Yksi töihin lähtevä äiti ja raskas mieli...

Tarha lähellä, ei tarvi hirveellä kiireellä lähteä, liukuma aamuisin,

ja blaablaa muita selityksiä... voi omatunto ja voi pankkilainat...

Muistan nuo ajatukset tosi selvästi. Kaikki käyvät tuon vaiheen läpi. Läheinen ystäväni alkoi jopa epätoivoissaan yrittää toista lasta heti ensimmäisen perään, kun tajusi että ensimmäinen olisi vietävä kohta muuten hoitoon ja se ahdisti niin valtavasti. Tavallaan onneksi ei heti tärpännyt, koska nyt ystäväni nauttii taas työnteosta ja on onnellinen kun lapsella on hoidossa asiat niin hyvin. Ei kaikki hoitopaikat ole kamalia laitoksia, joissa lapset kärsivät. Ei kotiäitiys ole maailman ainoa hyvä ratkaisu.



Tästä on vaikea kirjoittaa ilman kliseitä. Vaikka sitä on vaikea nyt uskoa, niin kotielämää riittää vielä töihin paluun jälkeenkin, ja siitä jopa nauttii! Lasten kanssa vietetty aika nousee arvoon arvaamattomaan ja tulee rähistyä lapsille vähemmän kuin ennen. Tietty ikävän tunnekin on tavallaan terveellistä. Jos ei koskaan ole erossa, ei ole koskaan onnellisia jälleennäkemisiäkään.



Jos on joustava työaika ja hyvä työnantaja, jonka kanssa voi neuvotella, ei arjen rutiineista muodostu ylitsepääsemättömiä. Tehokkuus lisääntyy ja sekin on palkitseva tunne. Ja jos on kiva työpaikka, jossa saa onnistumisen kokemuksia, huomaa olevansa tasapainoisempi ja onnellisempi myös kotona. Mikäs sen parempi lapsille.



Ole nyt vain tyytyväinen valintoihisi ja ajattele että toimit teidän kaikkien parhaaksi. On tärkeää että ajattelet itse asiaa mahdollisuutena ja esittelet sen myös lapsille niin.

Päiväkotiin menivät 4,5-vuotias esikoinen ja 15-kuinen kuopus! Minulla työhön siirtyminen on ainakin onnistunut tosi hyvin, ikävä ei enää vaivaa lainkaan. Palasin vanhaan työhöni, joten sekin varmaan helpotti tuota paluuta. Ja meillä lapset aloittivat päivähoitoon siirtymisen jo reilusti ennen töiden alkamista, joten olin jo tottunut siihen eron hetkeen.



Molemmat lapset ovat viihtyneet hoidossa hyvin ja ovat iloisia ja hyväntuulisia heitä hakiessani. Teen 4-päiväistä työviikkoa, joten meillä on viikonlopun lisäksi yksi yhteinen vapaapäivä, joka sekin varmaan osaltaan auttaa. Illat ovat luonnollisesti kovin lyhyitä ja välillä harmittaa, kun mitään ei ehdi tekemään. Silti tämä on ollut hyvä päätös minulle ja meidän perheellemme.



Tsemppiä!!

eikä yhtään sopivalta äidin suuhun, mutta: minä olen 101% tyytyväinen että lähdin töihin vaikka samoja asioita mietin kuin sinäkin, tunsin hirveän huonoa omaatuntoa töihinlähdöstä ja siitä että oikein odotin sitä..



Nyt hoitoelämää on takana 3kk, ja kaikki on mennyt aivan loistavasti. Lapset ovat iältään pian 3v ja 1,5v, meillä on ihana pph ja aina lapset menevät mielellään hoitoon. Alussa oli tietysti itkuisuutta pienemmän osalta, mutta viikossa parissa tottui, ja nyt vain malttaa pikaiseen halata äitiä ja isiä ovella ja sanoa " heippa" , ja juoksee kiireesti leikkimään :)



Aika paljon saisi maksaa että palaisin kotiäidiksi näin hyvien työ- ja hoitokokemuksien jälkeen :D tykkään työstäni ja kyllähän elintason nousukin on varsin tervetullut, _huima_ rahatilanteen parannus on positiivinen yllätys (tokihan hoitomaksut ovat melko tuntuva osa tiliä, mutta monta sataa jää enemmän elämiseen eikä tarvitse aina ostaa sitä halvinta lauantaimakkaraa :P)





Alkutotuttelun se vaatii, alussa voi olla hankalaakin - varsinkin kun on kyse pikkutaaperosta. Toivon teille kaikkea hyvää ja tsemppiä arkeen, kyllä se siitä muotoutuu :)) ja faktahan on se, että kaikki äidit eivät viihdy töissä, vaan ovat mielummin kotona.. toki heille se suotakoon, itse en lukeudu tähän joukkoon vaan nautin kun on " omaakin" elämää. Kotonaolon koin tärkeäksi lasten kannalta, mutta olin silti ahdistunut ja itsekkäästi ajattelin omaakin jaksamista.. Pointti oli kuitenkin se, että jos takkuaa vaan takkuamistaan ja rahallisesti pärjäisitte kotihoidontuella etkä töissä loppujen lopuksi viihdy ensinkään, on kotiäitiyskin työtä siinä missä muukin työ - mielestäni jopa vielä rankempaa ja hermoja vaativampaa, ainakin mun kohdalla oli :)

Viikon kuluttua on maanantaina työpaikalle ilmestyttävä ja äitiä vaan ahdistaa enemmän joka päivä!

Poika on vasta 1v2kk ja töihinlähtö tuli aika " puun takaa" , eli ei taloudellisista syistä vaan ammatillisista. Olin ollut määräaikaisena työpaikassani vuosia ja sopimus oli jo katkolla, kun sieltä soitetiin kesällä ja tarjottiin vakkari paikkaa. Oli pakko ottaa tarjous vastaan, uudemman kerran sitä ei olisi tarjolla ollut.



Aion tehdä 3-4 päiväistä viikkoa, ja hoitoaika pojalla on 6-7h päivässä eli huonomminkin voisivat asiat siinä mielessä olla. Työpaikallani ollaan muutenkin tosi joustavia. Poikani on menossa hoitoon ystävättärelleni (entinen tarhantäti) joka hoitaa kahta omaa lastaan kotona,yksi samaikäinen ja yksi isompi lapsi.

Kuulostaa ihan hyvältä tiedän, mutta minua oikeasti ahdistaa niin että olen ollut vähällä perua koko töihin menoa monta kertaa!