Lue keskustelun säännöt.
Mies löysi uuden, espanjalainen opsikelijatyttö voitti perheen.
16.07.2013 |
Mies (aikuinen 40v) lähti syksyllä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, YOssa piti parantaa ihan jopa tohtoriksi asti.
Minä ja lapset (kaksi koulikäistä) kannustimme häntä kaikin tavoin.
Kävimme siivoamassa ja laittamassa kuntoon hänen opiskelijasolunsa.
Miehellä ei ollut varaa vuokrata omaa asuntoa, koska opiskelun aikana perheemme tulot vähenivät huomattavasti.
Syksyllä mies tuli kotiin joka viikonloppu, oli kotona usein 3-4 päivää viikosta. Yhtäkkiä joulua ennen se väheni, syy oli kuulemma että tenttejä, tenttejä.
Pakkohan se oli uskoa. Tai siis uskoin.
Kevät meni tenttien parissa. Kannustin ja maksoin osan ja autoin.
Skypetykset hiipuivat - joko huonon yhteyden takia tai siksi, ettei "kirjastossa saa skypettää".
Miehen lisäkoulutuksen kesto oli alunperin 2-4 vuotta, riippuen siitä, miten paljon ja ahkerasti opiskelee.
Luulin miehen opiskelleen todella hienosti ja kannustin ja kiitin ja ihailin häntä siitä - ei kuka tahansa 40-kymppinen yhtäkkiä selviäkään koulunpenkillä.
Mutta mun miespä selvisi!
Luotin siihen, että kahden vuoden opiskelun jälkeen saamme isän/miehen kotiin. Ajattelin, että jos mies opiskelee ja tentii 24/7 - tietenkin hän valmistuu nopeasti.
Ihailin miestäni jopa siitä, että hän rääkkää itseään tiivillä opiskelemisella, jotta suoriutuisi mahdollisimman nopeasti!
Mies on "opiskellut" koko kesän.
Päätimme lasten kanssa yllättää isin ja varasimme opiskelupaikkakunnalta hotellin, ihan sviittiin tuhlasin, ja sitten lähdimme hakemaan isiä rentoutumaan.
Mutta.
Isihän oli jo rentoutunut.
YO:ssa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita ja mieheni puhuu (suomen lisäksi) sujuvaa eestiä ja espanjaa - hän olikin rakastunut espanjalaiseen opiskelijaan (Patricia, 17v minua nuorempi) - ja nyt kun jäi kiinni, sanoi, että aikoo jättää perheensä.
Patricia kuulemma palaa Espanjaan ensi keväänä, ja mieheni kuulemma menee perässä.
Nyt on ongelma se, että Patrician perhe on katolinen. Eivät missään nimessä hyväsky naimisissa olevaa miestä (eronneen tohtorikoulutuksen saaneen miehen kuulemma hyväksyvät) - ja nyt mieheni siis laittaa eropaperit, jota ero ehtii astua voimaan ennen ensi kevättä.
Ja minä jäin kuin nalli kalliolle. Mies ei edes puhunut lapsista. Ei minusta. Ei talosta. Ei mistään.
Ja tässä sitä nyt ihmetellään elämän menoa kuin koomassa.
Aivan turta.
Ei mitään tajua.
Ei mitään.
En ole kehdannut puhua asiasta kenellekään, en edes ystäville - saati vanhemmilleni.
Ei hajuakaan mitä sanon lapsille.
Ja olen muuttanut kielet ja maat ja nimet tässä, en minä ihan naiivi ole.
Mutta tarina itsessään on ihan totta.
Ja nyt tässä pitäisi kasata jonkinlaista elämää.
Mies ilmoitti myös, ettei vastaa enää puheluihini; saan kommunikoida hänen kanssaan vain tekstareilla tai meileillä.
Että näin.
Aika raskaalta tuntuu.
Kommentit (253)
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 18:14"]
palkkaat yksityisetsivän ottamaan selvää, että mikä on tuon patrician perhe. Sitten otat yhteyttä perheeseen ja kerrot miehen epäkelpudesta. kuka hyväksyisi tyttärelleen parikymmentä vuotta vanhemman miehen, joka pettää vaimoansa, jolla on lapsia.
