Kaipaan tukea päätökselleni!

Ehkä vähän tylyllä tavalla, mutta asiaa kuitenkin.



Mutta mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, että tuon ikäiset lapset eivät vielä leiki keskenään? Mun poika on nyt 1v7kk ja nauttii leikeistä sekä ikäistensä että isompien kanssa. Ok, leikki ei tuon ikäisillä ole vielä yhteisleikkiä, mutta leikkiä se on rinnakkaisleikkikin, eikä yhtään sen vähempiarvoista. Mutta leikkiä lapsi oppii kotonakin, joko vanhempien tai sisarusten kanssa.

Joku kirjoitti, että kotonaolo on tylsää 1v9kk ikäiselle lapselle. Minun mielestäni on pitkälti kiinni vanhemmista, onko lapsella kotona tylsää vai ei, kun on kyse alle 3-vuotiaista lapsista. Lasten on hyvä osta keksiä itsekin jotain " leikintynkää" , mutta on myös vanhempien tehtävä, oikeus ja velvollisuus keksiä ja tarjota lapsille virikkeita (esim, ulos meneminen, sisäleikit, askartelu, piirtäminen, laululeikit, leipominen, kaupassa käyminen, kerhossa käyminen). Alle kolmevuotiaalle kyllä yleensä riittää vanhempien kotona keksimät virikkeet. Ikäseuraakin kyllä useimmista paikoista löytyy, kun vanhemmat sitä etsivät.



Äidille ja isälle tämä kotona oleminen on välillä tylsää, ainakin minulle;) Mutta monissa paikoissa on lapsiparkkeja ja puistotätitoimintaa, jonne voi viedä hyvinkin pienen lapsen, jos haluaa piipahtaa yksin jossakin.



Minäkin murehtisin AP:n tapauksessa niitä hoitopaikka-asioita vasta sitten, kun niiden aika on ja keskittyisin nyt nauttimaan yhteisestä ajasta lasten kanssa kotona, kun kerran löytyy halua hoitaa kaikki lapset kotona.

-yksityisestä päiväkodista: pointti oli siinä, että lapsi ei vie kenenkään paikkaa kunnallisessa systeemissä. Ei sen kummallisempi tai parempi-huonompi -näkökanta



" Kyllä se nyt kuitenkin vain niin on, että tuon ikäiset eivät vielä osaa leikkiä keskenään."

- täytyykin alkaa röyhistelemään, että meidän tyttö on leikkinyt erittäin tärkeiksi tulleiden kavereiden kanssa ihan oikeita leikkejä jo alle 2v. Taitaakin olla poikkeavan lahjakas lapsi (paitsi, että ne kaverit on saman ikäisiä ja hekin osaavat tuon yhteisleikki-taidon). Edelleen voit yleistää, ettei tämän ikäiset leiki, mutta sillä sanomisella ei ole mitään arvoa.



" Ja kyllä mun mielestä on " outoa" , että tehdään lapsia, mutta ei haluta pitää heitä kotona pieninä vaan hoetaan miten hyvä heillä on päiväkodissa :/"

- Onhan se tosi outoa, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita. Hoitoon laittaminen ei ole siitä halusta kiinni, vaan ihan pakon sanelemaa, tarkoin harkittu perheen tilanteeseen ja kaikkien hyvinvointiin perustuva päätös.



Onko se outoa, että haluaa lapselle sisaruksen, mutta tietää tämän yhden jälkeen oman jaksamisensa rajat (esim masennus 1. lapsen jälkeen, tai todella rankka vauva-aika). Ja sitten kun tätä sisarusta ei tulekaan, niin haukutaa itsekkäiksi ihmiseksi, kun ei edes viitsitä tehdä lapselle sisarusta...



