Kyllä oli kurjaa kertoa tuosta Jokelan tapauksesta omille ala-asteella olevilla lapsille...
Kauan pohdin miten kerron, sillä pakkohan siitä oli puhua. Parempi kuulla asia jo kotona. Kerroin tapahtuneen ja korostin sitä, että koskaa ennen ei ole Suomessa tällaista tapahtunut. Puhuttiin myös, että suurin osa ihmisistä on kilttejä. Ensireaktio oli, että eivät ikinä mene lukioon...Asiaa mietittiin ja puhuttiin. Rukoiltiin myös. PAha mieli jäi, mutta suurin pelko helpotti. Toki mieleen tuli, josko joku ampuja tulee meille yms. Lohdutin, että tuskin tällaista enää tapahtuu Suomessa. Onnettomuuksia sattuu päivittäin esim. liikenteessä (ompa lohdullista..:(....) Vaikea oli sanoja asetella, mutta enhän voi vannoa, ettei mitään pahaa tapahdu. On tämä elämä sitten julmaa (en sitä lapsille sanonut)...Miten te olette asiaa puineet lasten kanssa ja miten olisi pitänyt puhua?
Kommentit (2)
mutta 99% ihmisistä saa ja silloin ovat sairaalassa, eivätkä voi satuttaa muita. Juuri tuota kiltti/paha asetelmaa pelkään, että koulussa joku aikuinen käyttää.
Minusta: paha ei ole kenkään ihminen, toinen on vaan heikompi toista.
Ja kiistaton seikkahan on se, että poika oli psykoosissa.
Mutta oman lapseni koulua pelkään, siellä on avoimien ovein politiikka, eli monesta ovesta pääsee kuka tahansa sisään, esim. vaatteita varastetaan paljon jne. Ja koulun oppilaat eivät sitä taida tehdä.
Koulu on vaan lähellä syrjäytyneiden asuntolaa.
Isossa kaupungissa.
Kyllä mua pelottaa ihan aidosti. Uskon, että lastani ei, sain häneen luotua turvallisuuden tunnetta, mutta itseäni pelottaa.
Kuopus on vasta 3v ja kaksi vanhinta 19v ja 17v. Vanhempien kanssa toki on asiasta paljonkin puhuttu, ja ovat yhtä ymmällään kuin minäkin.
Muistan aina kun jouduin selittämään nyt 19v:lle Jugoslavian sotaa, en tarkkaan muista minkä ikäinen hän oli, mutta olimme sodanaikana lomalla Kreikassa ja hän tajusi miten lähellä sota on.