TYöpaikalta eivät ole mitenkään muistaneet, kun lapsemme kuoli

Muutamia vuosia sitten kuoli yhden työkaverini aikuinen lapsi, ja silloin kyllä porukka hommasi rahakeräyksen joilla sitten hankittiin kukat ja kortti. Siksi olenkin ihmetellyt miksi meitä ei ole nyt muistettu... Töihin palaan vasta tammikuulla, kun äitiysloma loppuu. Onneksi meillä on ollut suuri ystävien ja sukulaisten tukijoukko ympärillä. Työkaverit ovat kuitenkin vain työkavereita...



-ap-

Saako kysyä minkä ikäisenä lapsi kuoli?



Työkavereiden toiminta on kyllä aika outoa. Kyllä luulisi sen verran olevan empatiakykyä, että osaa kortin/adressin laittaa :(

-ap-

Työkavereista tuli ekana mieleen, että tietävätkö, että jotain on tapahtunut? Jos vain esimiehelle on ilmoitettu tms. niin vaitiolovelvollisuus/etiikka kieltää kertomasta asiasta työkavereille.

Pomolle laitoin myös viestiä, jossa kerroin miten asia tapahtui ja käskin hänen kertoa naisille samat terveiset. -ap-

kelleen kysyjälle hallinnosta.

ilman mitään osanottoja suruun... Joten esim kortin voisi antaa miehellenikin suoraan. :( -ap-

Ehkä eivät sen takia ymmärrä muistaa kun lapsi ei ollut ehtinyt syntyä. Itsekin pähkäilisin hiukan miten ottaa osaa tuollaisessa tilanteessa.

Mutta voisiko asiaan vaikuttaa se, että lapsi oli vielä syntymätön? Te ette varmaan pitäneet mitään kovin suuria hautajaisia, joihin olisi voinut työpaikan edustaja saapua paikalle?



En usko, että ketään keskenmenon saanutta muistetaan sen erityisemmin kukilla tmv.

en toki koko aikaa itke... Pakko on muutakin tehdä. -ap-

Itse menetin vauvani heti hänen syntymänsä jälkeen rv:lla 39 ja työkavereiltani sain kyllä kauniin kukan ja surunvalittelukortin interfloran kautta. Mutta se mikä hieman loukkasi, oli että seinänaapurimme eivät sanallakaan ilmaisseet mitään osanottoa, hymyillen vain tervehtivät aina tavatessamme. Ja siis varmasti tiesivät tapahtuneesta. (asumme rivitalossa)

Paljon voimia ap:lle, menee aikansa että ikävä vauvaa kohtaan hieman hellittää ja antakaa surulle sitä aikaa. Jutelkaa jos siltä tuntuu asiat läpi uudestaan ja uudestaan. Meillä tapahtuneesta 2v ja olemme jo elämän valoisallla puolella.

Vierailija:

Mutta voisiko asiaan vaikuttaa se, että lapsi oli vielä syntymätön? Te ette varmaan pitäneet mitään kovin suuria hautajaisia, joihin olisi voinut työpaikan edustaja saapua paikalle?

En usko, että ketään keskenmenon saanutta muistetaan sen erityisemmin kukilla tmv.

Mutta tämä vauva oli jo aivan täysiaikainen.



Ja kaikille ihan yleisesti: siis tämä työkavereiden muistamattomuus ei todellakaan vaivaa päätäni eikä aiheuta yöunien menetystä eikä lisää harmaita hiuksia. Ajattelin vain pohtia täällä sitä teidän kanssanne...



-ap-

Minä luulen, että työkaverisi ovat kyllä ajatelleet teitä paljonkin ja että se, että lapsi kuoli kohtuun on niin vieras asia kuitenkin, etteivät tienneet miten " pitäisi" suhtautua. Harmi, että valitsivat tuon tien, mutta olen ihan varma että moni on ajatellut teidän perhettänne tosi paljon.

Mutta, ap, tiedät varmaan millaista täällä on. Laita ohi kaikki vastaavat kommentit, eikö?



Jaksamista perheellenne!

Varmasti asia on koskettanut myös heitä. Ja enkä nyt kaunaa heille kanna vaikka eivät korttia laitakaan. -ap-

alkaa kattoon miten sinne yahoo: n liitytään. -ap-

Pahoittelen sanavalintaani ap! Enkä tarkoittanut, että sinä olisit kokenut keskenmenon tai että menetyksesi olisi verrattavissa keskenmenon kokeneen menetykseen. Vaan ajattelin lähinnä, mitä työtoverisi saattavat ajatella. He eivät ehkä ymmärrä asiaa niin, että menetitte _vauvan_ kun lapsi ei ollut vielä syntynyt.

Ehkä he siksi eivät osanneet laittaa mitään erityistä pahoitteluakaan (niitä kukkia tmv.)



17

Joo, ymmärsin kyllä että vaan ihmettelit asiaa. Kyllä se varmasti niin on, etteivät vaan tienneet miten pitäisi toimia.



Itse olen kokenut samankaltaisen asian, tarkoitan siis ihmisten suhtautumisesta kuolemaan, kun poikaystäväni kuoli yllättäin. Itseasiassa kovin moni sivuutti asian ja oli se tavallaan aika loukkaavaa, vaikka ei sellaisia silloin aktiivisesti ajatellutkaan. Ihmiset eivät vaan kertakaikkiaan tiedä miten olla... En itsekään siitä loukkaantunut ja silloin jo tajusin mistä johtuu.



Tuo teidän tilanne on juuri sellainen, ettei siihen sanoja ole. Osanotto ja halaus, siinä se on. Mutta kuten jo sanottu, moni on varmaan mielessään kyllä sinuakin halannut monet kerrat jo :)

Meillä vain 10 asuntoa yhtiössä ja ollaan käytännössä paritalona seinänaapurin kanssa. Hyvissä väleissä ja eihän naapurit voi olla vauvamahaa huomaamatta ja ihmettelemättä kun sitä vauvaa ei tullutkaan. Ainakaan normaalisti.