TAKALOKARIT (lokakuiset -06) siirtyy taaperoaikaan!

Eli olen 24v äiti ja mieheni on 38v,meillä on 4 lasta.

Lapsien iät 8v,7v,5v ja 1v.

Nuorin täytti 1v nyt 1.11,jos olis käynnistys lähtenyt heti toimimaan niin meillä olis lokakuinen :)

Mutta eipä lähtenyt vaikka käynnistys aloitettiin lokakuun toiseksi viimeinen päivä.



Meillä ei ole lemmikkejä ja asumme maalla omakotitalossa vuokralla.

Isopiha on suurin valtti sit sukulaisten jälkeen joka tässä asunnossa meitä pitää.

Muuten ei ole kuin 2isoa huonetta ja keittiö vaikka neliöitä on 84.

Niin sitten myös sauna kuuluu taloon.



Sitten tähän taaperoon:

Meillä Joel on kävellyt jo syyskuun lopusta asti ja sanoja tulee jonkin verran.

Esim:äiti,issi(isi),auto,maitu(maito),maitupuupo(maitopullo) tutti,lamppu,tippu ja issin auto,tutti tippu sekä mun äiti on nyt uusin jonka sanoo peräkkäin.



Muut lapset ovat kanssa aikaisin oppineet liikkuun ja puhuun(paitsi vanhin),mutta Joel on ainoa joka jo puhuu ns.lauseita.



Joulujuttuja touhuilen nyt itse melkoisesti vapaa aikanani.

Ja tietysti isäinpäivää lasten kanssa suunniteltu.



Mukavaa tosiaan saada uusia tuttavia lokakuisista.



M@@.vi ja Joel

Samalla kysäsen semmoista että mikäs olis sopiva yhteisen pinon nimi?

ja onko se viikko pino vaiko kuukausi pino?

Siis kovasti tervetuloa M@@vi:lle ja muillekin marrasmuruille jotka haluavat yhdistää voimansa meidän pinoon!!! Kertoisitko siellä

Marrasmurujenkin pinossa että täällä taaperoissa odotellaan sitten

muitakin halukkaita muruja seuraan kun sieltä vauvapuolelta tänne siirtyvät.



Hyviä nimiehdotuksia uudelle pinolle otetaan edelleen vastaan, itse keksin

sellaisen ehdotuksen kuin LoMa-laiset tai LoMa-lapset, (siis LOkakuiset ja MArraskuiset 06). Mutta kaivelkaa muutkin aivonystyröitänne!!



Viikko- vai kuukausipino - minusta se riippuu ihan aktiivisuuden määrästä. Meillä on viime aikoina ollut enemmänkin kuukausipino kuin viikkopino, mutta joskus on ollut tarvetta aloittaa uusi pino puolen kuun tienoilla, jos on ollut paljon aktiivisuutta. Tämäkin asia varmaan ratkeaa sitten kun kirjoittelu lähtee käyntiin.



Mitäs muuta tähän vielä. Oltiin vähän reissussa isänpäivän kunniaksi, oli kyllä eräs tosi onnellinen isoisä kun sai viettää aikaa meidän neidin kanssa. :-D



Neiti keksii lähes päivittäin uusia kujeita, milloin minkäkinlaisia äännähdyksiä ja muuta. Olin tosi vaikuttunut M@@vi:n pojasta joka puhuu jo kaksiosaisia lauseita, meillä kun ainoa toistuva sana on ollut äiti. Mutta kovasti neiti muuten kommunikoi, ja saa kyllä viestinsä varmaan liiankin hyvin perille ihan osoittelemalla ja öhisemällä.



Nyt täytyy lopettaa mutta jatketaan juttuja!



t. Sirita

Kyllähän mä voin niitä tänne käydä houkuttelemassa.

Nimiehdotuksena visin laittaa vaikka LOMAkuiset 06...

Mutta valitkoon joku sitten yhdessä tai vaikka äänestämällä,minulle on oikeastaan ihan sama mikä tulee nimeksi kunhan sen sit muistaa ja tietää...



Meidän viime yö meni huonosti,ennen klo:05.00 poika herätti enkä sit enään unta saanut poika kyllä nukahti mutta kovin vaikeaa nukkuminen on.

Nyt yön aikana poika heräs 4 kertaa ennen klo:01.00 ja sitten nyt ennen klo:05.00.

