Ei mietitä enää Jokelaa!

taakseni, mutta jostian syystä en osaa " jatkaa elämää" . Nyt ymmärrän hyvin sen, kun ihmiset hokevat " täytyy vain jatkaa elämää" , ei se olekaan näköjään itsestäänselvyys sivullisellekaan!



Ajatukset ja teot pyörivät kokoajan Jokelan ympärillä. Tuntuu, että minulle olisi käynyt jotain, vaikka en ole ollut mitenkään osallisena. Tuntuu, että kokoajan odotan, että jotain tapahtuu ja " asiat menisivät päätökseen" . jokin tuntuu keskeneräiseltä. En ymmärrä tunteitani.



Sisällä on paha olo, lähes fyyisisestikin. Jonnekin sydämen alle satuu, aivan kuin jännittäisi todella paljon, tai jotain todella pahaa olisi sattunut tiselle. Miksei se jo mene pois. Vaikka päässäni tajuan, että minulla on kaikki ok, ja tapahtumat on ohi, niin silti sielussa sattuu, enkä saa ajatuksia pois päästäni.



Mikään tsunami tai WTC-isku ei ole sanut samanlaista reaktioita aikaan. En saa ampujan kasvoja ja sanoja pois päästäni.

jotenkin eläydyin siihen paljon paremmin kuin tähän. Tiedä en miksi.