TYöpaikalta eivät ole mitenkään muistaneet, kun lapsemme kuoli

ja jutut on pinnallisella tasolla kun nähdään, mitään henkilökohtaisia asioita ei yleensä jutella.



Hyvinkin voisi mennä varsin kauan ennen kuin alkaisin ihmetellä, miksei vauvaa koskaan näy, ja ainakaan en kehtaisi sanoa asiasta mitään jos eivät itse ota puheeksi. Kertoisivat varmaan elämänsä tragedioista minulle jos tahtoisivat että tiedän niistä.

Otan osaa ap, menetyksenne johdosta!

Voi olla että moni ei osaa suhtautua täysaikaisen sikiön kuolemaan kohtuun (ymmärsin näin).



Toiset ajattelevat, että vasta kun on lapsen saanut ja häntä hoivata ja sitten menettää on surunvalittelut paikoillaan.



Olen todella pahoillanne puolestanne! Tuo on toisaalt niin harvinaistakin, että harva meistä osaa suhtautua oikein.

Toivottavasti saat oikeaa sympatiaa kun palaat mahdollisesti tuohon työpaikkaan. Voit mielestäsi paluupäivänä pitää kahvit ja kertoa menetyksestäsi, jos se ei ole sinulle liian rankkaa.



Vielä kerran syvä surunvalitteluni.

Olemme huomanneet, että ihmisillä on vaikea lähestyä tai eivät tiedä mitä sanoa. Emmekä kyllä odota, että sanoisivatkaan mitään sen kummempaa... osanottokin riittää ja halaus tai kädestä puristaminen.



Pieni enkelimme on päässyt perille, jonne mekin olemme matkalla... Ikävä on suuri. Mutta jospa saamme voimia selvitä tästä eronikävästä!









32: laitoin sen viestin iltasella työkaverilleni, ja häneltä tuli vastaus samana iltana, joten ei siis työaikana. Viestissä oli toivojana vain tämän yhden työkaverin nimi.



-ap-

Syvä osanottoni suureen suruusi. On varmasti raskasta elää nyt. LÖydettiinkö syytä vauvan kuolemaan? Minulla on todella itku herkässä aina näissä asioissa..



Tuli sellainen mieleen, että vauvan kuolema kohtuun on voinut olla niin suuri sokki työkavereillesi etteivät he perussuomalaiseen tapaa osaa ja uskalla ilmaista nyt osanottoaan. Itse olisin ainakin aivan sokissa jos ystävälleni kävisi noin..vaikka muuten voisin osanottoni kertoa, en tiedä lähettäisinkö esim. adressia tai korttia. EHkä ennemmin soittaisin ja keskustelisin. Menisin vaikka käymään.



Liity ihmeessä johonkin nettiyhteisöön, josta saat vertaistukea.

Todella tökeröä mielestäni työpaikkasi toiminta :(. Siis toki monen mielestä teitä voi olla vaikea kohdata - monille tuollainen suru on vaikea paikka, sillä eihän siihen ole sanoja.

Kukkien lähettäminen ja osanottokortti on kuitenkin mielestäni " helppo" tapa toimia.



Itse olen kokenut keskiraskauden keskenmenon (rv 16), joka on toki eri asia kuin teidän surunne (!). Raskaus oli kuitenkin työpaikalla tiedossa (kerroin rv 12 paikkeilla ja maha näkyi jo).

Sain työpaikalta kukkia sairaalaan.

Yllättävintä oli, että sain firman toimitusjohtajaltakin sähköpostiviestin. Siinä luki vain Voimia sinulle! mutta oli mielestäni kaunis ele.



Onneksi saat tukea lähipiiriltä. Ota kaikki apua vastaan ja anna muiden koettaa kantaa ja tukea sinua elämässä eteenpäin.

Päällisin puolin vauvalla näytti olevan kaikki ok. Oli aivan täydellinen pieni enkelipoika. -ap-



Nyt on sen verran unihiekkaa silmissä, että parempi alkaa nukkumaan...

Toisaalta lapsen kuolema on niin arka asia, että ehkä eivät keksineet sopivaa tapaa muistaa sinua ja ottaa osaa suruusi..

ja hautajaisiin vähintään adressi. Ei siinä mitään " keksimistä" ole.

Kuullostipas todella oudolta.. :O( Me muistimme työpaikalla heti perhettä, jonka lapsi kuoli 3vkon ikäisenä. Laitoimme adressin ja kukat mukaan, jonka kukkalähetys vei heille kotiin.

Kun työkaverimme vauva kuoli, meiltä kävi heti heillä muutama ihminen.