Haluatko kysyä jotain psykiatriselta sairaanhoitajalta?

Itse mietin välillä, kuinka rankankin kohtelun saaneet ja huonoissa olosuhteissa kasvavat lapset saattavat kasvaa vahvoiksikin ja toisaalta sellaiset saattavat romahtaa, joiden elämä näyttää päällepäin täydelliseltä.



Ja toisaalta saman perheen lapsista osa pärjää ja osa ei.

Sitä, miksi jotkut selviytyvät ja jotkut eivät, on tutkinut mm. Aaron Antonovsky. Eroja on havaittu esim. persoonallisuudessa.

Yhden syyn lasten ja nuorten pahoinvointiin arvellaan olevan ns. kovien arvojen vallalla olo, työelämä ja ura ovat nyky-yhteiskunnassamme tärkeitä, lapsille ei ole aikaa, ja vähäinenkin aika on " laatuaikaa" , eli lasten kanssa tehdään jotain poikkeavaa, esim käydään huvipuistoissa. Lapset kuitenkin tarvitsevat sitä normaalia perhe-elämää ja arkeen osallistumista enemmän. Nykyään myös osittain vanhempien vähästä ajasta johtuva syyllisyys lasta kohtaa johtaa helposti curling-vanhemmuuteen, jolloin lapsesta kasvaa sosiaalisesti heikkolahjainen, pettymyksiä kestämätön. Tämä taas lisää riskiä syrjäytymiselle ja mielentilahäiriöille, kuten ahdistukselle ja masennukselle.



ap

JOS ON JUONUT PUOLI VUOTTA, PITÄEN MAX 2 VRK:N TAUKOA, TULLUT KATKOLTA PARI VIIKKOA SITTEN JA TAAS JUO NIIN MITÄ TEEN?



MIKSI TEKEE NIIN? ONKO VIINAN HIMO EDELLEEN NIIN PAKOTTAVA?



MIKSI EI SAANUT JATKOHOITO, KUNTOUTUSPAIKKAA?+



OLEN LOPPU.



KYSEESSÄ MUTSINI.



JA HALUAA ITSE LOPETTAA, MUT EI PYSTY, SE EI ONNISTU, ON NIIN HEIKKO JA KILTTTI IHMINEN.



MAKSA-ARVOT HUITELEE 300 YMS.





AAAARGHH!!!!!

Onko jokin tietty tapahtuma saanut aikaan alunperin tuon juomisen? Millaista apua äitisi on saanut tähän mennessä? Alkoholiriippuvaisen on itse haluttava lopettaa, ts. muutoksen on lähdettävä hänestä itsestään. Kaikilla se ei onnistu, ja tämä on raskasta omaisille hyväksyä ja kestää.



ap

että älä vaivu epätoivoon tuon retkahduksen takia, sillä retkahdukset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, ja kuuluvat omalla tavallaan hoitoprosessiin. Onko äidilläsi tällä hetkellä mitään hoitotahoa?



ap

Näkyykö näitä mielisairaaloissa kuinka vai onko ne enemmänkin noita ykköstyyppiläisiä?

Ja lääkärin kirjaa papereihin, että minä esitän terapeutista keksittyjä syytöksiä.

Ymmärrätkö miksi masentunutta voidaan hoitaa pelkällä lääkityksellä? Kun sairaala-aika on takana, apuna on ainoastaan lääkitys, kaikki muu jää siihen. Ei mitään terapioita tms.



Miksei pitkäaikaismasentuneen elämää tutkita tarkemmin niin, että löydettäisiin mahdolliset selitykset masennukselle? Usein nimittäin masennuksen taustalla näyttää olevan lapsuuden kokemukset, ongelmat parisuhteessa jne. Niihin ei lääkkeet auta.



Mitä luulet, kuinka suuri osa pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevista psyyken potilaista kykenisi itsenäiseen elämään, jos heitä olisi aikoinaan hoidettu oikein muutoinkin kuin vain lääkitsemällä heidät hiljaisiksi ja " tyytyväisiksi" ?

enkä siis ole ap

mutta enemmän sairaalahoidossa tosiaan on 1-tyyppiläisiä, johtuen oireilun voimakkuudesta manianjakson aikana. Onko sinulla/läheiselläsi 2-tyyppi, vai miksi kysyt?

ap

Saanko kysyä, mitä sairastat?

ap

Kaksisuuntainen tyyppiä II on yksi epäilys

Miten mun mielessä pyörivät asiat menee järjestykseen lääkkeillä?

mutta tiedän että ikävä kyllä näin surkeasti ovat asiat monesti perusterveydenhuollossa. Syynä tähän on riittämätön tieto masennuksen hoidosta, sekä pitkät jonot terapiaan.

