Onko tehyläisillä mitään tunteita potilaitaan kohtaan?

kyllä palkka on yksi tekijä millä hoitajia saadaan alalle. Jos palkka on huono, niin hoitajat siirtyvät yksityiselle puolelle tai muuttavat ulkomaille. Keikkahoitajaksi moni myös siirtyy, palkat ovat aivan eri tasoa kuin esim hussin sairaaloissa.



Mmenettekö itse työhän mistä maksetaan jo päättäjien myöntämänä huonoa palkkaa työhän nähden ?

On ihmisiä joilla on huonommin! Eikö vaan? Ja yksityisetkään ei varmasti kohta voi ottaa vastaan potilaita ihan noin vain! Kai sielläkin paikat alkaa täyttyä!

työntekijöillä. Ihan vain selvennykseksi, tarkoitan sitä, että hoitoalalla työskentelevillä henkilöillä on luonnollisesti jonkinlainen humaani kutsumus työhönsä, koska he ovat hakeutuneet alalle. Sille alalle ei hakeuduta esim. palkan takia vaan yleensä muista syistä.

Puhumme nyt normaaleista, tavallisista hoitotyön tekijöistä. Emme muutamista häiriötapauksista mitä alalta kuin alalta löytyy.

Vrt esim. lääkäri opiskelijoihin voin sanoa, että heidän joukossaan olen enemmän tavannut rahan perässä juoksevia ja ammattinsa tulotason perusteella valinneita.



Huolimatta humaanisuudesta yhteiskunnan julkisten palveluiden työntekijät eivät ole hoitoaloillakaan vapaaehtoistyöntekijöitä. Heille maksetaan palkkaa siinä kuin muillekin työntekijöille. Asiasta voi purnata vaikka kuinka mutta käytännössä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa jos ei suostuta maksamaan: A. Järjestelmä supistetaan

sen kokoiseksi että palkattomat vapaaehtoistyöntekijät hoitavat

työt. B. Järjestemä lopetetaan kokonaan ja siirrytään maksulliseen terveydenhuoltoon sekä vakuutusjärjestelmään. Nuo kaksi järjestelmää voivat toimia myös rinnakkain.



Alhainen palkka on syy irtisanoutumiselle, ei muu. Se ettei hallituksesi

loppupeleissä ole ehkä valmis sovitteluratkaisuun riippumatta siitä mitä se rahassa maksaa on häpeä. Käytännössähän ollaan saavuttamassa se mitä on ajettu vuosikymmenten ajan Suomessa läpi: julkisen terveydenhuollon lamautuminen ja lopettaminen.



Yhteiskunnan heikko-osaisista pitää huolehtia, koska heillä itsellään ei ole siihen mahdollisuutta. Poliitikoilla on samanlainen vastuu siitä kuin kansalaisillakin. Jos ajattelet eritavalla olet itsekeskeinen typerys.

Oma perheeni on tärkein. Jokainen tekee itse omat valintansa. Joko hankkii hyvän ammatin josta maksetaankin jotain. Tai sitten ovat kadunlakasijoita ja hakevat sossusta rahaa.



Vakuutukset antavat mahdollisuuden jokaiselle mennä yksityiselle hoitoon.

Yksityiset pystyvät hoitamaan kaikki sinne hakeutuneet.

hakeutuu hoitajia ja lääkäreitä. Ihan vaan sen takia että palkka on parempi ja työ taakka inhimillinen.

Vierailija:

Ja miettiä miltä tuntuisi jos oma lapsi makaisi teholla taistelleen hengestään? Miten kukaan voi olla noin tunteeton? Luulisi että hoitajat jotka näkee päivittäin kärsiviä potilaita, että osaisivat myös asettua sairaiden/omaisten asemaan!

Kuka jaksaisi päivästä toiseen ja viikosta toiseen ja kuukaudesta, vuodesta toiseen, jos jokaikisen potilaan surkeaan kohtaloon pitäisi suhtautua kuin omaansa? Totta kai pitää ollaa empaattinen, mutta sympatiaan ei ammattilaisen pidä sortua.

Jos raskaus aikana on ongelmia, esimerkiksi verenvuotoa, vakuutusta ei saa. Ja jos lapsi syntyy sairaana, vakuutusta ei saa! Näin meillä!

äiti-lapsisuhteen tunteita ei voi koskaan verrata hoitaja-potilassuhteeseen. Hoitaja ei koskaan saakaan mennä liikaa tunteineen mukaan hoitosuhteeseen. Nyt en tarkoita tunteettomuutta, vaan sitä, että jos tunteet menee järjen edelle hoito ja potilaan paras kärsii.

Hoitaja on pystyttävä olemaan objektiivinen vaikeinakin aikoina.

Joskushan potilaan paras on ns. luovuttaa aktiiviset hoidot ja silloin ei juuri voi päästää tunteita valloilleen, vaan on osattava toimia ammatillisesti. Miltä vanhemmistakin tuntuisi jos hoitajakin olisi aivan tunteiden vietävänä?

Hoitajilla on sitten omat keinot selvitä näistä esim. ryhmäkeskustelut.