Joel on nyt kuukauden ajan ollu kipeä.

Tänään lääkäri jälleen ja katsotaan sitten mitä on,uusina oireina ollut nyt kovempi itkuisuus aikaisempiin päiviin/öihin ja räkäisyys...

Muihin ei ole kuitenkaan tarttunut joten ihmeellinen virus kyllä.



Tänään aijon myös vaatia lääkärissä jo tulehdusarvojen katsomista koska niitä ei ole kertaakaan katsottu ja jos tuolla onkin vaikka joku piilevä tulehdus,kun ei kuukauteen ole tervettä päivää ollut.



Mutta nyt aamukahvetta hakeen ja katsotaan herääkö pikku mies vaiko ei,koska itkustelee vähän väliä.



M@@.Vi ja muu nukkuva poppoo

Yhdessä yössä vauvasta taaperoksi, aika hurjaa!! =0)



Olen ollut pari päivää kotosalla, kun neiti on ollut maanantaista lähtien kuumeessa ja ruikunnut nyt muutaman päivän. Lääkärillä käytiin, mutta ei mitään eli ne julmetut hampaat! Taitaa tämä meidän neiti olla niille yliherkkä! =0)

Kunhan puhkeaisivat nopeasti, että saadaan omamme takaisin, ei ole ollut yhtään oma itsensä, kun niin kipeää on tehnyt... Tänään heräsi jo paremmalla tuulella ja pari lusikallista meni puuroa aamulla ja lounaalla jo puoli lautasellista, joten eikähän tämä pikkuhiljaa tästä.



Nimiehdotuksia en ole kyllä nyt yhtään kerennyt miettimään, mutta se lo-ma- laiset kuulostaa kaikessa hulvattomuudessaan hyvältä, toki pitänee varmaan jonkun ensin uskaltautua kysymään mitä mieltä ne marraskuiset olisi tästä yhdistymisestä!!



Lähdetäänpäs sitten näin " kevyesti" liikkeelle, että onko kaikki muut sinut oman elämänsä kanssa vai haluaisitteko vielä jotain? Kysymys johtunee siitä, että itselläni on ollut nyt aivan hirveää myrskyä siitä, että mitä haluan loppuelämäni tehdä, noin niin kuin töihin liittyen. Minulla on kaksi ammattia, mutta toinen on aikalailla hyllytetty, mutta toista haluaisin toteuttaa. Ongelma on vain siinä, että täällä pohjanmaalla ei ole niin montaa vaihtoehtoa toteuttaa ammattiaan ja siitä syystä olen ruvennut pohtimaan, että pitäisikö minun vielä jotain lisää opiskella? Ahdistaa tämän kaiken kiireen keskellä, mutta onhan tuota vielä aika pohtia...



Pitäkäähän pinoa pystyssä, yritän aika ajoin käydä, mutta nyt tulee aika kiireinen jakso opiskeluun liittyen, että en varmaan ehdi pahemmin kirjoittelemaan. Onnittelut kaikille takiksille yhteisesti ensimmäisestä vuodesta ja kiitos kun olette jakaneet nämä kokemukset yhteisesti täällä, jatketaan samaan malliin!!



-vaimonalku ja virtapiiri 19.10-

Keskiviikkona vietettiin pienimuotoisesti 1 v synttäreitä ja sunnuntaina on sitten pääbileet. Lapset eivät suvainneet mun ideaa, ettei keskiviikkona ole kakkua, joten väänsin sellaisen pikaisesti kun vanhin tuli eskarista. 3 ja 6 v sit koristeli sen oman mielensä mukaan. Hieno tuli! Sit meille tuli yllätysvieraita ja lopulta meidän pienimuotoisista synttäreistä tuli seinät repeää juhlat :). Oli hauska seurata kuinka 1 vee oli täydellä tohinalla mukana menossa ja konttas isompien perässä. Kaikki lahjat tutkittiin perin pohjin ja kakku... NAMNAM kuului moneen kertaan :)



Meillä on opittu nyt kiukuttelemaan. Kun äiti kieltää lyödää mahalle lattialle ja potkitaan varpailla lattia, sit kontataan mihin oltiin alussa menossa. Jos kieltää uudestaan, niin taas mahalle potkimaan ja toisella kerralla tulee ääni mukaan.. Hauska tuo pieni testi että tarkoitaako se ei JOKA kerta ei.