Voit myös mennä katoliseenkirkkoon ja puhua siellä papille. Ehkö tuntee tuon Patrician ja pitää puhuttelun.
[/quote]
Mitä tuollainen hyödyttää? Meinaatko että ap:n pitäisi ottaa ukko takaisin jos anoppi tai pappi saa sen katumapäälle? En mä ainakaan tuollaista retkua haluasi, jos joku sen pakottaisi takaisin tulemaan. Jos kerran haluaa mennä niin minkä sille voi, ei toista voi pakottaa jäämään.
Ap: varmasti tuntuu että miksi pitäisi jaksaa. Siksi, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Voit ehkä ajatella että itsemurha on ratkaisu, ja niinhän se onkin, mutta äärimmäinen sellainen. Et halua oikeasti kuolla. Yritä vaan elää hetki kerrallaan, muutakaan ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki empatiani sinulle, mikäli tämä on totta. Siltikin, jotkut asiat ihmetyttävät. Ei sinne yliopistoon niin vain mennä lisäkoulutusta opiskelemaan, tarkoituksena tulla tohtoriksi. Pitää olla hyväksytty tohtorinkoulutusohjelmaan, ja kaipa tuommoinen koulutus sitten vie sen 4 vuotta. Eihän siellä istuta vain koulunpenkillä, vaan tehdään tutkimusta ja pitää julkaista tosi paljon.
Kirjoitit, että "Eivät missään nimessä hyväsky naimisissa olevaa miestä (eronneen tohtorikoulutuksen saaneen miehen kuulemma hyväksyvät) - ja nyt mieheni siis laittaa eropaperit, jota ero ehtii astua voimaan ennen ensi kevättä".
Jos miehesi aloitti tohtorikoulutuksen viime syksynä, niin ehtiikö hänestä oikeasti tulla tohtori ennen sitä ensi keväistä eroa? Anteeksi, mutta oudolta kuulostaa.
Mies on juuri siinä tohtorinkoulutsuohjelmassa. Sen voi suorittaa myös kahdessa vuodessa.
Miehestä ei ehdi tulla tohtoria ennen ensi kevättä - mutta hän tahtookin suorittaa opiskelunsa loppuun Patrician maassa - joka kuulemma on ihan mahdollista, varsinkin kun puhuu sujuvasti espanjaa,
-ap
Kiskot siltä kaiken erossa. Talon, elarit, lapset. Älä jätä mitään.
Löydät vielä paremman.
24 vastaa, että siinä tapauksessa kaikki empatiani sulle. Kuulostaa tosi törkeältä. Koittakaa jotenkin jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 18:24"]
Minä en kehtaa soittaa kenellekään.
En sis kenellekään. Ainakaan vielä.
Minut on heitetty jotenkin roskiin, ja vielä niin, ettei mies vastaa edes puheluihin, vaan ainoastaan tekstareihin ja meileihin.
En kehtaa kertoa kenellekään.
Enkä tiedä, mitä teen.
Mitä minä sanoisin? Että nyt on niin, että tämän aikuisen naisen aikuinen mies ei suostu puhumaan aikuisen naisen kanssa - että tulisitteko te, äiti ja isi, apuun?
En kehtaa. En kerta kaikkiaan kehtaa.
Laitoin miehelle viestejä, meilillä ja tekstarilla, yhteenkään en ole saanut vastausta eilisestä alkaen.
Olen yrittänyt kysyä, että onko tämä totta ja mitä tehdään talolle ja autoille ja lapsille - ei vastausta.
-ap
[/quote]
Älä ole ap nyt noin vitun tyhmä nyhjäke. Jos et muuhun pysty, niin välitä ne miehesi viestit eteenpäin miehen vanhemmille. Laita viesti, että et jaksa puhua vielä, mutta tilanne on nyt tämä, ja toivoisit, että puhuisivat poikansa kanssa.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 18:34"]
Kiskot siltä kaiken erossa. Talon, elarit, lapset. Älä jätä mitään.
Löydät vielä paremman.