Minusta on ihan ymmärrettävää, että lapsi joka on tottunut olemaan päiväkodissa ja pitää siellä olemisesta, jää esim. osapäivähoitoon ihan vaan sen takia, että hänen elämänsä ei tarvitse muuttua totaalisesti sen takia, että saa sisaruksen. Ei se ole aina niin päin, että lapsi kokee katkeruutta siitä, että hän ei saa olla kotona. Tästä lähtökohdasta on hirmu paljon helpompi ottaa tilanteen niin vaatiessa lapsi kokonaan kotiin kuin saada lapselle uusi hoitopaikka.



Jokainen tekee päätökset, jotka istuvat parhaiten omiin tilanteisiin, eikä niin, että yksi totuuden torvi sanoo, miten kaikkien on toimittava. Ehkä voisi miettiä asiaa muustakin kuin omasta näkökulmasta...

Olet saanut paljon vastauksia ja kerron tässä vaan oman ratkaisuni.



Isompi oli 3 v 3 kk, kun nuorempi syntyi ja hoidossa ihanalla perhepäivähoitajalla. Mietin hetken osa-aikahoitoa, kun en tosiaan olisi tätä hoitosuhdetta halunnut katkaista, mutta esikoinen olisi joutunut viettämään 3 päivää viikosta päivähoidossa, jotta perhepäivähoitajan palkka ei olisi pienentynyt.



Niinpä päätin ottaa esikoisen kotiin. Ihan hyvä päätös, vaikka aina ei ole helppoa ollut. Lähes kahden vuoden päästä molemmat saivat toivomastani päiväkodista paikat. Olen siis tosi tyytyväinen ja hoitopaikkahakemuksen laitoin tosi ajoissa, sillä hakemisjärjestyksessähän ne paikat jaetaan.



MUTTA, kun ei tiedä, että millaisessa kunnossa on itse, niin kannattaisi varmuuden vuoksi irtisanoa se hoitopaikka vasta lasketun ajan JÄLKEEN. Itse olin tosi huonossa kunnossa ja kun irtisanoin hoitopaikan siihen, että äitiyslomani alkoi, niin enpä jaksanut kuin nuokkua sohvalla ja esikoinen katseli videoita. Tai istua puiston penkillä, kun hän leikki siellä. Eli tosi hankalaa oli. En pystynyt nostamaan häntä autoon yms., mihin oli totuttu. No, siitäkin selvittiin.



Esikoinen kävi sitten seurakunnan kerhoissa 2 kertaa viikossa (3 h), jona aikana itse sain vähän " vapaata" ja toisena kertana kävin pienemmän kanssa muskarissa. Esikoinen sai myöskin ikäistään seuraa ja ohjattua toimintaa. Hän oli aina kerhosta innoissaan. Itse koin alussa tosi haastavaksi pienen vauvan kanssa nämä aamulähdöt, mutta kaikkeen tottuu.



Mielestäni ehkä 4+ vuotias alkaa olla siinä iässä, että osa-aikaista päiväkotia kannattaa harkita. Itsekin meinasin hakea hoitopaikkaa isommalle jo aiemmin, mutta sitten päätin silti, että kerho riittää.



Hankalin aika koitti, kun tuttavaperheen äiti palasi töihin ja nämä aikuis/lapsikontaktit jäivät puuttumaan. Itse koin yksinäisyyttä ja tosi vähän oli sitten lapsiseuraa myös pojalleni.



Kyllähän se sisarussuhde pääsee kehittymään ihanasti, kun molemmat ovat kotona. Lisäksi läheinen suhde molempiin lapsiin säilyy.



Olen nyt ollut elokuusta lähtien töissä, mutta perjantaisin olen osa-aikaisella hoitovapaalla. Tämä on hyvä ratkaisu ja edelleenkin saan keskittyä MOLEMPIIN lapsiini perjantaisin. Hoitopäivien jälkeen ovat väsyneempiä ja kuikkuisia. Kotipäivä tasapainottaa viikkoa ihanasti ja viikonloppu päästään viettämään levänneiden lasten kanssa. Suosittelen siis :o)



Jännä, että koin haikeutta irtisanoessani esikoisen hoitopaikkaa aikanaan, vaikka hoidon aloittaminen oli molemmille silloin kova paikka. Kuitenkin on mielestäni järkevää vapauttaa nämä hoitopaikat niitä todella tarvitseville.