Nyt ettette ymmärrä väärin, niin hoitajankin on oikeus surra ja itkeä, mutta johonkin on raja vedettävä, sillä muuten tätä työtä ei pysty kauaan tekemään.



t. saattohoito-osaston sh

Omaan kolme ammattia joista yksi on sh, ja voin kertoa että jokaisen ammatin olen opiskellut varmistaakseni työn riittävyyden ja että voin vaihtaa alaa välillä jos siltä tuntuu.



En kuullut sairaanhoitajakoulun pääsykokeissa enkelten siipien havinaa ja harpun soitantaa.



Voihan se joillekin harvoille olla jonkin sortin kutsumuskin, mutta niin se on joka alalla.



Ja tunteista potilaita kohtaan. Voin kertoa senkin; Ei ole tunteita potilaita kohtaan eikä pidäkään olla! Normaalia välittämistä kyllä. Ei voi hoitaja itkeä jokaista haavaa ja jokaista kolhua. Kyllä siinä on valitettavasti sen verran kylmetettävä itsensä, ei siihen työhön muuten pysty!



Itse olen tällä hetkellä teholla töissä. Siellä näkee päivittäin aikas kamaliakin ihmiskohtaloita. Kuolemakin on arkipäivää. Teen kaikkeni potilaan hyvinvoinnin eteen ja kohtelen lämmöllä ja teen työni sydämellä. En kuitenkaan voi tunteilla jokaisen potilaan kohtaloa. Joskus todella harvoin tuntuu niin pahalta että kyyneleet vierähtävät kun ajan kotiin työvuorosta, mutta en kestäisi päivääkään jos koko ajan olisi paha olla toisten puolesta.

Sairaanhoitajien työ on erittäin arvokasta, vaativaa ja myös henkisesti raskasta. Töitä riittää jokaiselle viikonpäivälle, öisin ja pyhinä.



Ei ole hoitajan syy, jos " sattuu olemaan" lasten puolella s-hoitsuna, hänellä on silti sama oikeus taistella palkoista kuin vanhushoitsuillakin. Syyllinen ei tässä tapauksessa ole suinkaan hoitajat vaan PÄÄTTÄJÄT!!

Jos HE olisivat suostuneet vaatimuksiin, ei tälläistä vaikeaa tilannetta olisikaan.



Oma lapseni on menossa vielä tämän vuoden puolelle parikin kertaa lasten klinikalle toimenpiteisiin ja viettää siellä monta yötä, mutta uskon, että hänet silti hoidetaan hyvin!

Vierailija:

Oma lapseni on menossa vielä tämän vuoden puolelle parikin kertaa lasten klinikalle toimenpiteisiin ja viettää siellä monta yötä, mutta uskon, että hänet silti hoidetaan hyvin!

Jokaisen työpäivän jälkeen jäi kurja olo, kun ei ollut ennättänyt antaa inhimillistä hoitoa. Kaikkessa toiminnassa oli kiire mukava, vaikka sitä kuinka yritti peittää potilailta/asiakkailta. Aina jos potilailla tuli jotain ylimääräistä (ruoka vaikeasti pureskeltavaa, " ylimääräinen" wc-reissu, keskustelua omaisen tai potilaan kanssa, ruoka myöhässä, lääkityksen selvittelyä, potilas huonossa kunnossa), meni todella kiireeksi.



Nyt olen insinööritoimistossa töissä. Mieli on paljon parempi. Vaikka olisi kiire, niin asiakkaat eivät joudu kärsimään epäinhimillisestä kohtelusta. Tämän lisäksi palkka on parempi, työajat joustavat ja työilmapiiri leppoisa. Sydämessä kaihertaa kuitenkin " kutsumus" auttaa.

Potilas on työ. Vain hieman monimutkaisempi ja herkempi, kuin autonkorjaajalle auto. Tosin en tiedä miten on näiden uusien autojen kanssa.

Kun te olette potilaita tai lapsenne ovat, niin te olette hoitajalle TYÖTÄ.



Nyt annan teille hetken sisäistää tämän järkyttävän tiedon.













Riittikö? Sinun persettäsi ei kukaan hoida ilmaiseksi, eikä edes huonolla palkalla. Jos mitään ei maksettaisi, saisit kuolla pois kenenkään korvaakaan lotkauttamatta, katso minkä vaan kehitysmaan tilannetta!



Järjestelmä toimii rahan, ei hyvän tahdon varassa, joten lakatkaa vetoamasta jälkimmäiseen ja ymmärtäkää, että jotta teitä hoidettaisiin, siitä on maksettava! Tekään ette tee työtä ilmaiseksi, ettehän?

potilaista, että vastuu on työnantajalla.



Miksi he sitten vaativat lisää palkkaa syyllä että on niin paljon vastuuta?

Etkö tiennyt, että kanssa sisarillesi on maksettu keskimäärin 2400¿/kk?



Nyt heti åpalkkatoimistoon viemään verokorttia. Mars, mars!

Eikös vaan?

Minusta on loukkaavaa TAAS KERRAN vedota heidän tunteisiinsa, kun evätään heiltä aivan oikeuttu toive vihdoinkin saada koulutuksen ja työn vaativuuden arvoista palkkaa.

Tilastojen mukaan keskiansiot ovat reilut 2400¿/kk. Kukaan täysjärkinen ei enää lankea tuohon alle kahden tonnin keskiansio-mantraan. Sori vaan.