Inho muiden lapsia kohtaan

Ei tietysti kaikista lapsistakaan.



Mutta en ymmärrä tuollaista, että ei pidä juuri kenestäkään lapsesta. Miettikääpä vaikka jos joku julistaisi: " Inhoan kaikkia yli kolmekymppisiä! En anna niiden tulla kotiini. Oma kolmekymppinen mies on tietty vähän eri asia, mutta yleisesti ottaen yli kolmekymppiset ei voisi vähempää kiinnostaa."



Eikö kuulosta aika kummalliselta? Ei kaikista lapsista tietenkään voi pitää, mutta että inhoaa useimpia?!? Outoa.

Ei mikään ihme jos tässä maailmassa lapsille tapahtuu kaikenmoista kamalaa, joutuu raiskatuiksi ja ties kokemaan mitä kauhuja kun ap:n kaltaisia ihmisiä on olemassa. Mistä teitä oikein sikiää??

Vierailija:

Olen terve, normaali ja tasapainoinen, alle 30-v nainen. Olen vuosia tuntenut vastenmielisyyttä muiden ihmisten alle kouluikäisiä lapsia kohtaan. Joskus tunne muuttuu suoranaiseksi inhoksi, varsinkin jos lapsi käyttäytyy vallattomasti, itsekkäästi tai " lapsellisesti" - siis luonnollisella tavallaan omaan psykologiseen kehitykseensä nähden. Kun vastaani tulee lastaan kärräävä vanhempi, käännän päätäni pois etten irvistäisi pennulle kun äidin tai iskän silmä välttää... Olen pitänyt useimpia tapaamiani lapsia myös rumina, verrattuna vaikka kissanpentuihin, jotka ovat suloisinta mitä kuvitella voi.

Itselläni ei ole lapsia, mutta uskon että voisin rakastaa omaa lasta. Olen miettinyt alkaisinko ehkä inhota ehkä häntäkin? Oma tunne huolestuttaa, pitäisikö ehkä jutella psykologille..