Neuvolassa käytiin tiistaina ja positiivista oli että pituutta oli tullut. Käyrä kun välillä 0 - 10 kk oli koko ajan laskeva, 10 - 11 kk meni ekan kerran sivulle ei siis noussut muttei laskenut ja nyt sitten ekan kerran nousi, ehkä löydämme sen oman käyrän!



Joku kyseli onko sinut elämän tilanteen kanssa? Ehen. Olen alkanut miettimään mikä minusta tulisi isona. Olettaisin että lapsi lukumäärämme on nyt täynnä ja ajatus entisessä työssä jatkamisesta ei innosta. Opinto oppaita on tullut selailtua ja mietittyä että josko sitä alkaisi jälleen opiskella! Nyt olisi ihanteellinen kohta vaihtaa ammattia kun paluu omaan työhönkin vaatisi aikamoisen päivityksen. No katsotaan mitä tuleman pitää!

SIRITALLE kiitoksia aktiivisesta aloituksesta.





VAIMONALKU: Toivotaan tytölle pikaista paranemista. Ja minä olen just nyt tyytyväinen. Työasioista en tiedä, mutta en niitä nyt mietikään. Kaksi ammattia minultakin löytyy, opiskelut ei houkuta enää yhtään. Nyt nautin lapsista enkä ajattele edes muuta. :)



RAPUTYTÖLLE: Kiva, että kasvua tullut!



Mitäpä meille. Ihanaa arkea! Poika on edelleen mahtava tyyppi. Sanoja yrittää lisää joka päivä. Ja ymmärrys on huima. Noudattaa tosi hyvin käskyjä. Esim. jos sanon " mene liuttamaan autoja" niin kipittää laskemaan autoja parkkitalon liuskaa.jos sanon " mennään vaihtamaan vaippa" niin kipittää hoitopöytää kohti. jos sanon " mennään lukemaan kirjoja" niin heti on kirjakaapin luona. Ootteko huomannut, että sanomisiaan pitää alkaa miettiä? Esim. en voi " ei-ruoka-aikaan" sanoa ruoasta tai syömisestä tai tyyppi on heti syöttötuolin luona.



Mukavaa viikonloppua ja nauttikaa vuosikkaista!

Hei!



Tulipa talvista noin yhtäkkiä, meillä neiti kovasti ihmetteli valkoiseksi muuttuneita puita ja maisemaa. Laitettiin myös kynttilälyhty pihalle, sekin oli kova juttu! :-)



Vaimonalun luona sairastetaan, tylsää, mutta onnimannilla ja raputytöllä oli ihan mukavia kuulumisia. Ihanalta kuulostaa onnimannin arki, kun voi vaan viettää ' kuherrusaikaa' pienen pojan kanssa. Meillä ei ole ihan niin auvoisaa, vaan välillä ovat voimat vähän koetuksella, kun neiti on muuttunut aika vaativaksi, ja keksii yhä uusia jänniä juttuja joista suuri osa on jollain lailla vaarallisia. Onneksi on tässä lähelläkin samanikäisten äitejä joiden kanssa tuuletetaan omaa päätä kun välillä alkaa hermot kiristyä.



Vaimonalku esitti hyvän kysymyksen: oletko tyytyväinen elämääsi.

Sitä pitäisi itse kunkin miettiä aina välillä. Voisin sanoa että monella tavalla olen, ja sitten toisaalta taas en. Omalla kohdallani pännii pitkäaikainen pätkätyöputki, haluaisin jo asettua työelämässä jonnekin mutten ole päässyt sellaiseen paikkaan jota haluaisin. Olen myös ehkä tullut melko nirsoksi eikä haluaisi ihan mihin tahansa mennä, eikä minkälaisin ehdoin tahansa. Olen paahtanut aika kovaa töitä viime vuodet, ja se on verottanut motivaatiota. Tästä eteenpäin haluaisin vähän rauhallisempaa tahtia töissä ja mieluusti tekisin vain osa-aikaista jos se olisi mahdollista. En jaksaisi enää opiskella uusia juttuja, kuin ehkä jonkin irtokurssituksen. Mutta näin täälllä. Luen ahkerasti työpaikkailmoituksia ja lähettelen hakemuksia, ehkä jossain vaiheessa tärppää sitten sellainenkin työ jota haluan. Tsemppiä muillekin jotka mietitte omaa paikkaa elämässä ja töissä.



t. Sirita