Kerhot tarjoavat kyllä riittävästi virikkeitä ja silloin on elämä leppoisampaakin, kun ei tarvitse herätellä lasta aamuisin ja olla viemässä päiväkotiin. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin. Nämä on ainutlaatuisia aikoja, kun voi tarjota yhdessäoloa koko perheelle.

Kuopukseni täyttää kohta 2 vuotta. Hän on siis samanikäinen, kuin sinun esikoisesi.



Hän viihtyy päiväkodissa tosi hyvin, mutta on hirveän väsynyt kotiin päästessään. Päivä on tosi hektinen siellä lapsiryhmässä, vaikka hoitajat ovat aivan ihania. Ei hänellä siellä kavereita ole, vaan tykkää ihan mielettömästi yhdestä hoitajasta. Pihalla leikkii monesti ison veljen kanssa.



Mietin vain, että jos ei nyt olisi ihan pakko käydä töissä, niin tosi mieluusti hoitaisin häntä vielä kotona. On hän vielä niin pieni. Isompi sen sijaan (5 v,) selkeästi kaipasi jo toimintaa ja on ollut päiväkodissa kuin kala vedessä.



Ehdottomasti siis ottaisin noin pienen kotiin.

Turha tosiaan pitää paikkaa vuoden verran, jos syynä on lähinnä paikan saanti/jatkuminen sen jälkeen. Jos haluaa sen tietyn paikan myöhemmin sekä isommalle, että pienemmälle lapselle kannattaisin pikemminkin seuraavia keinoja:



1. Hae paikka ajoissa, niin että ajoitus osuu syksyyn kun edelliset eskarilaiset siirtyvät kouluun. Tällöin useimmissa kunnissa/kaupungeissa jaetaan hoitopaikat, kesken vuotta niitä on vaikeampi saada.



2. Kysy omasta kaupungistasi onko siellä mahdollisuus " lykätä" saatua paikkaa vuoden verran menettämättä sitä. Joissakin paikoissa tälläinen järjestelmä on, mutta ei läheskään kaikissa.



3. Keskustele jo tässä vaiheessa päiväkodin johtajan kanssa ja kysy mahdollisuutta varata paikat etukäteen tai kannattaako jo aikaisemmin laittaa lapset " jonottamaan" , jotta paikat saa aikanaan silloin kun haluaa.



Muutenkin tekisin kaikki konstit että saisin aikanaan halutut paikat, mutta en pitäisi lasta hoidossa. Sillä eiköhän muillakin keinoilla se paikka irtoa. Ja jos viimeksi saitte hyvin tähän yksityiseen päiväkotiin, niin luulisi että jatkossakin saisitte.

Minua aina ihmetyttää näissä keskusteluissa se, että ajatellaan äidin viettävän kotona jonkinlaista laatuaikaa vauvan kanssa. Kun muistelen ensiviikkoja kotosalla esikoisen kanssa, niin muistan vain kuinka esikoinen oli niin tiiviisti tissillä, että hyvä kun itse kerkesin syömään. Aamiaista saatoin syödä vasta iltapäivällä, jos yö oli valvottu ja aamupäivä nukutti. Väsytti armottomasti ja haavaankin särki. Siitä oli laatuaika kyllä kaukana!



Jos meille joskus toinen suodaan niin ihan varmasti säilytän esikoisella hoitopaikan ainakin siihen saakka, että arki tasaantuu ja saadaan päiviin jonkinlainen rytmintapainen. Eihän päiväkodissa tarvitse pitkää päivää tehdä.



