Sitoutumispelkoinen mies

Lähti liian aikaisin.



Olemme olleet jo puolitoista vuotta yhdessä, yhdessä on hyvä olla. Näemme kuitenkin vain viikonloppuisin, sillä välimatkaa on yli 150 km.



Itse kaipaan jo perhe-elämää, biologinen kellokin raksuttaa. Mutta mies pelkää todella paljon yhteen muuttamista, jaettua elämää. Mies sanoo kaipaavansa näitä myös ja puhuu yhteisestä tulevaisuudesta kauniisti, mutta monista syistä minä uskon, ettei sitä välttämättä koskaan tule.



Onko menetetty tapaus? Tuntuu niin kurjalta.

Olen jossain määrin vieläkin koukussa häneen, mutta perhettä en olisi voinut perustaa, jos olisimme vielä yhdessä.



Rakastan nykyistä aviomiestäni ja lapsiani yli kaiken, enkä enää haluaisi vaihtaa siihen on-off-suhteeseen takaisin. Tietenkin haikailen joskus niitä kiihkeitä viikonloppuja, mutta nyt olen kuitenin paljon onnellisempi.

Minulla on 6-vuotias tyttö eli olen jo kerran eronnut. Tuntuu, etten uutta eroakaan kestäisi, eikä se lapsellekaan ole hyvä.



Mutta ihana kuulla teiltä, etteivät toiveeni ole täysin kohtuuttomia. Mutten tietenkään voi miestäni mihinkään pakottaa.

Rakastan häntä todella syvästi, vaikka olemmekin vasta hetken seurustelleet. Tuntuu että tämän miehen olen tuntenut aina. Mutta hän ei koskaan aio tehdä lapsia, sitoutua etc. En oikeen tiedä mitä tässä tekisi. Tuntuu tyhmältä erota vaan sen takia että toisella tuollaiset näkemylset (joissa ei sitten kuitenkaan ole niin kiinni, käynyt ilmi puheissa)