Pitkäaikaisairaista, pitkäaikaissairaat sairastavat usein jotakin sellaista mielen sairautta, että he eivät ole kuntoutuneet kotikuntoon ja avohuollon piiriin lukuisista yrityksistä huolimatta. Usein he ovat skitsofreenikoita. Kaikkia yritetään pääsääntöisesti saada avohuollon piiriin, mikäli mahdollista, sillä laitoshoito on kaikkein kalleinta yhteiskunnalla. Siksi uskon, että kaikki mahdollinen ja voitava on tehty, jotta mahdollisimman moni voisi elää kotona.

ap

Vierailija:

Ymmärrätkö miksi masentunutta voidaan hoitaa pelkällä lääkityksellä? Kun sairaala-aika on takana, apuna on ainoastaan lääkitys, kaikki muu jää siihen. Ei mitään terapioita tms.

Miksei pitkäaikaismasentuneen elämää tutkita tarkemmin niin, että löydettäisiin mahdolliset selitykset masennukselle? Usein nimittäin masennuksen taustalla näyttää olevan lapsuuden kokemukset, ongelmat parisuhteessa jne. Niihin ei lääkkeet auta.

Mitä luulet, kuinka suuri osa pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevista psyyken potilaista kykenisi itsenäiseen elämään, jos heitä olisi aikoinaan hoidettu oikein muutoinkin kuin vain lääkitsemällä heidät hiljaisiksi ja " tyytyväisiksi" ?

Tuntuuko sinusta, että kaipaisit päästä osastolle, vai pelkäätkö sitä ennemminkin?



ap

Ja usein alakulon ja masennuksen taustalla on aivojen välittäjäaineiden epätasapainoa, jota lääkkeet korjaavat. Vaikutus tosin tulee viiveellä, viikkojen kuluttua hoidon aloittamisesta, joten lääkettä tulee syödä riittävän pitkään tehon huomaamiseksi.

Tuntuuko sinusta, että hyötyisit enemmän jostakin muusta hoidosta, esim terapiasta, kuin lääkehoidosta?



ap

Haluaisin käydä tätä läpi jonkun asiantuntijan kanssa, mutta en oikein tiedä mihin ottaa yhteyttä. Osaatko neuvoa?

En oikeastaan pelkää osastoa niinkään. Mulle on vaan kauhean vaikea mieltää olevani sairas. Tällainenhan olen ollut aina. En vaan pärjää töissä ja saan hermoromahduksia jos yritänkin, mutta SILTI on niin vaikea käsittää olevansa mahdollisesti " mielisairas" . Syytän itseäni tauotta surkeaksi luuseriksi ja jossaini sisimmässäni ajattelen, että jos vaan ryhdistäytyisin... Koko ajan yritän ryhdistäytyä, mutta kun mistään ei tule mitään. Koetan tsempata itseäni ja avot, kohta onkin menossa high enkä lopeta touhuamista ollenkaan ja olen ihan uuvuksissa. Ja sitten taas masikseen, se tulee kuin Manulle illallinen aina tällaisen parin päivän jakson jälkeen. Mutta kuvittelenko vaan? Olenko vaan oikeasti laiska?

Voit koittaa päästä tk:n kautta, tai sitten menet yksityiselle psykoterapeutille. Miksi haluat juuri psykoterapiaan, tuntuuko ratkaisukeskeinen lähestymistapa vieraalta?

ap

Yhdytkö mielipiteeseeni siitä, että usein masentuneesta tulee " syntipukki" läheistensä keskellä? On niin helppo syyttää sitä yhtä sairastunutta kaikista mahdollisista ongelmista, vaikka tosiasiassa voi olla niinkin, että se yksi onneton sairastui nimenomaan läheistensä takia esim. henkisen väkivallan ja alistamisen takia. Itse masennuksen syitä ei sitten tule hoidetuksi, kun uskotellaan, että masennus on syy ongelmiin eikä toisinpäin.



Yhteiskuntamme on liian lääkekeskeistä. Lääkäritkään eivät enää nykyisin tunnu ymmärtävän luonnon lakeja ja syy-ja seuraussuhteita. Yhden masentuneen lääkehoito ei paranna sairastuneen elämässä vallitsevia ristiriitoja, jotka itseasiassa aiheuttavat sairastumista.



Onko lääkeyhtiöillä liikaa valtaa?