Päiväkodin " ammatti-ihmisten" kommentit täytyy näissä keskusteluissa kyllä jättää omaan arvoonsa. Päiväkodissa nähdään vain, millainen on lapsen päivä päiväkodissa - siellä ei ole mitään käsitystä siitä, millainen se olisi kotona. Tuskin se hoitopäivä sen huonompi on kuin silloin, jos molemmat vanhemmat ovat töissä. Lisäksi näillä ammatti-ihmisillä työnsä puolesta kokemusta useamman lapsen hoidosta; useimmilla meistä on kokemusta pikkulapsista vasta, kun itse sellaisen saamme. Siksi se, mitä päiväkodin täti tekisi, ei oikein kelpaa ohjenuoraksi kaikille perheille.

Nethilta, kyllä ne päiväkodin hoitajatkin ovat tavallisia naisia ja miehiä, moni äitejä ja isejä itsekin. Eivät he sen ihmeellisempiä taitureita ole kuin sinäkään.



Melkein kaikilla meistä on ollut vaikeuksia esikoisen kanssa, mutta se toinen lapsi (ja etenkin siitä seuraavat) ovat jo helpompia, siis useimmiten.



Muistan, miten kerrankin imetin esikoista TAUOTTA viisi tuntia putkeen, kun tavoittelin täysimetystä enkä halunnut antaa lisämaitoa. Eihän tuollainen ole edes mahdollista, jos perheessä on isompia lapsia vauvan lisäksi. Toisen lapsen kohdalla olinkin jo itselleni armollisempi ja ymmärsin antaa tuttipullosta vastiketta hyvin pian.



Että kyllä se taito karttuu äitiyden myötä, ei siis tarvitse olla kasvatusalan ammattilainen kyetäkseen hoitamaan kahta lasta. Ja kyllä äitikin ehtii syödä ennen iltapäivää, ei se vauva kuole, jos joutuu hetken itkemään, kun äiti syö tai käy vessassa;)

" Nelthilta:

Minua aina ihmetyttää näissä keskusteluissa se, että ajatellaan äidin viettävän kotona jonkinlaista laatuaikaa vauvan kanssa. Kun muistelen ensiviikkoja kotosalla esikoisen kanssa, niin muistan vain kuinka esikoinen oli niin tiiviisti tissillä, että hyvä kun itse kerkesin syömään. Aamiaista saatoin syödä vasta iltapäivällä, jos yö oli valvottu ja aamupäivä nukutti. Väsytti armottomasti ja haavaankin särki. Siitä oli laatuaika kyllä kaukana!"

Minä ainakin ajattelen laatuajalla tässä asiayhteydessä vähän kokonaisvaltaisempaa juttua. Sitä, että joskus on mahdollista nukkua (kun on yö valvottu) ja pystyä imettämään (jos on niitä imetysmaratoneja tms). Ja että esikoinen näistä mahdollisista hankaluuksista voisi viettää kuitenkin normaalia elämää ja pitää yllä normaalia päivärytmiä...

Toisen lapsen kanssa osaa jo ehkä olla armollisempi itseään kohtaan, niin kuin joku jo kirjoitti, mutta varmasti sille toisellekin lapselle haluaa tarjota, tai ainakin yrittää tarjota niitä ensisijaisesti parhaita vaihtoehtoja... Eli myös hänelle sitä " laatua" ...

Esikoiseni oli muutamaa kuukautta vaille 4 v, kun kuopus syntyi ja siitähän tuli myös paljon ajatuksia, tarviiko jo niin iso tyttö virikkeitä kodin ulkopuolelta. Itse ajattelin, että mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan voisi helpommin syntyä, jos isompi ikään kuin vietäisiin " alta pois" hoitoon ja äiti jäisi vauvan kanssa kotiin. Esikoisella oli kuitenkin aivan ihana hoitopaikka ja paras ystävä siellä myös, tätä hän jäi kaipaamaan.



