Mamma, äityliini, masuasukki
Onko normaalia etten tunne itseäni mammaksi, äippäliiniksi tai äityliiniksi vaikka olen raskaana? Lisäksi mulla on sellainen fiilis, että sisälläni kasvaa ihmisen alku eikä masuasukki? En myöskään tunne mielihalua ostaa masutuubia jossa on pienet käden ja jalankuvat, ei tehdä raskausmahakipsivalosta eikä mun mielestäni pallomainen raskausmaha ole vieläkään kaunis ja ihana? Vai erittyykö multa liian vähän jotain hormonia ja keskenmeno uhkaa?
Kommentit (59)
Facebook on paras paikka saada naurut myötähäpeästä! Mullakin on siellä pari "kaveria" kouluajoilta, joilla nyt on lapsia. Tämä käy melkeinpä päivittäin selväksi. joka päivitykseen se lapsi tai jokin viittaus siihen pitää saada tungettua. Ja juurikin nämä äipät, mammat ja raksupaksut sielää vilisee. Ensin mietin,että jos vaan blokkaisin heidän päivitykset pois näkyvistä. Mutta sitten tulin järkiini, nehän on mahtavaa viihdettä. Työpaikalla usein katsotaan ja nauretaan useamman kollegan voimin, että mitä ne pumpulipäät on taas keksineet ihquilla sinne =D. Ovat jo käsite kaveripiirissä, eihän niitä voi poistaa. Mammat sitä ja mammat tätä, meidän pikkumies ja meidän neiti, maitohana sitä ja maitohana tätä... ei pysty käsittämään miten joku mieltää itsensä maitohanaksi tai puhuttelee itseään lapsen saatuaan aina kolmannessa persoonassa mammana. Miksei voi sanoa,että "ihanaa, lähden shoppailemaan!" vaan kaiken pitää olla aina muodossa "tämä mamma lähtee nyt shoppailemaan"? Miksi itsestä puhuttaessa pitää aina korostaa, että olettehan huomanneet, minä olen ÄITI, mamma, äippä? Meinaatteko mammailijat, että jos jätätte sen jostain päivityksestä pois, joku voi unohtaa, että teillä on lapsia?
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 15:28"]
Just! Tiivistitte tunteeni näistä inhokeista :D lisäisin vielä listaan masuvauva ja vauvatus (SIS kuka ääliö kutsuu vauvan kanssa jumppaamista vauvatukseksi?).. Hyi saatana!!!!!!
[/quote]
Se, joka on ne neuvolasta annetut vauvajumppaohjeet laatinut.
Heh :) hyvä ketju. Useat naiset, joilla ei ole mitään muuta sisältöä elämässään, kuin lisääntyminen, ovat kovin alttiita kutsumaan itsiänsä ynnä samanhenkisiä kanssanaisiansa mammoiksi...äityleiksi...äipöiksi...ja samaa rataa kaikkia tähän normaaliin lisääntymiseen kuuluvia asioita erilaisilla tavallaan diminutiiveilla...rakkauspakkaus...masuasukki...tissittely...
Oksua, mutta niin inhimillistä :) Hei, jollain naisilla ei oikeesti ole muuta elämää kun se...ööö... rakkauspakkaus.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 22:03"]
Tällaisista sanoista ärsyyntyminen on huvittavaa. Miksi se on jotenkin arvoasi alentavaa, jos sinut kusutaan äityliini-ryhmään tms.? Oletko varma, että olet ihan sinut sukupuolesi ja äitiyden kanssa, jos sinua ärsyttävät tällaiset pikkuasiat? Osaathan olla ylpeä sukupuolesi voimasta, äitiydestä, raskaudesta, synnyttämisestä, imettämisestä, kasvattamisesta, hoivasta? Minä olen kyllä ensisijaisesti äiti, mutta ei haittaa, jos joku sanoo mammaksi tms. Olen toki hyvin paljon muutakin kuin äiti.
[/quote]
Mitä ylpeyttä siinä nyt on, että osaan losauttaa ulos vauvan? Kehoni sattuu sopimaan siihen. Jalostan pieneläimiä ja niitä tulee 10-20 per poikue ja vielä ilman apua. Synnyttävät omillaan ja huolehtivat poikasistaan paremmin, kuin suurinosa "mammoista". Ensisijaisesti toistaiseksi lapsettomana naisena koen, että elämässäni on muutakin sisältöä, kuin joku äityliryhmä. Minulla on aktiivisia harrastuksia ja mahan takia ketään ei kiinnosta muut jutut, kuin mitäs römpsälle kuuluu. En minä mahaani häpeä, mutta keskivartalohallinta olisi kiva asia saada takaisin ja en ajatellut heittää harrastuksiani kankkulan kaivoon ja viettää ryhmässä aikaa tuntikaupalla puimassa parhaita vaippakiinnityksiä, jotka ovat ajankohtainen asia elämässäni vasta sen 15 viikon päästä, kun niille on käyttäjäkin. Miksi elämäni sisällön pitäisi olla se toistaiseksi syntymätön lapsi, josta pitää raportoida tuntemattomille ihmisille? Ihmisiä on joka lähtöön, minua ällöttää hengenheimolaisuus tuntemattomien ihmisten seurassa tasan sen takia, että olemme sattumalta synnyttämässä saman vuoden aikana.
- T. 2, olen muuten ihan eri ihminen, kuin AP.
