Meistä mummoäideistä puheenollen... T. vm -67

Kyllä 40 vuotias voi olla vielä reipas leikkisä. Kun laitetaan 10 vuotta päälle reippaus hiipuu. Et ole enää nelikymppinen vaan menopussista kärsivä keski-ikäinen nainen jolla on pieni koululainen helmoissa.



Estrogeenin vähyys näkyy ja tuntuu naisessa vaikka mitä tekisit. Se myöskin suojaa naista monilta sairauksilta. Vaivat siis lisääntyvät ja itsestä huolehtiminen unohtuu ja masennus lisääntyy tässä ikäryhmässä huimasti.



Pieni lapsi ei ole lääke näihin vaivoihin kuten monesti erhdytään luulemaan.

Ei tuollaista kannata murehtia etukäteen minusta.

Minulla on terveet elämäntavat ja liikun paljon. En myöskään ole taipuvainen masennukseen tms. Nautin elämästä ja iltatähti sopii meidän perheen elämään paremmin kuin hyvin!

t. ap

ovat tuplasti reippaampia kuin moni tuntemani 20-30 vuotias. Ei se iästä ole kiinni.

No ei voi kuin ihmetellä että tämä 32 v. kysyy jos on liian vanha saamaan lisää lapsia??!!

itse olen vm -69 ja odotan kolmatta lastani eikä tunnu missään ! :)

eli ikä on kyllä jokaisen omassa pääkopassa , jos kerran on terve ja muuten asiat kunnossa niin että voi tarjota lapselleen hyvät ja turvalliset puitteet elämään n iin siitä vain ! ;)

tsemppiä kaikille sekä nuorille että myös vähän vanhemmille äideille !!

Voi ei, nyt juutuin väittelyyn mummoäitien vihaajan kanssa. Pitihän se arvata.

terv. ap

Tottakai vanhempi voi väsyä ja tulee vaihdevuosivaivaa ym, mutta toisaalta nuoruuden juoksut on juostu ja talous on hyvällä mallilla (voi esim palkata tilapäisavuksi lastenhoitajan jos oikein väsyttää ilman, että tarvitsee miettiä syödäänkö makaroonia loppuviikko ;)) ja vakituinen työ antaa mahdollisuuden pitkään hoitovapaaseen.



Nuori äiti jaksaa valvoa, mutta elämäntilanne voi olla epästabiilimpi; opinnot kesken, työpaikka hakusessa, asunto/talousasiat ei-niin-hyvissä kantimissa jne, jolloin lapsenhoito voi muodostua lisästressitekijäksi.

sairastuu masennukseen. Hormoonitason lasku aiheuttaa alakuloisuutta ja väsymystä mikä ei poistu nukkumalla tai juoksemalla. Kaikki on hyvin mutta kuitenkaan ei. Hormoonien merkitys on suuri esim. sydänsairauksissa. Syöt oikein liikut riittävästi niin siltikin joudut käyttämään apuna lääkitystä korkeaan kolestroliin.

eli odotan meidän seitsemättä ja ikää minulla on 40 jippii.. niin ja Miksi en jaksais ja miksi masentuisin?? ihmetteln vaan. Oma isäni oli 50 kun minut sai ja meillä on ollut suunattoman hauskaa, isän kanssa käytiin kalassa ja ampumassa jne. meillä oli kivaa. ja hyvin jaksoi myös pahan teini iän :) isä oli silloin jo eläkkeellä ja kuskasi villikko iltatähteään ties missä ratsastusjutuissa ym. Äitini oli sillon 30 kun mää synnyin ja hänkin jaksoi hvyin kaikkia juttuja :) joten en käsitä miksi pitää yleistää asioita, joista ei ole mitään tietoa varmaankaan. itse tiedän monia +25 vuotisia jotka ei ole kiinniostunut mistään muusta, kuin uran luomisesta ja bilettämisestä ja elämä luhistuu jos ei ole "omaa aikaa ilman lasta" .



Mutta eiköhän jokainen tiedä itse milloin on valmis äidiksi tai tarvitseeko sen iltatähden :)



Joten jaksamista kaikille ikään kokoon tai ammattiryhmiin katsomatta, pitäkäähän huoli mahoista, lapsista ja ukoistanne, akoistanne.