Muuten aika yhdessä kotona oli elämämme parasta aikaa; ei aamukiireitä eikä jatkuvaa aikataulutusta. Kuitenkin olin suht tiukkapipo rytmien ja rutiinien kanssa, tehtiin kaikki samassa järjestyksessä syömiset, ulkoilut, vauvan päikkärit jne, mutta minuuttiaikataulu puuttui. Esikoinen kävi muskarissa, sillä välin kauppa-asiat hoidettiin vauvan kanssa, ja jumpassa, me vauvelin kanssa odoteltiin. Seurakunnan kerho tuli myös tärkeäksi, ne pari kertaa viikossa olevat 3 t kerhoaamut riiitti vallan mainiosti virikkeiksi normaalien kotivirikkeiden lisäksi. Sai autella minua kotona ja yhdessä puuhailtiin myös kuopuksen päikkäreiden aikaan. Toki kerhosta tuli saatua myös hyviä ystäviä, kerhon jälkeen välillä kyläilivät puolin ja toisin.



Kesällä työt taas aloittaneena todella kaipaan aikaa, jolloin sain olla molempien lasteni kanssa kotona!

ymmärtääkseni ollut kyse siitä olisiko pienelle sisarukselle parempi olla päiväkodissa ns. virikehoidossa, äitihän sanoi, että lapselle löytyy seuraa kotoakin, perheessä on useampia lapsia entuudestaan, eli äiti varmasti pärjää kahden kanssa kotona....



Kysymyshän oli lähinnä siitä, kannattaako lapsi jättää hoitoon jotta saa säilytettyä hyvän hoitopaikan alueella jossa hoitopaikkojen löytyminen on vaikeaa, eli uskaltaako riskeerata ja ottaa lapsen hoidosta pois jos ei ole varmuutta mistä sitten äitiysloman loputtua sen hoitopaikan löytää.



Monet monet äidit pystyvät tarjoamaan sitä paljonkuulutettua laatuaikaa ja virikkeitä ihan kaikille lapsilleen! Ilman ulkopuolista apua...



Mutta hyvästä hoitopaikasta luopuminen ja lapsen etu äitiysloman aikana (siis olla kotona äidin kanssa) taisivat olla tämän vastakkainasettelun kohteena...

Niitä olikin kertynyt melkoinen määrä.



Kyllä olen kallistumassa siihen, että tyttö jää kotiin kokonaan, kun vauva syntyy. Tai se tässä on ollut vahvin tunne alun perinkin. Sen tiedän, että pärjään kotona useammankin kanssa (kolme tyttöä meillä jo on) ja olimmehan kesälläkin 3 kk kaikki tytöt kotona ihan omasta halustamme. Mitään " helppoa" elämää en näillä pohdinnoilla ole hakemassa tai laatuaikaa vauvan kanssa kotona kaksin, vaan todellakin mietin miten saamme myös myöhemmin hyvän hoitopaikan, kun ne ovat NIIN KIVEN alla. Kun olimme kesällä 3 kk pois päiväkodista, hoidosta vastaavat kaupungilla selvästi eivät tykänneet tästä systeemistä. Kuulimme mm. että toisella puolen kaupunkia " rangaistiin" tällaisista tauoista hoidossa mm. siten, että ei annettu paikkaa lainkaan ennen kuin 4 kk hakuaika täyttyi. Ts. sain sen käsityksen, että järjestelmä ei " tue" tällaisia taukoja hoidossa, vaikka mielestäni oli lapsille ihana saada välillä lepoa hoidosta ja rauhallista kotona oleilua. Saimme yksityisen päiväkodin paikan hyvällä tuurilla, sillä päiväkoti siirtyi juuri alueellemme, joten koko ryhmä vasta kasattiin uudelleen. Sama ei tule olemaan edessä, kun taas olemme hoitopaikkoja hakemassa. Mutta, katsotaan sitten miten käy ja olemme miehen kanssa kyllä miettineet, että hakuaika tulee ajoittaa elokuulle, jolloin tosiaan eskarilaiset vapauttavat paikkoja. Joten todennäköisesti tulen sitten olemaan kotona pitempään kuin vuoden tai sitten isi saa hypätä vuorostaan hoitovapaalle :) Mutta todellakin, kiitos vastauksistanne, oli mukava saada jakaa ajatuksia kanssanne.

