Anoppi veti herneen nenään kun ilmoitimme että vietämme isänpäivän kotona oman perheen kesken!

Teiltä, jotka eivät halua käydä sukulaisten (omien vanhempien!) luona juhlapyhinä. Millaiset välit teillä on?



Minusta vuodessa on NIIN monta viikonloppua muutakin, jolloin voi viettää sitä yhteistä aikaa oman perheen kesken, että ihan mielelläni lähden juhlina sukulaisten luo. Mutta ehkä asiaan vaikuttaa se, että meillä on todella läheiset välit niin anoppilan kuin minun vanhempien kanssa. Lisäksi on aina ihana nähdä miehen ja omia sisaruksiakin.



Ymmärrän kyllä, että toiset eivät vain ole niin sukurakkaita. Vai onko kyse jostain " syvemmästäkin" ?

Koko vuosi täynnä viikonloppuja, lomia ja arki-iltoja. Itserakkaita ihmisiä ja OMAN AVIOMIEHENSÄ ÄIDIN vihaajia. Rakastatko ap miestäsikään, kun et voi vanhempia sietää etkä halua tehdä heitä onnelliseksi?

jos mies on muualla töissä ja JOKAIKINEN viikonloppu on tavattava anoppia ja muuta sukua, mukaan lukien em. juhlapyät, olisi kiva edes KERRAN viidessä vuodessa tai kymmenessä juhlia omalla perheellä, mutta ei. Miksi siis toisten on aina taivuttava esim. anopin tahtoon, kun anoppi ei taivu meidän tahtoomme edes kerran?

Ja syöty meillä isänpäivälounas. Saa olla kotona, joskin joutuu kokkailemaan ja näkemään vaivaa, mitä ei vieraillessa tapahdu. Ymmärrän silti ap:n ongelman, sillä lasten kanssa koko päivän kyläily on rankkaa. Kannattaisiko juhlia sekä lauantaina että sunnuntaina, ettei mene liian raskaaksi?

muta joulun haluan tarjota lapselle alkoholittomana. Saatamem ottaa joulu siiderin tai lasin viiniä ruuan kanssa. Mutta en halua, että aattona ollaan jo neljältä siinä kunnossa, että puhe sammaltaa ja illalla ovet paukkaa ja perkeleet lentää. Seuraavana aamuna korjataan pahaa oloa jatkamalla muutamalla. Näinkin tapahtunut vaikka kuvattu alkoton joulu ennen lapsiakin. Viettäköön he sitä joulua siellä jos se heille tärkeintä -9-

pidämme kyllä miehen vanhempiin yhteyttä ja käymme siellä about kerran kuukaudessa, mikä on mielestäni suhteellisen paljon. Minä olen yrittänyt joustaa, mennyt käymään ja tähän asti viettänyt kaikki juhlapyhät siellä vaikka ikinä ei ole muuta tullut kuin paskaa niskaan.



Viime äitienpäivä meni näin. Aamulla kotona, sain lahjan ja kahvit sänkyyn. Aamu oli ihana, kunnes autoon ja matka anoppilaan. Ensimmäiset kommentit anopilta oli: " ompas ' maija' laihtunut, no kohta saat hyvää ruokaa, kun ei ole äitin vaan mummun tekemään" . Appiukon avatessa paketin ja iloitessa uudesta paidastaan anoppi totesi " meidän martti ei oo kyllä koskana pitänyt punaisesta väristä" Seuraavaksi anoppi alkoi kysellä että " ootko sä hakenut yhtään parempaa työtä ettei meidän pasin tarvisi elättää yksin koko perhettä" Koko päivä yhtä vittulua ja vinoilua, vielä lähtiessämmekin anoppi sanoi " me voidaan tulla käymään, mutta ilmoitetaan kyllä niin ehditte edes vähän siivoomaan sitä teidän pölypesäänne" Kiitos vaan ja hei..



Muina päivinä annan mennä korvien läpi, mutta haluaisin edes juhlapäivät olla iloisella mielellä ilman vittumaista anoppia.



Ap

Itse kyllä pitäisin sellaiseen enemmänkin etäisyyttä, tietty koittaisin vähän keskustella asiasta, mutta jos on noin mahdoton luonne, niin antaisin olla yksinänsä. Elämässä on muutenkin raskasta, että pitäisi vielä löytyä jaksamista tuollaiselle ihmiselle..



Muuten sitten tuohon vierailukysymykseen, että joskus niitten vanhempien on pakko päästää irti ja hyväksyä, että lapsilla on oma elämä. Toki yhteisiä juhlapyhiä pitää viettää, mutta ei liikaa..