No, en varsinaisesti pahuksu... Mutta itselleni ajatus on outo sillä omat vanhempi saivat kaikki viisi lasta ennekuin täyttivät 30. Äitini vm 66 ja lapsenlapset -.05 ja -07. Minun ja siskoni poikia on kyllä luultu äitini lapsiksi kun hän on heidän kanssa liikkunut. Ei siis ole ainakaan kovin poikkeuksellista saada lapsia tuon ikäisenä. Itse hämmästelin vähän erästä perhettä jossa vain kaksi lasta ja heillä ikäero n.23v... Onko sinulla ap useampikin lapsi?

jossa äidillä vaihdevuodet ja lapsella murrosikä samaan aikaan? Saattaapi vähän räjähdellä?.. :)

Minä en vihaa ketään enkä mitään.



Ihmisen on kuitenkin oltava realistinen hankkiutuessaan raskaaksi juuri ennen menopaussia.



Ps: veljen vaimo onko hän sinulle verisukulainen?

Se tarkoittaa vielä työikäista tai vanhempaa oikeaa isoäitiä, joka hoitaa lastenlastaan jatkuvasti, että vanhemmat pääsee milloin minnekin esim: bailaa, ostoksille yms...

Itseäni häiritsee ihan visuaalisesti se, että jo hiukan ryppyjä saanut yli 40v. on äiti ja vauva suloinen siloposkinen.

Jotenkin se ei vaan näytä hyvältä.

Sain esikoisen ollessani 35v. ja kuopuksen ollessani vajaa 39v.

Jossakin vaiheessa se ikä rupee kuitenkin painaa.

Jokainen vetää rajan johonkin ja mielestäni yli 40v. ei pitäisi lapsia tehdä.

Mikäli kyseessä esikoinen, niin silloin ei kannata järjellä miettiä. Yhden lapsen kanssa voi vielä vedellä sikeitä, kun lapsi itsekkin nukkuu.

Ei se isä ollut raskaana ja hormoonikiikussa kun sinua hoiti. Hän oli eläkkeellä hänellä oli aikaa ei työelämän rasitteita.



Äitisi oli huomattavasti nuorempi, ei menopaussista kärsivä viisikymppinen nainen.



Itselläsi saattaa olla 50 vuotiaana helvetillistä hikoilukohtauksia joka herättää sinut keskellä yötä pyörimään nihkeässä sängyssä.Uni ei tule puseroon vaikka miten laskisit lampaita. Niin miksi masentuisit? Koska sinä et voi sitä itse päättää tai määrätä. Hormoonien alhaisuus veressä tekee sinusta masentuneen.



Pieni koululainen vaatii aikaasi ja energiaasi. Päätäsi särkee ja vatsaa kivistää Limakalvot kuivuvat ja siellä missä pitäisi olla kosteaa on saharan hiekkaavikko.

Iho ja hiukset näyttävät että alamäki on alkanut. Oksettaa ja kuvotus ei poistu seuraavana päivänä vaikka niin luulet.



Ei siinä mitään ihmettelemistä ole, se on luonnonlaki, että nainen vanhenee ja nuoremmat hoitavat lisääntymisen. Viisikymppisen naisen ei kuulu olla pienen lapsen äiti, vaan mummo, joka pääsee välillä keskittymään vain omaan itseensä ja jäljellä oleviin vuosiin joita keskimäärin ei ole kovin montaa tehokasta jäljellä.



Älkää siis vetäkö miehiä tähän naisen vanhenemiseen, sillä mies vanhenee eritavoin kuin nainen. Mies voi tehdä vielä 70 vuotiaana terhakoita tyttöjä raskaaksi. Mies toimii suvunjatkajana pidenpään nainen ei....





((((Täällä toinen mummeli äityli heheheheheh.



eli odotan meidän seitsemättä ja ikää minulla on 40 jippii.. niin ja Miksi en jaksais ja miksi masentuisin?? ihmetteln vaan. Oma isäni oli 50 kun minut sai ja meillä on ollut suunattoman hauskaa, isän kanssa käytiin kalassa ja ampumassa jne. meillä oli kivaa. ja hyvin jaksoi myös pahan teini iän :) isä oli silloin jo eläkkeellä ja kuskasi villikko iltatähteään ties missä ratsastusjutuissa ym. Äitini oli sillon 30 kun mää synnyin ja hänkin jaksoi hvyin kaikkia juttuja :) joten en käsitä miksi pitää yleistää asioita, joista ei ole mitään tietoa varmaankaan. itse tiedän monia +25 vuotisia jotka ei ole kiinniostunut mistään muusta, kuin uran luomisesta ja bilettämisestä ja elämä luhistuu jos ei ole "omaa aikaa ilman lasta" .