[/quote]
Joo siis nyt et todellakaan jää miksikään nyyhkyttäväksi rätiksi, jolle käy mikä vaan, kunhan se on äkkiä ohi! Todellakin vaadit kaiken itsellesi ja vielä vähän päälle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kandee ehkä vaatia elatusapu kertakorvauksena. Tuskinse sieltä Espanjasta niitä maksaa. Maksakoot talo-osuudesta.
Nainen, muista yksi asia; tämä ei ole sinun häpeäsi. Vaikka sinua hävettääkin kertoa tätä ihmisille, tämä ei silti ole millään muotoa sinun häpeäsi. Vain ja yksinomaan miehesi. Kaikki, siis aivan kaikki, ihmiset ajattelevat näin, kun asiasta kuulevat. Älä häpeä jotain, mikä on kaikkien silmissä yksinomaan miehesi häpeä.
Mieti asioita rauhassa, ole viisas ja tee tarkka suunnitelma siitä, miten toimit. Itsesi ja lastesi vuoksi, sillä on tärkeää, että kävelet tästä tilanteesta voittajana ulos. Tapaa ensimmäisenä lakimies, joka tekee teille osituksen, jota sitten ehdotat miehellesi. Tai anna lakimiehen lähestyä ehdotuksellaan miestäsi.
Älä lähettele miehelle viestejä, et saa häneltä vielä pitkään aikaan mitään vastauksia ulos. Mieti, suunnittele, toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei AP! Täällä yksi "sielunsisko", jonka mies jätti minut ja lapset pari vuotta sitten löydettyään uuden. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ota ihmeessä yhteyttä sinne kriisikeskukseen. Jos et halua mennä paikan päälle puhumaan voit puhua puhelimessa ihan vaikka anonyymina. Itse kävin siellä puhumassa ja sain erittäin tärkeitä je helpottavia ohjeita mitenkä nyt toimitaan, mihin yhteyttä jne.
Vaikka se mies miten välinpitämättömästi nyt käyttäytyykin niin kyllä sen joka tapauksessa pitää ottaa vastuu asioista. Tai sit päätökset tehdään sen puolesta jolloin sen on turha jälkeenpäin ruikuttaa mitään. On kuitenkin omaisuuden jaot, lasten huoltajuudet jne. hoidettavana. Itse sain yksinhuoltajuuden lapsista koska mies ei tullut mihinkään tapaamisiin ja oli muutenkin täysin mahdoton. Tämä päätös tehtiin lopulta ilman miestä.
Todella paljon voimia sulle!
Ja 32 jatkaa, että jos tuntuu siltä, ettet itse jaksa tehdä mitään voit antaa asianajajan tehdä kaikki mahdollinen paperisotku sun puolesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vau mikä helmi. :(
Miehellä ei taida pahemmin olla rahaa mutta otat kaiken minkä voit. Ja etsit paremman miehen. Ja lyön vetoa, että se mies tulee vielä vinkumaan takaisin luoksesi. Omassa lähipiirissä on kaksi tällaista tarinaa ja molemmissa tapauksissa nainen vielä otti äijän takaisin, toinen ukko vielä lähti kahteen kertaan nuoren tyttiksen luo kunnes tyttis kyllästyi ja muutti kotimaahansa.
Ei kyllä yllättäen kovin onnellisia ja rakaudentäyteisiä ole näiden anteeksiantavaisten naisten liitot nykyäänkään.
Hetkinen. Ap, sinä et ole tehnyt tässä mitään, mistä tarvitsisi hävetä. Mies tässä on toiminut hävyttömän raukkamaisesti. Älä ota hänen häpeää itseesi. Ihminen on vastuussa omista ratkaisuistaan. Sinä ansaitset tukea ja ymmärrystä. Sinun täytyy pitää nyt puolesi ja toimia järkevästi. Turha mitään järkeä ja ymmärrystä yrittää nyt sen miehen suunnalta saada. Vaikka tuntuisi niin vaikealta nyt, että et meinaa mitään jaksaa, niin sun on kuitenkin nyt ryhdyttävä toimimaan. Lapsesi ansaitsevat sen. He tarvitsevat äidin, joka jatkaa elämää ja rakentaa sen uudestaan heidän kanssa.
