Tiedättekö äitiä, joka olisi ollut yhden lapsen kanssa kotona kolme vuotta tekemättä mitään muuta?
Tuttavapiirissäni ollaan varsin kotihoitomyönteisiä ja monet tuntemani äidit pyrkivätkin olemaan kotona lapsen kanssa varsin pitkään. Silti ei mieleeni tulee yhtään äitiä, joka olisi ollut kotona yhden lapsen kanssa täydet kolme vuotta tekemättä mitään muuta, siis esim. opiskelematta, käymättä töissä edes silloin tällöin, tai tekemättä lisää lapsia. Enkä siis tarkoita sellaisia " kotirouvia" , joilla ei ole aikomustakaan palata työelämään vaan ihan sellaisia, jotka tuon kolmen vuoden jälkeen palaavat töihin. Tiedättekö te?
Kommentit (43)
että pointti oli siinä, että miten sen ajan saa kulumaan yhden kanssa kolme vuotta...
Ei siis kovin hedelmällinen päivittelynaihe mielestäni :)
suurimpana syynä toimettomuus ja yksinäisyys.
Mutta jos joku on hoitovapaalla sen 3 vuotta yhden lapsen kanssa kotona omasta vapaasta tahdostaan (ei siksi, että olisi muuten työtön), niin olettaisin, että tyyppi tietää miten saa aikansa kulumaan.
Vieläkin on " vain" yksi lapsi, joka on viisi vuotias. Kolme vuotiaana aloitti hoidossa lyhennetyllä päivällä ja runsailla lomilla, itse tein silloin opintoja. Vasta täytettyään neljä,menin töihin ja lapsi joutuu olemaan koko päivän hoidossa. Tosin viihtyy tosi hyvin, mutta olen silti sitä mieltä ettei tällainen kello kaulassa juokseminen ole lapselle hyvästä. Yritämmekin pitää edelleen pitkiä lomia isovanhempien suosiollisella avustuksella.
Miksi elämän pitää olla täynnä actionia ja suorittamista?
Miksi " vain" yksi lapsi ei ansaitsisi kokopäiväistä kotiäitiä?
varsinkin sitten kun valvomisista päästiin. Olen sitä tyyppiä muutenkin, että mulla on rikas sisäinen elämä. Luulenpa, etten tylsistyisi edes vankityrmässä. Aina sitä jotain kivaa tekemistä keksii, ja jos ei keksi, voi ajatella mukavia asioita. Liikuttiin myös paljon tapahtumissa ja perhekerhoissa jne.
En käynyt töissä ollenkaan, en opiskellut, en yrittänyt toista lasta ym. Kokonaiset 3 v kotona. Matkustelimme paljon, näimme ystäviämme paljon ym. Ihanaa aikaa! Joskin äitini sairaus lapsen ekana vuonna vei paljon aikaa ja voimia. Se ei ollut ihanaa.
Kahdessa on enemmän tekemistä. Ja lapsellekin luonnollisempi ympäristö.
Ei elämässä tarvitse olla actionia, mutta ei kai myöskään tarvitse tylsistyä pystyyn. Äidin ja lapsen.
Sitä tunnuttiin ihmettelevän aika paljon, aina kun tapasi vaikka uusia ihmisiä, ennakko-oletus oli, että ilman muuta olen ollut välissä töissä. Itse ihmettelin, miksi sitä pidettiin niin outona - esikoinen oli 2 v. 3 kk kun vauva ilmoitti tulostaan, onko niin kauhean tavatonta, että sen ikäinen ei ole ollut vielä hoidossa? Kahden lapsen kanssa on taas paljon hyväksytympää olla kotona...
Vierailija:
Kahdessa on enemmän tekemistä. Ja lapsellekin luonnollisempi ympäristö.Ei elämässä tarvitse olla actionia, mutta ei kai myöskään tarvitse tylsistyä pystyyn. Äidin ja lapsen.
Vierailija:
Kahdessa on enemmän tekemistä. Ja lapsellekin luonnollisempi ympäristö.Ei elämässä tarvitse olla actionia, mutta ei kai myöskään tarvitse tylsistyä pystyyn. Äidin ja lapsen.
Kyllä minun lapseni viihtyi hienosti kotona 4- vuotiaaksi.
Ja minäkin viihdyin hänen kanssaan. Mikä ei tarkoita, että olisimme hautautuneet kahdestaan kotiin. : )
Vierailija:
Miksi elämän pitää olla täynnä actionia ja suorittamista?
Miksi " vain" yksi lapsi ei ansaitsisi kokopäiväistä kotiäitiä?
minimissään kolme vuotta ja jos on kotona vain yhden kanssa, voi tehdä muutakin kuin olla.
Jos kerran yhden lapsen kanssa muka tylsistyy...
jos kolme vuotta keskittyy suolapatsaana " arvostamaan" lastaan.
Vierailija:
Olin yksinhuoltajana kotona kolme vuotta, tekemättä mitään muuta, jonka jälkeen lähdin opiskelemaan.
Sama juttu. Hauskaa että on muitakin.
Sulla ei toivottavasti ole lapsia...
Jos on kotona lapsen kans,niin silloinhan hoitaa lastansa ja kotia!