Lue keskustelun säännöt.
Päätin antaa lapseni adoptoitavaksi.
27.10.2007 |
Mietin asiaa tosissani koko raskauden ajan (vahinkoraskaus). Oli jo liian pitkällä aborttia ajatellen. Vauva on nyt 3 viikkoinen. Olen siis ollut kahden vaiheilla mutta koska olen yksinhuoltaja ja opinnotkin ovat vielä kesken (ikää on 21v) en usko jaksavani.
En edes tunne mokomaa nyyttiä kohtaan oikeastaan mitään... Olen vain väsynyt. Vihaan kuunnella jatkuvaa itkua. Eilen tein päätöksen ja toivon että poikani saa hyvän kodin.
Kommentit (31)
kaikkia vaihtoehtoja, kuten sinä. Hyvä!
Mieti, pohdi, puhu, hae apua.
Varmasti löydät oikean ratkaisun.
Oli se mikä tahansa.
Päätin, että eroan lapseni isästä, ellen ole raskaana. Se päätös oli helppo tehdä, koska raskausoireet olivat niin selvät jo ennen testiäkin. Testin jälkeen mietin aborttia. Laskin viikkoja, milloin olisi liian myöhäistä. Kidutin itseäni katselemalla sikiön kehitystä viikkojen mukaan.
Synnytyksen jälkeen itkin vauva-aikana lapsen elämän kurjuutta yh-äidin kanssa, joka opiskelee, pinna, aika ja rahat tiukalla. Eli ero tuli lapsen isän kanssa...
Rankkaa varmasti molemmat vaihtoehdot, mutta ihan oikeasti; kyllä me " pohjan alimmaisetkin" pärjätään!! Valmistutaan koulusta, saadaan vakityöpaikka, palkankorotuksia, asuntolainaa, saadaan nukkua joskus öitä heräämättä..
Mikä parasta, opitaan rakastamaan joka ikistä hetkeä elämässämme sen lapsen kanssa.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei adoptio ole mikään huono ratkaisu.
Hänen on parempi elää toivottuna jossain muualla. Äiti tekee jo siinä vahinkoa lapselle kun ei osaa vastata riittävillä kasvon ilmeillä ja äänen painoilla vauvan tarpeisiin, joten jos ei mitään edes tunne ja lapsi on vain joku mikä on tiellä niin parempi antaa sinne missä häntä odotetaan.
Ei mee tasan nallekarkit ei kun moni muu puolestaan käy raskaat ja kalliit hoidotkin läpi saadakseen lapsen eikä välttämättä silti onnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hyvä vaihtoehto, itselläni vanhin lapsi, jonka sain suurinpiirtein samassa iässä kuin sinä nyt on annettu adoptioon, elämäntilanne oli silloin sellainen että en olisi kyennyt lapsesta huolehtimaan.
Nyt minulla on kaksi pientä lasta ja olen lähemmäs 40v, adoptio lasta on myös oikeus tavata, mutta se ei ole pakollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä vaihtoehto, itselläni vanhin lapsi, jonka sain suurinpiirtein samassa iässä kuin sinä nyt on annettu adoptioon, elämäntilanne oli silloin sellainen että en olisi kyennyt lapsesta huolehtimaan.
Nyt minulla on kaksi pientä lasta ja olen lähemmäs 40v, adoptio lasta on myös oikeus tavata, mutta se ei ole pakollista.
Tapaaminenhan on lapsen oikeus, ei vanhemman.
Vierailija kirjoitti:
Ei mee tasan nallekarkit ei kun moni muu puolestaan käy raskaat ja kalliit hoidotkin läpi saadakseen lapsen eikä välttämättä silti onnista.
Lapsia saadaan ei tehdä. Lapsen saaminen ei pitäisi olla pakkomielle, elämässä voi olla muutakin sisältöä. Eikä lapsi aina ole toivottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kaikkia vaihtoehtoja, kuten sinä. Hyvä!
Mieti, pohdi, puhu, hae apua.
Varmasti löydät oikean ratkaisun.
Oli se mikä tahansa.
Päätin, että eroan lapseni isästä, ellen ole raskaana. Se päätös oli helppo tehdä, koska raskausoireet olivat niin selvät jo ennen testiäkin. Testin jälkeen mietin aborttia. Laskin viikkoja, milloin olisi liian myöhäistä. Kidutin itseäni katselemalla sikiön kehitystä viikkojen mukaan.
Synnytyksen jälkeen itkin vauva-aikana lapsen elämän kurjuutta yh-äidin kanssa, joka opiskelee, pinna, aika ja rahat tiukalla. Eli ero tuli lapsen isän kanssa...
Rankkaa varmasti molemmat vaihtoehdot, mutta ihan oikeasti; kyllä me " pohjan alimmaisetkin" pärjätään!! Valmistutaan koulusta, saadaan vakityöpaikka, palkankorotuksia, asuntolainaa, saadaan nukkua joskus öitä heräämättä..
Mikä parasta, opitaan rakastamaan joka ikistä hetkeä elämässämme sen lapsen kanssa.
Kyllä omaa lasta voi rakastaa vaikka hän olisi adoptoitu.
Kun joku harkitsee aborttia, niin mammat täällä ulvoen vaativat murhaajan päätä vadille.
Kun joku harkitsee adoptiota, ei sekään ole hyvä vaan tuhotaan lapsen elämä, oma elämä ja " vaaditaan" kestämään äitiys
Kun joku kertoo, että ei jaksa ja/tai lapsi voi huonosti, niin viisastellaan " mitäs hankit lapsen; mikset tehnyt aborttia tai antanut lasta adoptioon" ja syytetään lapsen elämän pilaamisesta