Miksi kaikkiin persoonallisuuden eri piirteisiin pitäisi löytää jokin diagnoosi?
Miksi ei voi vain hyväksyä itseänsä kaikkine hyvine ja huonoine puolineen? Tietenkin vakavat masennukset/skitsofreniat/psykoosit on ihan eri juttu mutta ei kai nyt ihan kaikkea hieman normaalista poikkeavaa pidä diagnosoida pers. häiriöiksi? Ja mikä edes on normaalia käyttäytymistä?
Esimerkkinä: jos joku on luonnostaan hiljainen ja haluaa olla yksin, niin onko hänellä silloin joku vakava luonnehäiriö, kun ei halua olla muiden kanssa tekemisissä? Milloin normaali käyttäytyminen muuttuu epänormaaliksi?
Kommentit (3)
Esimerkkikysymykseesi vastaisi, että ei. Tottakai ihmiset on erilaisia ja kaikilla on vain erilaisia piirteitä persoonallisuudessaan.
Puhutko nyt persoonallisuushäiriöisistä, vai mistä? Ne nimittäin voivat olla hyvinkin vakavia mielenterveydenhäiriöitä - ei vain sitä, että luonteenpiirteille pitäisi antaa jokin diagnoosi.
Persoonallisuushäiriöt muodostavat [b]mielisairauksien[/b] luokan, jotka ryhmitellään ajatusten ja tekojen pitkäaikaisten pysyvien mallien perusteella. Näiden mallien joustamattomuuden ja hellittämättömyyden vuoksi ne voivat aiheuttaa vakavia ongelmia ja toimintakyvyn heikkenemistä henkilöille, jotka kärsivät näistä häiriöistä.
American Psychiatric Associationin mukaan persoonallisuushäiriöt ovat henkisen kokemuksen ja käytöksen kestäviä malleja, jotka poikkeavat huomattavasti kyseessä olevan henkilön oman kulttuurin odotuksista. Nämä mallit ovat monissa tapauksissa joustamattomia ja hellittämättömiä. Mallin alkaminen voidaan jäljittää ainakin aikuisuuden alkuun. [b]Tullakseen diagnosoiduksi persoonallisuushäiriöksi käyttäytymismallin täytyy aiheuttaa huomattavaa ahdistusta tai selkeää heikkenemistä henkilökohtaisissa, sosiaalisissa tai työtilanteissa.[/b]
[b]Persoonallisuushäiriöiden yleiset diagnostiset kriteerit[/b]
Persoonallisuushäiriö-diagnoosin tekeminen vaatii näiden kriteereiden tyydyttävää täyttymistä eri persoonallisuushäiriöiden ominaisten oireiden lisäksi.
- Kokemukset ja käyttäytyminen, jotka eroavat selvästi kyseessä olevan henkilön kulttuurin odotuksista. Tämä kaava esiintyy kahdessa tai useammassa alla olevasta alueesta.
1) kognitio (itsensä, muiden ihmisten ja tapahtuminen havainnointi ja tulkinta.)
2) tunnetila (emotionaalisen reaktion vaihtelu, intensiteetti epävakaus ja sopivuus.)
3) ihmisten välinen toimintakyky
4) impulssien hallinta
- Jatkuva malli on joustamaton ja turmiollinen laajasti vaihtelevissa henkilökohtaisissa ja sosiaalisissa tilanteissa.
- Jatkuva malli johtaa kliinisesti merkittävään ahdistukseen tai toimintakyvyn heikkenemiseen sosiaalisissa, ammatillisissa tai muissa tärkeissä alueissa.
- Malli on vakaa ja pitkäaikainen ja sen alku voidaan jäljittää vähintään nuoruuteen tai aikuisuuden alkuun.
- Jatkuva malli on ei ole parempi luokiteltuna muiden mielisairauksien oireena tai ilmenemismuotona.
- Jatkuva malli ei johdu jonkin aineen suorasta psykologisesta vaikutuksesta tai yleensä lääketieteellisestä tilasta, kuten päävammasta.
Alle 18-vuotiaita henkilöitä, jotka täyttävät kriteerit, ei yleensä diagnosoida persoonallisuushäiriöisiksi, mutta heidät saatetaan diagnosoida vastaavaan häiriöön. Antisosiaalista persoonallisuushäiriötä ei voida diagnosoida alle 18-vuotiaille henkilöille.
(wikipedia)
Jos on vilkas ja temperamenttinen niin on adhd.
Jos on itsepäinen pomotyyppi niin on narsistinen persoonallisuushäiriö.
Jos on ja tekee kuten pitää niin on pakko-oireinen neurootikko.
Jne.