Mutta eiköhän jokainen tiedä itse milloin on valmis äidiksi tai tarvitseeko sen iltatähden :)



Joten jaksamista kaikille ikään kokoon tai ammattiryhmiin katsomatta, pitäkäähän huoli mahoista, lapsista ja ukoistanne, akoistanne.)))

On aivan totta, että nykyiset 3- tai 4-kymppiset on paljon paremmassa vedossa kuin lässähtäneet parikymppiset. Sukupolvien kuilu on siinä kohtaa aivan valtava.

mutta ei minun mielestä ole mitään pahaa siinä että saa sinun iässä lapsen :) Jos tietää itse jaksavansa niin mikäs siinä! :)

Tunnen naisia jotka ovat iltatähden saanet n.40v iässä, niin tuntuu että he jaksavat paremmin kuin minä :D Elämää nähneet naiset. Osaavat rauhoittuakin kun tarve vaatii :)

mummotautiin. Ja elämään tunnetusti kuuluu kaikenlaista, miksi siis pelätä normaaleja elämänkaareen kuuluvia vaiheita ta paheksua niitä? Jos lapsi on onnistunut Elämältä saamaan, niistä kuuluu olla onnellinen ja kiitollinen ja antaa piut paut lapsiäitien paheksuville kommenteille :-)

ihmisiä, jotka hankkii lapsia 40v tai yli. voin silti sanoa, että enpä mitenkään iloinen ole siitä et isäni oli melko iäkäs kun me lapset ilmestyttiin. oltiin kaikki alle kouluikäisiä kun hän kuoli.. että kyllä se realiteetti pitäis huomioida, ettei välttämättä sit näe lastensa aikuistumista ja tavallaan "jättää" heidät...

- eipä sitä kuoleman ajankohtaa voi ennalta arvata, yhtä hyvin voi nuori äiti/isä kuolla ja jättää lapset...

ihmisiä, jotka hankkii lapsia 40v tai yli. voin silti sanoa, että enpä mitenkään iloinen ole siitä et isäni oli melko iäkäs kun me lapset ilmestyttiin. oltiin kaikki alle kouluikäisiä kun hän kuoli.. että kyllä se realiteetti pitäis huomioida, ettei välttämättä sit näe lastensa aikuistumista ja tavallaan "jättää" heidät...

Jostain muistan semmoisen mielipiteen tähän aiheeseen, että ennen nykyaikaista perhesuunnittelua naiset saivat niin kauan lapsia kuin olivat hedelmällisiä = yli 40 v äidit eivät toki ole meidän aikamme "keksintö". Ja aina ei esim naiselle siunaannu perheen perustamiseen halukasta puolisoa ennen kuin hieman vanhemmalla iällä.

Elämä ei aina mene ihan suunnitelmien mukaan (jos milloinkaan..)

hän oli 37 ja isäni 48. Hyvin meni; olin iltatähti isolla ikäerolla. On minusta aika pientä, että murrosiässä on etäällä oma ja vanhempien maailma, kun vastapuolella on se, että iäkkäämmillä ja viisaammillakin vanhemmilla on näkemystä ja aikaa ihan toiseen tapaan kuin ruuhkavuosia elävillä. Rikkautta on ollut myös se, että tajuaa hyvin parikymmentäkin vuotta aikaisempaa aikaa kuin ikätoverit. Oman äitini kanssa olen aikuisikäni ollut ystäväväleissä. Nyt lähenee aika, jona itse olen hoitava osapuoli, kun isä on jo yli 80.



Vertaan siis omaan elämään, jossa on kuusi- ja kaksivuotiaat lapset, ja itse sen ikäinen kuin "pitäisi olla". Anopillani on myös nyt 16-vuotias ja nelikymppisenä tehty iltatähti: anoppi reipas kuin mikä ja tämä teini-ikäinen käly vallan hieno immeinen.