***ELOISAT ELOKUISET VK 45***

meillä iskä lähti kuntosalille,se hälle suotakoon =) itse olin aamulla jumpassa.sai iskä olla isänpäivän kunniaksi kolmin poikien kanssa =)

eilen kakkukahviteltiin oman isäni luona,ja tänään vietetty enempi kotipäivää.

meillä myös iskä ja esikoinen kävivät tänään rottatoullea katsomassa.



hoh hoijaa.laitoin verhot kiinni, tulee niin tuskanen olo kun katsoo ikkunasta ulos tuonne säkkipimeään,ja koko päivä ollut yhtä pimeyttä jo kolmatta päivää ainakin tällaista saakelin sadetta.eipä oo ulkona käyty ei.



vauva nukkuu kaikki päikkärinsä vaunuissa...

mutta olen niin vihanen tuolle alakerran ukolle sauhuttelustaan,ettei tosikaan.se siitä raikkaasta ulkoilmasta,kun kokoajan meidän parveekkeella haisee tupakka,ja hienosti sitten vauvamme nukkuu ensi kuukaudet-vuoden tuolla tupakanhajussa passiivisena polttajana.ei paljon naurata.

jos siellä parvekkeella voi kärytellä,niin käryttelis sitten samalla ihan vaan kunnialla kotona sisällä.jos ei jaksa ykköskerroksesta mennä ihan tohon etupihalle sauhulle.hemmetti!!!!



meillä nukutaan päikkärit enimmäkseen noissa 45min sykleissä.en tiä auttaako siihen mikään.ekat päikyt on tuon 45min-1t. tokat ois ton,mutta kun naama punasena kirkuen herää,totean että väsynyt taitaa olla,ja saan tainnutettua uudelleen unosille,ja taas 45min että herää,ja aika usein luovutan,joskus saan uudelle 45min unille vielä...

hohhoijaa..

ja nyt sitten sylkyssä tississä menty toi vimppa päikkärit illalla viimitteeks...20-21 maissa.tai ottaa sellaset puolentunnin tirsat.



meillä ei kyllä päikkyillä kun joku 3tuntia per päivä.yöt onkin sitten ollu niitä 12tuntisia.nyt oli kyllä 10t.

huomaa kyllä että poitsu on ihan kiukkunen kun yö oli lyhyempi.ei noilla pätkäpäikkäreillä jaksa kauaa olla iloista poikaa...



kaippa noi syklit pitenee,ja ajan kanssa osaa selvitä uuteen pätkään itekseen.yöllä ei ole tuota ongelmaa vaan nukkuu sängyssä kuin tukki.päivällä taas ei osaa sängyssä nukkua olleskaan...



uudet turinat taas alkuviikosta..moiiiikka!

nukkuvan hyvin vain ulkosalla. Eli kysymys kuuluu oletteko hankkineet / aikoneet hankkia vauvalle jonkinlaista lämpöpussia vaunuissa nukkumista varten. Jos olette, niin millaista? Ja lisäksi, kuinka kovalla pakkasella olette vielä ajatelleet ulkona nukkumista vai koetatteko saada vauvan nukkumaan sisällä?



Meillä esikoinen halusi vauvana nukkua aina sisällä, joten tällaista " pakkasongelmaa" ei silloin olllut. Nyt vauva (poika) nukkuun hyvät 2-4 tunnin unet vain ulkona vaunuissa ja mielessä on tietty noin mahdollisesti tulevat pakkaset. Suositushan on kai se -10 - 15 pakkasta ja tuulelta suojaaminen, ja sitä kovemmilla pakkasille sitten sisällä nukkuminen. Tuntuu vaan siltä, että poika ei halua nukkua sisällä päivällä. Kokeiltu muutaman kerran ja aina päätynyt kovaan huutoon ja jatkuvaan heräilyyn puolen tunnin välein...