No et todella ole ainoa! Oma mielenterveys tässä on koetuksella kun kaveripiiristä useampi on raskaana samaan aikaan, esikoisia odotellaan. ihan järkevät normaalit koulutetut ihmiset ovat seonneet ihan täysin. Sitä vauvaslangia on pakko päästä joka keskusteluun sujauttamaan. Ihan kuin olisi joku kilpailu kuka on jo nyt omistautunein ja valveutunein :( Ja tuo mahakipsi on kaiken naurettavuuden huippu. kuka haluaa sellaisen norsun kokoisen torson olohuoneeseen möllöttämään ?!
Et ole yksin. Sain elämäni shokin tänään, kun facebook-kaveri lisäsi minut kysymättä johonkin "ÄiTyLiT" ryhmään. Neuvolassa kysyttiin tunteita mahaa kohtaan ja vastasin rehellisesti, että "päällimmäisenä vitutus", koska sitä se nyt vaan on, jos joku monottaa munuaisiin ympäri kellon ja yrittää saada mua laskemaan alleni. Ymmärrän sinua täysin.
Hahhah, kuulostat ihan multa raskausaikana :D Masuasukki on edelleen yksi mun inhokkisanoista, vaikka lapsia on jo kaksi ja tähän äitiyteen on ehtinyt tietyllä tavalla tottua. Mitään äityliä musta ei kuitenkaan ikinä tule!
Normaaliudesta en tiedä, mutta ainakaan et ole ainoa. Mulla ollut aina samat fiilikset, ilmeisesti en siis ole päässyt ns. mammautumaan (typerä sana sekin) kovin pahasti.
Kuulostaa normaalilta ja itse asiassa tosi hyvältä! Älkää hylätkö lapsettomia kavereitanne! T. vela- nainen
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 20:19"]
Kuulostaa normaalilta ja itse asiassa tosi hyvältä! Älkää hylätkö lapsettomia kavereitanne! T. vela- nainen
[/quote]
Eihän teitä mussukoita voi hylätä! Jonnekkin niitä paskavaippoja pitää karata :D t. 2
Voi yrjö. Miks joku haluais olla "Mamma"? Ällöttävää. Hauska ketju!
Nimenomaan normaalilta kuulostaa, toisin kuin noi "äitylit" sun muut yli-innokkaat.
Kuinka moni teistä raskaana olevista aikoo synnyttää rakkauspakkauksen?
Toivottavasti musta ei tule myöskään sellaista äitiä joka analysoi rakkauspakkauksensa ulosteet kaikille tielle sattuville kädellisille.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 20:17"]
Normaaliudesta en tiedä, mutta ainakaan et ole ainoa. Mulla ollut aina samat fiilikset, ilmeisesti en siis ole päässyt ns. mammautumaan (typerä sana sekin) kovin pahasti.
[/quote]
Iso komppi tälle.
Joten älä huoli, et ole yksin ;)
Tuo masuasukki on varmaan kamalinta mitä oon ikinä kuullut! En muutenkaan tajua noita äityleitä, mammoja ja mitä noita typeriä lempinimiä onkaan, ihan kamalia kaikki!
Oon varmaan muutenkin omituinen kun välillä unohdan että olen raskaana, inhoan raskauteen liittyvää hehkutusta enkä odota sitä mahan kasvamistakaan.
Mikä on masutuubi?
Mä en ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan äityliinistä tai masuasukista. Mammoista olen kuullut puhuttavan vain motoristipiireissä, siellä naisia, vars. vaimoja kutsutaan usein mammoiksi.
Sellanen trikookangaspala jonka voi laittaa mahanpeitteeksi kun paidat alkaa käydä raskauden myötä lyhyiksi. Ja kunnon mammahan käyttää sitä myös raskauden jälkeen, se on tosi kätevä kun käyttää trendikästä yhdistelmää reisistä valkoiseksi haalistetut lantiofarkut-liian lyhyt toppi- tribaalikuviohuppari eikä halua palelluttaa munuaisiaan
Ystäväni on hartaudella omaksunut käyttöön kaikki maksimaalisen ärsyttävät, imelät ja vastenmieliset ilmaukset. FB, puhelinkeskustelut, kahvipöytäjutu jne. vilisevät mm näitä sanoja:
- mamma
- maitobaari (siis voi yökötys, miksei voi suoraan sanoa,että lehmä??)
- mammautuminen
- äippä
- tissittely
- tissiposki, tisumies
-masu
- tisu, tissittely
- lisäksi "meille on tainnut tulla kakka", "meillä taitaa olla nälkä" jne. Luulin, että se on vauva, joka ei heti ymmärrä olevansa äidistä erillinen olento... Toiset ilmeisesti taantuu vakavasti imeväisen tasolle tultuaan äidiksi.
Koskeeko tämä aivomätä vain esikoisen saaneita vai jatkuuko jonkun lähipiirissä vielä seuraavienkin kohdalla? Jotenkin ajattelisi, että sitten se suurin ensihuuma olisi jo ohi ja ei ehkä tarvisi korostaa joka asiassa tätä äitiyttä. Luulisi, että arkielämän pyörittäminen monilapsisessa perheessä vaatisi hiukan enemmän energiaa ja sitä loputonta tarmoa sen oman ainokaisen rakkauspakkauksen jokahetkiseen ihasteluun ja söpöstelyyn ei ehkä jäisi enää niin paljon aikaa. Toivossa on hyvä elää... täysin mammailuäippäilyyn vinksahtanut kaverini odottaa nyt toista ja toivon, että tämä seuraava ei sekoita päätä entisestään.