Ahdistaa suunniteltu sektio :(
Hieman aikaista, sillä en ole edes raskaana ja yksi siihen erittäin suuresti vaikuttava asia on se, että minulla olisi edes sektio.
Kaksi lasta on tähän maailmaan saattanut, toinen kiireellisellä sektiolla ja toinen normaalisti alakautta, molemmilla kerroilla joku meni pieleen ja kun kuulin lääkärin " tuomion" etten enää ikinä saa synnyttää itkin ja pitkään, mies ei ymmärtänyt, hän vain lohdutti, että sinullahan on kaksi tervettä lasta.
Synnytys ei ollut mikään helppo ja muutaman kerran sen 1,5tunnin ponnistuksen aikana tavallaan toivon sektiota, koska se on helppo. Silti olin äärettömän onnellinen, että sain synnyttää. Mutta kolmannen kohdalla vauva ei saisi itse päättää koska on valmis syntymään, vaan lääkäri määräisi tyylillä " tule sinä päivänä siihen kellonaikaan" ajatus ahdistaa. Sektio pelottaa, ei siinä, edellinen sektioni meni hyvin, mitään ongelmia ei ollut ja paranin nopeasti, mutta koska kahdella ekalla kerralla on jotain mennyt pieleen, niin varmasti menisi kolmannellakin kerralla. Minä pelkään sektiota, minun on oikeasti todella vaikea käsittää, että jotkut vapaaehtoisesti haluavat sektioon sillä minua ajatus ahdistaa valtavasti, ehkä heillä on sama tunne synnytystä kohtaan.
Tämä pelko on niin voimakkaana, että kovasta vauvakuumeesta huolimatta voi olla, etten enää ikinä lasta tee, nyt puhuimme, että jättäisimme ehkäisyn pois, mutta ajatus sektiosta pyörsi päätökseni, en uskalla.
Voi kun olisi vaihtoehto, kumpa minä saisin päättää...
Kommentit (5)
Itselläni on rankka mutta onnistunut alatiesynnytys takana ja olisin todella pettynyt ja surullinen jos en saisi synnyttää uudestaan alakautta. Itselleni alatiesynnytys oli niin suuri kokemus, että haluan kokea sen uudestaan. Sektio taas pelottaa jo siksikin, ettei itselläni ole aikaisempaa kokemusta leikkauksista.
En toisaalta itse koe pelkääväni sektiota niin paljon, että antaisin sen vaikuttaa lapsiluku-suunnitelmiimme (toisaalta en myöskään ole " sektio-uhan" alla). Mutta ymmärrän hyvin, että pelkäät! Auttaisikohan pelkopoli, jos kaikesta huolimatta päätätte yrittää uutta lasta?
minulta suunnitellun sektion :D No ei vaineskaan.
Mä en ymmärrä, miksi minulla on niin vahva pelko tuota kohtaan, sillä yleensä suhtaudun kaikkeen hyvinkin optimistisesti ja aina olen sillä mielellä, että hyvin se menee, olen terve ihminen niin mikäs ongelma siinä on, mutta tota kohtaan mulla on ihan valtava pelko.
Joku pelkopolikin mietityttää, kun ei heillä ole antaa minulle vaihtoehtoa, oman terveyteni vuoksi en saa enää synnyttää alakautta.
Enemmän kuin mielellään! :o) Suunniteltu sektio oli kyllä kokemuksena todella ihana ja mieleenpainuva niinkuin varmaan onnistuneet synnytykset yleensäkin.
En varmaan osaa mitenkään sua tsempata sektioon niinkuin kukaan ei pystyisi mua tsemppaamaan alatiesynnytykseen. Mutta mitään pahaa sanottavaa ei tuosta sektiosta jäänyt. Puudutukset, katetrien laitto, vauvan ulosotto ne menivät kaikki nappiin. Henkilökunta oli AIVAN mahtavaa ja tunnelma leikkaussalissa rauhallinen ja odottava. Kaikenkaikkiaan mieletön kokemus.
Ei millään pahalla, mutta kuitenkin tuntuu hyvältä, että on kohtalotoveri!?! Mä oon luullu olevani ainoa sektiokammoinen ihminen tässä maailmassa ;o)
Mulla takana kolme synnytystä: esikoinen tuli lopulta kiireellisellä sektiolla, eikä mulla jäänyt siitä minkäälaisia kammoja tms. Olin vain helpottunut, että vauva lopulta syntyi ja kaikki meni sit loppujen lopuksi kuitenkin suht hyvin.
Toka syntyi alakautta, kertakaikkisen mahtava kokemus (kipuineen kaikkineen, en ehtinyt lopulta edes kivunlievitystä saamaan), mutta lopputulos ei ollut kuitenkaan " täydellinen" - lapselle tuli vasemman käden erbin pareesi :o(
Kolmatta kun odotin, oli lääkärin mielipide heti synnytystavaksi suunniteltu sektio. Ajatus ehkä hitusen hirvitti, mutta halusin tottakai ajatella vauvan parasta, ja suostuin sektioon (minun mielipidettäni kuitenkin siis kysyttiin, ja itse sain asian päättää). Suunnitellun sektiopäivän lähetessä kauhu kasvoi... Tuntui ihan järkyttävältä mennä ihan vapaaehtoisesti leikeltäväksi ja noin... Mut sektioon siis menin ja kaikki meni kertakaikkisen hyvin, ei mitään valittamista, mut oma olo ja mieli oli koko ajan aivan kaaoksessa - suoraan sanoen pelkäsin ihan hel***isti :o/
Ja nyt odotan neljättä. Ja pelkkä ajatus tulevasta sektiosta saa nyt jo mahan myllertämään, vaikka la vasta toukokuussa. Mä varmaan ehdin seota ennen toukoukuuta näiden ajatuksieni kanssa... Mutta tämäkin lapsi on todella toivottu ja odotettu, eli sen avulla mä varmaan jaksan ja kestän sen kaiken...
Että tämmöstä. Hullultahan tuo sektiokammo varmaan kuulostaa mun kohdallani, kun takana kuitenkin kaksi onnistunutta sektiota, mutta minkäs sitä mielelleen mahtaa!?! Alakautta synnyttäisin, jos se vaan vauvankin kannalta ajateltuna olisi se turvallisin tapa synnyttää.
Tsemppiä vaan kaikille synnytyspelkoisille!!!
Itselläni pidän ainoana vaihtoehtona juuri sektiota. Esikoisenikin syntyi sektiolla (omasta toiveestani) ja näin haluan toisenkin kohdalla. Mutta voin kuvitella miltä sinusta tuntuu ja sinä ilmeisesti ymmärrät minua.. sinun sektiota kohtaan tuntemasi pelko on yhtä voimakasta kuin minun pelkoni alatiesynnytystä kohtaan.
Voimia!