meneekö 3 lasta siinä missä kaksikin?

reissaaminen on hankalampaa kolmen kanssa, bussissa matkustaminen hankalampaa, ruokaa menee enemmän, mutta onko mikään näistä sitten loppujen lopuksi NIIN hankalaa että se haittaisi jos asiaan suhtautuu sillä tavalla että rahaa palaa enemmän ja aikaa esim uloslähtöön ja pukemiseen tarvitaan enemmän. asennoitumisesta kaikki on kiinni. jos haluut 3 lasta niin silloin pitää ne palikat omassa ja puolisin päässä asentaa silleen että homman kanssa ollaan sinut ja vastuut jaetaan vanhempien kesken. kukaan ei yksin jaksa kohtuuttomasti.

Kyllä on PATALAISKA nainen jos väittää että 3=2 Tai 2=1

Miten ihmeessä? Toisiaanko ne vain viihdyttävät? Eikö jokainen lapsi tarvitse myös vanhempiensa jakamatonta(kin) huomiota? - - - Miten muka 3 lasta ei vaadi enemmän aikaa kuin 2 lasta? Vastailemassa taas näitä äitejä, jotka hoitaa vain pakollisen.

Todellakin on ihan eri asia olla kaksi- kuin kolmilapsisen perheen äiti tai isä. Samoin on erilaista olla yksi- kuin kaksilapsisen perheen äiti tai isä. Tai isommista perheistä nyt sitten puhumattakaan! Jokainen lapsi on oma yksilönsä, toivottavasti jokainen vanhempi sen tajuaa jo alusta asti, eikä kuvittele tekevänsä sisaruksia vain " joukon jatkoksi" , kuten välillä voi kuulla joidenkin mainostavan.

Minusta isokaan kysymys ei ole se, että jokainen lapsi kasvattaa kuluja (harrastukset, matkustus, vaatteet, tavarat, ruoka, tilatarve sekä kodissa että autossa jne.). Suurempi kynnyskysymys on minusta se, että jokainen lapsi tarvitsee AIKAA JA HUOMIOTA vanhemmiltaan ihan yksilönäkin itselleen, ei vain sisarusparven osana. Jos meille syntyisi kolmas lapsi, harkitsisin ihan vakavissani uusiksi haaveeni perheen ja työelämän yhdistämisen järkevyydestä. Kahdenkin lapsen äidille se on melkoinen palapeli, jos haluaa olla molemmille lapsilleen (ja vielä sille aviopuolisolleenkin) aidosti läsnä ja panostaa silti työhönkin.

Ainakin se on totuus, että aikaa per lapsi on vähemmän, mitä enempi niitä lapsia perheessä on. Ja myös itselleen on vanhemmilla vähempi aikaa, mitä enempi niitä lapsia on. Ja sitä rahaakin on toki vähemmän. Toisaalta toki aina voi psyykata, että lapset saa tilalle jotain muuta... ja vanhemmat myös :)

Älä ap ihmeessä edes mieti kolmatta lasta, jos et sitä aidosti halua ns. hinnalla millä hyvänsä (lue: muuttuipa arkenne millaiseksi vain). Me mietittiin jo toistakin lasta toivoessamme enempi mm. sitäkin, miten toisen lapsen vammaisuus/sairaus muuttaisi paitsi meidän myös esikoisen elämää. Sitten totesimme, että kaikkeen ei voi varautua - jos näemme itsemme suuremman kuin yksilapsisen perheen vanhempina, on uskallettava hypätä tuntemattomaan!

Sen sijaan pitää muistaa, että jokainen on lapsi on oma yksilönsä ja kaipaa tietynlaista kanssakäymistä vanhempien kanssa. Myös yhdelle lapselle pitäisi olla omaa aikaa äidin ja/tai isän kanssa.



Nämä ovat minusta ne suurimmat haasteet, että muistaa kuunnella jokaista lastaan sillä korvalla kuin hän milloinkin tarvitsee. Tämä korostuu nyt tässä kouluiässä ja sen kynnyksellä, kun tarpeet alkavat entistä enemmän olla henkistä laatua.

T. 2 lapsen äiti joka ajatteli sen toisen menevän siinä sivussa. (Ei ainakaan tähen päivään mennessä ole mennyt kun joskus ja jouluna.)

Taloon ja autoon mahdutaan jktapauksessa. Kolmannesta vauvasta osaa nauttia jo ihan toisella tavalla!

molempia " osapuolia" . Jos on kovin helpot muksut eikä välttämättä itsekään ole itseään kohtaan vanhemmuuden suhteen hirveän kriittinen (siis en välttämättä tarkoita negatiivisesti), niin ymmärrän, että joku ajattelee 3=2 tai 2=1.



Meidän ystäväpiirissä on moni yllättynyt tokan muksun kohdalla, kun eka on ollut perustyytyväinen helppotapaus. On " tehty" toinen suht heti perään ja sitten se onkin ollut hieman haastavampi tapaus yövalvottamisineen jne. Sama pätee varmasti kolmanteenkin, jos näin käy.



Tärkein asia on kuitenkin tuo ajankäyttö. Aikaa ei saa lisää, vaikka lapsia olisi kolmekin. Miten aika riittää kolmelle lapselle " riittävästi" , kun tuntuu usein riittämättömälle kahdenkin kanssa? Siis jos meinaa työssäkin käydä ja vaikka itsekin kerran kuussa jossain?



Sitten on tietysti käytännön asiat, jotka monelle ovat tärkeitä. Alkaen ihan asunnosta. Moni on sitä mieltä, kuten minäkin, että viimeistään toisella kymmenellä olisi hyvä, että lapsilla olisi omat huoneet. Täällä pk-seudulla alkavat nuo väh. neljän makuuhuoneen asunnot olemaan hinnoissaan. verrattuna esim. kolmen mh:n asuntoon, on hintaero huomattava.



No, emme ole vielä lopullista päätöstä asian suhteen tehneet, mutta kyllä se päätös taitaa kallistua kahden puolelle. Nostan toki hattua jokaiselle useampi lapsiselle perheelle ja nämä valinnat ovat aina perhekohtaisia.