t. huhtikuunvauva

... Eli varsin samoissa tunnelmissa sitä täällä mennään: olen hiivatin väsynyt 90% päivistä. Väliin osuu onneksi jokunen tarmokkaampikin, jolloin olen ylkeensä saanut nukuttua vaikkapa jopa ne huikeat vajaat kolme tuntia putkeen - ja se on juhlaa, jos mikä! Samuli jaksaa nauttia ateriaansa tiheään, joka tunti öisin, ja mikä kohtalon iva onkin, että AINA juuri silloin, kun hän sattumalta onnistuukin nukkumaan yöaikaan pitempään (päivisin vaunuissa posottaa neljäkin tuntia putkeen), iskee hirveät hädät noihin kahteen isompaan, noh, pieniä nekin vielä: on pissahätää, pahaa unta, yleistä kiluntaa, viereen tahtomista, siinä pikkuveljen herättämistä, potkiskelua, yleistä häirintää jne. Ja usein ehkä tuosta kellojensiirrosta juontuen tyttömme herää päivään jo 4.40. Aaagh...

Mahani ei ole kadota mihinkään. Ällöttää oma habitus, kun kaikki päivät ja yöt palvelen rakasta melskeistä trioamme, vaan omaa aikaa jumppaan tai lenkillä käyntiin ei ole. Otin yhteen tästä miehenikin kanssa, kun hänhän opiskelee työn ohessa kaikki viikonloput ja työmatkailee tuon tuosta, viime viikollakin oli yli puolet viikosta poissa - vaan mulle ei järjesty omaa aikaa sitten millään. Maanantaina läksin lopulta isompien lasten kanssa uimaan, ja siitäkin hän hertsasi aivan hirveästi, kun poju ei hänen hoivissaan ollutkaan käyttäytynyt sovitusti: ei ollutkaan huolinut pulloa, ei ollut nukahtanut sisälle ja oli vain huutanut väsymystään! Jaaha, ja moneskohan lapsi tämä olikaan miehelleni...? EI sitten tajunnut pukata väsähtänyttä ulos vaunuihin, johon simahtaa aina nanosekunnissa! Uhhuh. Mies on nämä ajat huolehtinut noist aisommista, ja kosketus vauvan elämään on näköjään melko pahasti hakusesssa. TÄähän lisäsin sitten vielä näitä muita omia tuntojani tämänhetkisestä röpsähtäneisyydestäni, yhteisen aikamme puutteesta tai lähinnä siitä, ettemme edes jaksa ajatella toista, minusta hän varsinkaan, kunhan suorittaa päiviä putkiaivomaisesti sen enempää pysähtymättä huomaamaan positiivisessa mielessä meikää edes sekunniksi. NÄmä pirun pohjalaisäijät, joiden sosiaaliset taidot mies-naissuhteessa viittaavat välillä nollaan!!! Työmatkaltaankin toi lahjaksi reppana hienot helyt, mutta ei osannut sitten puhua tästä pahasta olostani yhtään, päinvastoin sulkeutui kuoreensa kuin simpukka ja ryhtyi päinvastoin lisäämään soppaan loukkaavia ja oikeasti ameebantasoisia lohkaisuja (mä en ymmärrä, miten muuten älykäs olento kykenee moiseen taantumaan ajoittain!) - vaikka meikä käytti kaikki pedagogian ja parisuhdeoppien ja empatiataiojensa ja tunneälyn ja muun vinkit hyödykseen muotoillessaan keskustelua oikeasti tärkeästä aiheesta. No joo.

Tulipa taas pistettyä!



Perusarki on oikein hyvää ja lapset ihania, mutta parisuhteessamme on tiettyjä juttuja, joita voisi parantaa. Mies on paras ajateltavissa oleva isä ja huolehtija lapsille ja taloudellemme ja tosiaan peruselämälle, mikä oon joo kiitollisuuden aihe jne, mutta ...

Uups, anoppi tuli sisään!!!



Hah, pakenen paikalta!



Vitanova