Inho muiden lapsia kohtaan
Olen terve, normaali ja tasapainoinen, alle 30-v nainen. Olen vuosia tuntenut vastenmielisyyttä muiden ihmisten alle kouluikäisiä lapsia kohtaan. Joskus tunne muuttuu suoranaiseksi inhoksi, varsinkin jos lapsi käyttäytyy vallattomasti, itsekkäästi tai " lapsellisesti" - siis luonnollisella tavallaan omaan psykologiseen kehitykseensä nähden. Kun vastaani tulee lastaan kärräävä vanhempi, käännän päätäni pois etten irvistäisi pennulle kun äidin tai iskän silmä välttää... Olen pitänyt useimpia tapaamiani lapsia myös rumina, verrattuna vaikka kissanpentuihin, jotka ovat suloisinta mitä kuvitella voi.
Itselläni ei ole lapsia, mutta uskon että voisin rakastaa omaa lasta. Olen miettinyt alkaisinko ehkä inhota ehkä häntäkin? Oma tunne huolestuttaa, pitäisikö ehkä jutella psykologille..
Kommentit (43)
mutta noin yleisesti en kyllä voi sanoa, että pitäisi lapsista. Mutta se ei tarkoita sitä, että omia lapsia ei voisi rakastaa, se on täysin eri juttu. Kissanpennut tosiaan vieläkin on kyllä suloisinta mitä olla voi, ei niitä voi vauvoihin verrata (paitsi niihin omiin) ;)).
En nyt sanoisi, että inhoan, mutta ei vain kiinnosta muiden lapset. Minulle on herttaisen yhdentekevää, mitä muiden lapsille tapahtuu, vain omani kiinnostaa. Voisi kai sanoa, että en pidä lapsista, paitsi omaani rakastan.
Eli en suunnittele mitään naapurin kakaroiden pieksämisoperaatiota
nyt kun itsellä on ihana lapsi, jaksan hänen oikkujaan kyllä ihan mukavasti, mutta vieläkään en jaksa muiden pentuja, kun käyttäytyvät huonosti. Esim. naapurin kurittomat mukulat ei saa tulla meille.
Siis huoleesi siitä, että mahtaisitko inhota omaakin lastasi: et inhoa, oma on ihan eri kuin vieraiden rumat mukulat.
Vierailija:
nyt kun itsellä on ihana lapsi, jaksan hänen oikkujaan kyllä ihan mukavasti, mutta vieläkään en jaksa muiden pentuja, kun käyttäytyvät huonosti. Esim. naapurin kurittomat mukulat ei saa tulla meille.Siis huoleesi siitä, että mahtaisitko inhota omaakin lastasi: et inhoa, oma on ihan eri kuin vieraiden rumat mukulat.
Tottakai lapsellani on kavereita. Ja kyllä minä katson lasten perään, kun he meillä ovat. Kai sitä nyt voi lapsia vahtia, vaikkei niistä välitäkään? Lapseni takiahan se tehdään.
5
Sinähän sen tiedät parhaiten yhden viestin perusteella.
Hän on vasta 3,5-vuotias eikä käy yksin kylässä. Etkä sinä ikinä arvaisi minusta, mitä ajattelen sisimmässäni, jos näkisit minut. En kerro naapurin lasten inhostani sinulle.
t. se yksi aiempi, joka ymmärtää ap:ta hyvin
Vierailija:
Hän on vasta 3,5-vuotias eikä käy yksin kylässä. Etkä sinä ikinä arvaisi minusta, mitä ajattelen sisimmässäni, jos näkisit minut. En kerro naapurin lasten inhostani sinulle.t. se yksi aiempi, joka ymmärtää ap:ta hyvin
En muuten ole kirjoittanut inhoamisesta mitään, vaan siitä etten pidä ja minua ei kiinnosta muiden lapset. Enkä ole koskaan kyseenalaistanut, etten pitäisi omasta lapsestani. Niin se vain menee, kuule. Omaansa rakastaa, mutta muita ei niinkään. Ja niinhän sen kuuluu mennäkin.
Minä rakastin omaa lastani siitä hetkestä, kun hän sai alkunsa. Olen hyvä äiti ja tiedostan omat kasvatusnäkemykseni.
Minun ei tarvitse rakastaa kaikkia lapsia tässä maailmassa. Joitakin voin jopa inhota.
Pääasia että omaansa rakastaa ja siitä huolehtii. JOs kaikki tekisivät niin, maailma olisi parempi paikka.
Vierailija:
Minä rakastin omaa lastani siitä hetkestä, kun hän sai alkunsa. Olen hyvä äiti ja tiedostan omat kasvatusnäkemykseni.Minun ei tarvitse rakastaa kaikkia lapsia tässä maailmassa. Joitakin voin jopa inhota.
Pääasia että omaansa rakastaa ja siitä huolehtii. JOs kaikki tekisivät niin, maailma olisi parempi paikka.
Se, että joku mainitsi, että on ihan sama, mitä muille lapsille kuuluu ei tarkoita palikat sitä, etteikö tätä lasta pelastaisi junanraiteilta ja parvekkeen kaiteelta. Mutta minullekin keskimäärin lapset ovat yhtä yhdentekeviä kuin muutkin vieraat aikuiset, enkä pidä lapsista vain sen takia, että olen äiti. Joitakin lapsia siedän, joistakin voin sanoa pitäväni oikein todella, mutta keskimäärin lapset ovat aika ärsyttäviä...
Omaani rakastan, sen kanssa ei ole ongelmaa. Eikä itse asiassa ole muutenkaan - lapseni kaverit ovat onneksi suurelta osin tosi ok ja niitä muutamaa ärsyttävää siedän normaalien käytöstapojen avulla. Enhän töissänikään vetele turpaan typeriä kollgeoita, vaan kohtelen heitä ihan yhtä ystävällisesti ja tasapuolisesti kuin mukavampiakin kollegoita.
Pidän siitäkin enemmän kuin muiden kakaroista.
että olen istunut palstalla vartin verran. Ei töissäkäyvä juuri enempää ehdi.
Laatuviinit ovat erityisesti lähellä sydäntämme. Voin vakuuttaa sinulle, että kyllä ne hakkaavat mennen tullen mäyräkoirat.
se kissan- tai koiranpennun vauva-aika vain on tosi lyhyt: ne näyttävät silloin sokeilta, limaisilta viemärirotilta ja emo pitää ne lähellään.
Ne pörröiset ja taapertavat suloiset eläinolennot vastaa itse asiassa leikki-ikäistä lasta, eikä vauvaa.
en itsekään erityisemmin pidä vauvoista, mutta en voi sanoa että *inhoaisin* vauvoja, siinä on iso ero!