3,5 v poika: normaalia?

on nähnyt 1v2kk neuvolassa ja sillä välillä on ollut monta hoitajaa sitä eennen kun lapsi jo kohta täyttää 3v!

Nelonen oli siis ap... eli meillä tosiaan poika jo 3,5 vee.



ap.

Saa mielettömiä raivareita/uhmakohtauksia?! välillä, etenkin jos on väsynyt... mitään ei ole koskaan halunnut tehdä itse (tosin nyt pikku hiljaa esim. haalarin haluaa vetää itse päälle), mutta ei laita paitoja, sukkia, yms. eikä millään haluaisi syödä itse! Nyt 4-vuotis neuvolassa sai lähetteen puheterapiaa jossa on kerran vasta käyty. poika puhuu kuin papupata,mutta esim. T-kirjainta ei osaa käyttää vaan sanoo T:n K:na... kirjoja/cd-tarinoita tykkää kyllä kuunnella...

ja silloin puhetta jäätiin seurailemaan. Kolmivuotiaana puhe oli ihan ok eikä neuvolassa isommin kiinnitetty huomiota mihinkään.



Palapelejä tykkää koota. Jaksaa tehdä hivenen avustettuna sadan palan palapelin (ite laitan vaikka ruokaa ja jeesailen hiukka)



ap

Meillä 3 v 3 kk vanha poika. Sai lähetteen puheterapiaan pari kuukautta sitten, ja päästy käymään siellä kerran viikossa. Sanainen arkku on avautunut, eli sanavarasto on lisääntynyt valtavasti ja alkanut luopua omista sanoistaan. Vasta nyt on alkanut kuunnella lukemista, aikaisemmin hän laittoi aina käden suun eteen. Uskon, että poika ei vain ollut valmis aikaisemmin. Hän on myös ollut aina todella kova tekemään palapelejä ja hänellä on ilmiömäinen muisti. Poika on sosiaalinen ja aivan ihana. Hänellä on aina ollut voimakas oma tahto ja saa helposti raivareita ja me pyrimme samoin kun hänen perhepäivähoitajansa pitämään rajat eikä antamaan hänelle periksi raivareissa. Nyt on pari viikkoa sitten alkanut tämä MINÄ ITTE vaihe jolloin häntä ei saa auttaa yhtään missään. Raivarit johtuvat usein myös siitä, kun emme ymmärrä hänen puhettaa koska häneltä puuttuu myös muutamia kirjaimia.



Kaikenkaikkiaan en ole huolissani poikani kehityksestä, ihan normaalilta lapselta hän vaikuttaa mielestäni ja muidenkin mielestä. Ehkäpä teidän kannattaisi pyytää lähete puheterapeutille jotta tekee arvion siitä tarvitseeko poika apua. Meillä terapia on auttanut ja olen ollut oikein tyytyväinen, että siihen päästiin - vaikka emminkin pitkään että pitäisikö mennä vai ei.



Ja poika on ollut aina aika rutiineihin kangistunut, en tiedä johtuuko hyvästä muistista vai turvallisuushakuisuudesta (on perinyt tämän luonteenpiirteen molemmilta vanhemmiltaan).