eli alkuperäisen tilanteeseen kommenttina, että hoitoon jättäminen vain hoitopaikan säilyttämiseksi kokonaisen vuoden ajan olisi kyllä aika suuri uhraus lapselle. Vaikka olisikin hoidossa vain pari päivää. Haluaisikohan hän itse tehdä sellaisen valinnan tai olisiko kiitollinen siitä myöhemmin?



Ja aiheen vierestä: minun on vaikea ymmärtää selityksiä pienistä lapsista, jotka " hyppivät seinille" kotona, ilmeisesti tekemisen puutteessa..? Mitäs sellaiset lapset päiväkodissa tekevät? Eivät hypi seinille, vai hyppiminen ei erotu kun mekkala ja vauhti on niin kova muutenkin?



Olen siinä käsityksessä, että päiväkoti ei ainakaan lisää keskittymiskykyä tai kykyä paneutua rauhallisiin hommiin vaan suorastaan pahentaa sitä seinille hyppimistä. Onneksi niin moni kirjoittikin täällä viisaasti, että siinä on vanhemmilla peiliin katsomisen paikka, jos lapsi hyppii kotona seinille - ei suinkaan päiväkotiin laittaminen ole se vastaus. Riehakkaankin lapsen saa varmaan pysymään paremmin tolkuissaan, jos tarjoaa hänelle sitä rauhallista kotiarkea ja kotiympäristön normaaleine virikkeineen, höystettynä runsaalla ulkoilulla, vaikka metsässä, puistossa tms. ja silloin tällöin kavereita tapaamalla. Ymmärrän kyllä, että tarhaelämään tottunut lapsi kotona ollessaan on levoton, mutta levoton hän on mahdollisesti myös tarhassa. Ajan kanssa kotiin jäätyään levottomuus varmasti vähenee, jos kotona osataan antaa lapselle oikeanlaista tekemistä ja olemista.

191105:

Nethilta, kyllä ne päiväkodin hoitajatkin ovat tavallisia naisia ja miehiä, moni äitejä ja isejä itsekin. Eivät he sen ihmeellisempiä taitureita ole kuin sinäkään.

Ikävä, että arvostat ammattitaitoa ja työkokemusta noin vähän. Kyllä minä hoidan kotonakin sellaiset asiat vähän tavallista tallaajaa paremmin, joista minulla on koulutusta tai työnpuolesta kokemusta. Ja ne asiat eivät liity millään lailla lastenhoitoon.

Omasta puolestani pidän selvänä asiana, etten irtisano esikoisen hoitopaikkaa ennen kuin tiedän varmasti jaksavani kahden kanssa kotona.

Luottakaa äidit omiin taitoihinne :) ja ottakaa ne lapsenne pois päiväkodista nauttimaan mahdollisuudesta olla kotona äidin ja pikkusisaruksen kanssa.

191105 puhuu edelleen asiaa:

Että kyllä se taito karttuu äitiyden myötä, ei siis tarvitse olla kasvatusalan ammattilainen kyetäkseen hoitamaan kahta lasta. Ja kyllä äitikin ehtii syödä ennen iltapäivää, ei se vauva kuole, jos joutuu hetken itkemään, kun äiti syö tai käy vessassa;)

Toisen lapsen kanssa kaikki ei enää ole uuden opettelua vaan tietyt asiat tulee jo luonnostaan. Tämä helpottaa kovasti arjen pyörityksessä.

