Lue keskustelun säännöt.
Mies ei arvosta mua :(
11.11.2007 |
Arki mene ihan ok.
Mutta aina, kun tulee joku riita tai erimielisyystilanne, niin miehen kommentit paljastaa sen asenteen, vaikkei se suoraan sanokaan.
Mä olen " _vain_ kotona (hoitovapaa,2-4-6v) ja se töissä" .
Mä opiskelen osa-aikaisesti parantaakseni töiden saantimahdollisuuksia hoitovapaan jälkeen, niin " jotain vitun koulua on kerran kuukaudes" . On sitä useemmin ja mies joutuu opiskelujeni takia joskus hoitamaan lapsia, vaikka sen työt painaa päälle.
Olen 170cm ja 75kg, en mikää hoikka ja siitä tulee kommenttia syödessäni " taas" yms.
Yleisesti kommentit musta on vain tuollasta vittuilua tai suoranaista halveeraamista. Leikkimielisen vitsailun itsestäni toki ymmärtäisin silloin tällöin.
Miten tää tilanne paransi?
Kommentit (4)
että " minulle ei puhuta tuohon sävyyn" tai että " nyt riittää, tämä leikki menee liian pitkälle" tai että nyt lopetat, mulle tulee paha mieli"
Toiseksi aloita keskustelu että mikä tässä elämäntilanteessa häntä vaivaa. Kokeeko hän olevan vastuussa perheen elannosta ja vaivaako se häntä. Kokeeko hän pikkulapsivaiheen liian raskaana jne.
Mutta ensinnäkin tee itse päätös ettet siedä tätä enää. Usein se riittää kun yksi muuttaa käytöstään niin muutkin muuttuvat. Taitaa olla tilannearvion paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä mieheni hermostuu, että no voi saatanu, kun pitää olla tarkkaa ja haukkuu, että olen " tollanen" , mitään ei voi sanoo...
_arvoni_ on kai siinä, että teen kaikki kotityöt sisällä ja pihalla ja hoidan lapset ja " hoidan mieheni" .
Tietysti olen joskus väsynyt ja tehtäväni tulee hoidettua huonommin ja juuri silloin, kun tarvisin tukea ja kannustusta ja ymmärrystä ja semmosta, niin saankin niskaani syyteryöpyn, kun olen tällänen laiskimus, lihava, hoidan lapset ja kodin huonosti ja " saamattomuus" tietysti kiristää miehen hermoja.
´huoh´
Pakkaa kamat ja muuta lasten kanssa muualle. Tulot paranee eikä kukaan vittuile.