Eipähän tarvi kenekään nirpistellä. Mieluummin laitan ja passaan kuin istun marraskuussa autossa lapset takapenkillä ja ajan kahden kyläpaikan ja kaupungin väliä.

mutta eivät ole väleissä kuka kukin (tai ujoja) eivätkä suostu sukuloimaan yhdessä isolla joukolla, vaan meidän pitää mennä paikasta paikkaan... huoh

Itsellä on kotoa pois muuttnut lapsi ja minusta tuli avoanoppi.

En ole käynyt kun pari kertaa lapseni kotona ja silloinkin avokki on lähtenyt pakoon. Hän ei myöskään koskaan käy meillä, edes ovella, vaan odottaa autossa jos lapsellani jotain asiaa. Juhlapyhistä puhumattakaan.

En ole koskaan jutellut hänen kanssaan kuin pikaisia ' mitä kuuluu?' keskusteluja. En koskaan ole muuta kun kehunut heitä muille ja lapselleni ja olenkin vilpittömän onnellinen ja tyytyväinen heidän elämäänsä ja valintoihinsa.

Valitettavasti en ole mikään kokkikolmonen ja siksi en tarjoile kummempia lounaita enkä kutsu ruokavieraita. Mutta kahvit voisin joskus tarjota jos pariskunta voisi vaivautua joskus käymään..

..mutta ei, luulen että ' jollakin' on kauheat kuvitelmat anopeista ja siksi pysyvät kaukana:(



ps. en juo kun ruoka viiniä, en polta enkä ole uskovainen.



pps. ap. n kuvailema äitienpäivä kuulostaa, no vähän väritetyltä. Eikö miehesi jo puuttuisi tuollaiseen kielenkäyttöön. Minlä ikäinen anoppisi on?

appivanhemmat asuvat 20m päässä. Ja nähdään ainakin lapset näkevät joka päivä. Pitäskö silloinkin mennä juhlapyhinä heidän luokse?? Ei todellakaan mennä. Riittää päivittäinen näkeminen. Niin tämä tapahtuu maalla ja missä harjoitetaan maanviljelystä. Kaikki kuvittelee et onpa mukavva teillä ;/

Jokainen saa itse päättää missä juhlansa viettää. Voihan se anopille olla kova pala mutta aikuiset ihmiset tosiaan voi tehdä juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ei ole mikään velvollisuus sännätä isovanhempien luokse viettämään kaikkia juhlia. Ylipäätään en ymmärrä miten joku voi sanoa että teidän on sinne mentävä, kun niin on tapana tehdä. Entä sitten? Elämässä ei tosiaan ole yhtä ainoaa hyväksyttävää tapaa elää. Ja vaikka olisi olemassa yleisiä perinteitä niin ei niitäkään tarvitse noudaatta jos ei hyvältä tunnu. Jokainen voi tosiaan tehdä niin kuin parhaaksi asiat näkee. Ei ketään aikuisia ihmisiä tarvitse väen vängällä yrittää miellyttää. Tasapainoinen ihminen kyllä ymmärtää jos kertoo miksi joskus tehdään toisin. Eri asia on, jos asiat tehdään tarkoituksella niin että yritetetään ärsyttää tai loukata muita.

Anopin vävyt ovat molemmat tuollaisia, mutta niin ovat myös tyttärensä täysin kasvattamattomia moukkia.

ilmoittakaa appi-ukolle että teette tällä kertaa näin ja sillä selvä

että antaa kyykyttää itseään?

Hyvä se on anopinkin huomata se.



Meillä isän tai äitienpäivät eivät aiheuta mitään hössötyksiä. Käydään lounaalla ja siinä se. Omalle isälle soitan ja kimppapaketti on siskojen kanssa hankittu.

Oman navan tuijottelu tuo mukanaan irrallisuutta ja yksinäisyyttä, joka taas aiheuttaa masennusta. -40-

yhteisöllisyyttä?

ovat saaneet juhlia isäin- ja äitienpäiviä noin 25-30 kertaa ennen lapsenlapsen syntymää. Enpä pidä sitä pahana, jos tuoreet vanhemmat juhlivat omia ensimmäisiä juhlapäiviään perheen kesken. Itse en ainakaan oleta, että lapset välttämättä tulevat luokseni äitienpäivänä, sitten kun heillä on omia lapsia. Itse olen niin vanha, että tähän voi olla muutama vuosi aikaa.

Vierailija:

36, itsepä olet lapsesi kasvattanut.

Anopin vävyt ovat molemmat tuollaisia, mutta niin ovat myös tyttärensä täysin kasvattamattomia moukkia.