Tietenkin kaikki, tai suurin osa, ovat väsyneitä synnytyksen jälkeen. Mutta luultavasti suurimmalla osalla jo se olemassa oleva isompi sisarus aika nopeasti vetää ns. arkeen mukaan. Ja mikäpä on ihanampaa kuin seurata omien lastensa touhuiluja, vaikka kaikkihan sen varmasti myöntää, että välillä ne seinät kaatuu enemmänkin äidin niskaan kuin lasten ;)

Eli teimme sopimuksen määräajaksi, jolla ostamme 10 hoitopäivää kuukaudessa max. 5h päivä. Hinta on tuolloin 60¿/kk. Sopimuksessa on pykälä jossa sanotaan että jos lapsi ei ole yhtään päivää hoidossa niin silloin hinta puolittuu eli maksamme vain 30¿/kk siinä kuussa jossa ei ole yhtään tuntia hoidossa. Tuolla menetelmällä saisit varmistettua että lapsesi hoito jatkuu samassa paikassa + voisit tarvittaessa viedä lapsen hoitoon jos vaikka itse kaipaat lepoa vauvan kanssa.

Meilläpäin ainakin tuntuu olevan niin paljon paineita pitää käyttöprosentit sadassa ja ja mieluummin ylikin, ettei paikkoja mielellään pidetä vajaa käytöllä.

Meillä oli tilanne viime vuonna se, että olin menossa vuoden alussa töihin ja koska tiesin sen olevan hankala aika saada paikka, niin sanoin , että voimme ottaa paikan jo pari kuukautta aiemminkin , jos sen lähipäiväkodista saamme (vaikka menetin tietty kotihoidon tuen tältä ajalta). Meille tarjottiin paikkaa lokakuun alusta ja sain lykättyä sen ottamista marraskuulle. Ajattelin, että marraskuussa en vielä paikkaa käyttäisi ollenkaan, vaan vasta joulukuussa alkaisimme harjoitella hoidossa oloa. Mutta päiväkodin johtajan taholta alkoi kohdistua minuun jo marraskuussa kovaa painostusta viedä lapsi päiväkotiin, sillä heille tuli kuulemma paineita ottaa lisää lapsia jos käyttöprosentti oli alle sadan - vaikka tiedossa oli että lapsemmme olisi tammikuussa päiväkodissa täyspäiväisesti. No, en kyllä vienyt lasta kuin vasta joulukuussa harjoittelemaan.

Mutta kyllä minulle selvisi miten kovaa tämä käyttöprosenttipolitiikka on - eli ei niitä paikkoja pidetä siellä tyhjänä odottelmassa työssäkäyvien lapsia vaikka kotona olevien lapset eivät hoidossa olisikaan.

Nethilta tulkitsi, etten arvostaisi päiväkodin henkilökunnan työtä ja ammattitaitoa. Oikaisen tämän käsityksen, koska arvostan päiväkodin henkilökunnan työtä ja ammattitaitoa niin paljon, että soisin heille suuren palkankorotuksen. Olen tehnyt yhteistyötä päiväkodin henkilökunnan (siis hoitajien) kanssa ja tiedän toki, miten upeaa työtä he tekevät.



Minusta kuitenkin melkein jokainen äiti ja isä on omalle lapselleen se paras hoitaja, parempi kuin päiväkodin koulutettu hoitaja. Etenkin, kun on kyse alle 3-vuotiaasta lapsesta. Mielestäni vanhemmuudessa, äitinä ja isänä olemisessa ei ole mitään sellaista, mikä vaatisi ammattikasvattajan koulutuksen:) Äiti ja isä ovat siis omalle lapselleen yhtä hyviä hoitajia kuin päiväkodin koulutettu henkilökunta.



Virikkeiden tarjoamisessakin on pitkälti kyse vanhempien viitseliäisyydestä ja asenteesta. Jos pieni lapsi " hyppii seinille" (meillä ainakin välillä hypitään), niin silloin vanhemman tehtävä on kokeilla, mikä auttaisi lasta rauhoittumaan (= ulos meneminen, lukeminen, yhdessä leikkiminen, askartelu jne.) Tällöin vanhemman tulee siis tarkistaa omaa toimintaansa.