Siksi sinun tulee tehdä seuraavat asiat:
1. Etsit itsellesi tukea. Ystävä? Sukulainen? Keskusteluapu, vaikka diakoni seurakunnasta. On ihmisiä, jotka ovat saatavilla ja voivat sinua tukea.
2. Etsi tukea lapsille. Sukulaiset, kummit? Kerää turvaverkko, kerro, että tarvitsette tukea. Ne tulevat avuksi, ketkä haluavat. Ota apu vastaan. Hyvä idea on ainakin yrittää appivanhemille kertoa tilanne. Kirjoita vaikka.
3. Hanki juristi. Oikeasti. Mitä kettua sinä mieheltä kyselet enää, mitä tehdään? Elatusmaksut hakuun samantien, asumusero. Nyt teet nämä asiat lasten talouden ja vakaan elämän turvaksi. Ja sanoisin, että kannattaa varmistella lasten jääminen sinun lähihuoltoosi, kun toinen kerta aikoo karata Espanjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tehokas mies, jos meinaa ehtiä tohtoriksi asti kahdessa vuodessa... Suomessa tuota harvemmin tapahtuu, ellei sitten ole oikea himanen.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 18:34"]
Kiskot siltä kaiken erossa. Talon, elarit, lapset. Älä jätä mitään.
Löydät vielä paremman.
[/quote]Ei sitä niin vaan kiskota, mies omistaa puolet kaikista jos sitä mitä onkaan. Sellaista sattuu. Espanjattaret on tosi kauniita ja naisellisia naisia. Ei ihme.
Erottu on tai erotettu, ihan kuinka vaan. Elämää se on vaan. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
En juuri nyt jaksa ajatella uutta miestä.
Kunpa nyt tietäisin, mihin tarttua huomenna.
Päässä humisee tyhjyyttä.
Jonnekin pitäis kait ottaa yhteyttä, googlasin just ja ajattelin, että kun mies ei vielä ole laittanut avioerohakemusta vireille (ainakaan minulle ei siitä ole tullut tietoa), niin laitan sen aamulla itse.
Onhan sekin jotakin.
Sitä en vain ymmärrä, että miksi hän ei voi puhua kanssani puhelimessa?
Ja tohtorikoulutuksen kestosta: oli jo osittain siinä ed. 3v, nyt vaan päätti tiivistää tahtia.
Nähtävästi Espanjssa.
niin ja se vielä - en minä nähnyt sitä Patriciaa, ei minulla ole hajuakaan siitä, minkä näköinen hän on. Mieheni vaan vastasi kysymykseeni "Kuinka vanha se on?", siihen mieheni vastasi: "23.".
-ap
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 18:34"]
Kiskot siltä kaiken erossa. Talon, elarit, lapset. Älä jätä mitään.
Löydät vielä paremman.
[/quote]Ei sitä niin vaan kiskota, mies omistaa puolet kaikista jos sitä mitä onkaan. Sellaista sattuu. Espanjattaret on tosi kauniita ja naisellisia naisia. Ei ihme.
[/quote]
Eihän se sillä talolla mitään tee siellä Espanjassa. Lapset menettää varmasti ja neuvottelisin mahdollisimman vähäisiä tapaamisia, ehkä kerran vuodessa, mies kustantaa tietysti lennot yms. Ja kunnon elarit tietysti, tohtorilla on varaa maksaa.
Vastaako mies kun lapsi soittaa?
Minä en kehtaa soittaa kenellekään.
En sis kenellekään. Ainakaan vielä.
Minut on heitetty jotenkin roskiin, ja vielä niin, ettei mies vastaa edes puheluihin, vaan ainoastaan tekstareihin ja meileihin.
En kehtaa kertoa kenellekään.
Enkä tiedä, mitä teen.
Mitä minä sanoisin? Että nyt on niin, että tämän aikuisen naisen aikuinen mies ei suostu puhumaan aikuisen naisen kanssa - että tulisitteko te, äiti ja isi, apuun?
En kehtaa. En kerta kaikkiaan kehtaa.
Laitoin miehelle viestejä, meilillä ja tekstarilla, yhteenkään en ole saanut vastausta eilisestä alkaen.
Olen yrittänyt kysyä, että onko tämä totta ja mitä tehdään talolle ja autoille ja lapsille - ei vastausta.
-ap