Käyttöprosentit päiväkodeissa pidetään sadassa koko ajan. Harvassa paikassa onnistuu sellainen, että maksaa pientä päivähoitomaksua ja pitää paikkaa, mutta lapsi ei koskaan menekään päiväkotiin. Yleensä silloin päiväkotiin tupataan lisää lapsia, koska käyttökapasiteetti ei ole 100%. Eli ei ole ihme, jos PK:n johtaja alkaa ahdistelemaan vanhempia, jos lapsella on hoitopaikka, mutta lasta ei hoidossa näy.



AP:lle oikein iloisioa hetkiä kaikkien lastesi kanssa! Toivottavasti löydätte mieleisen hoitopaikan sitten, kun sellaista taas tarvitsette!

Eli meilläkin tulee kesällä vähintään 2,5kk tauko hoidosta pienimmälle (kun isommat sisarukset ovat koulusta lomalla, niin jonkun pitää hoitaa heitä ja samalla menee pienempikin ja syksyllä on ekaluokkalainen, joka tarvitsee pari viikkoa varmaan " pehmeätä" laskua). Ja siis mietimme että pienin ei olisi tuona 3kk aikana päivääkään hoidossa.



Hoitosopimukset tehdään minimissä 3kk jaksoihin, mutta olivat jakaantuneet jotenkin vakiokuukausiksi. Eli hoitosopimuksen voi muuttaa (kunhan muuttaa ajoissa, oliko ollut kuukautta ennen jakson alkamista) kolmeksi kuukaudeksi. Lisäksi jos lapsi on koko kuun poissa on maksu sen puolet hoitomaksussa, joten jonkun verran säästää. Eli meillä kyllä ajateltiin tehdä Nanun ehdottoman mukaan.



Sanoisin että on aivan sama mitä johtaja sanoo tästä meidän järjestelystä, se on mahdollinen. Tämä kun ei ole mikään hoitopaikan irtisanomisen perusta. Rutiskoon johtaja vaan sen verran kuin tykkää, ei se rutina paljoa vaikuta. Kyllä meillä johtaja jo rutisi yhdelle toiselle äidille jonka lapsi siirtyy puolipäiväiseksi osa-aikaiseksi lapseksi päiväkotiin kun äiti jää kotiin, niin johtaja painosti lapsen äitiä siirtämään lapsen virikekerhoon joka toimii samalla päivähoitoalueella. Äiti ei suostunut ja lapsi jatkoi päiväkodissa, joku toinen olisi jo taipunut ja siirtänyt lapsensa kerhoon. Eli pienellä periksiantamattomuudella homma toimii.



Mutta ap:n tilanteessa taitaa toimia toiset konstit kun kyseessä on pidempi aika. Eli kaikki keinot aikanaan sitten käyttöön että saatte ne haluamme paikat.

Eli jos kesäaikana on useampia lapsia pois useampia kuukausia ja käyttöaste jää alle 100prosentin, on myös yhtenä näkökohtana päiväkodin henkilökunnan lomat, jotka myös ajoittuvat kesäajalle. Meillä päiväkodista on useampia kesäajan kokonaan pois olevia lapsia, kun alueeltamme löytyy useita opettajien lapsia. Eli ei ole mitenkään mahdoton. Tosin kaikki eivät muuta tuota hoitosopimusta välissä joten maksu on useamman kympin enemmän. On siis johtajalla aika palapelin vääntämistä nuo loma-ajat, varsinkin kun alueen perhepäivähoitajatkin lomailevat ja heidänkin hoitolapsensa tarvitsevat jonkun verran varahoitojärjestelyjä. Joskus voi siis jopa olla helpotus että kesäaikaan niitä hoidettavia lapsia on vähemmän, jos hoitajiakin on vähemmän (kun kaikki lapset eivät pidä yhtä pitkää lomaa kuin hoitajat). Muina vuodenaikoina ei ehkä koeta niin helpotukseksi lapsen pitkiä poissaoloja hoidosta.