Lue keskustelun säännöt.
Kertoisitko poikaystävälle siitä, jos itsellä oli poikkeuksellisen kova kuri lapsena?
09.06.2022 |
Olen 90-luvun puolivälin tienoilla syntynyt ja meillä oli ajankohtaan nähden poikkeuksellisen kova kuri eli käytettiin ruumillista kurittamista. Kumpikin vanhemmista oli omasta kotoaan tällaisen "kasvatustavan" oppinut. Eivät muuten olleet millään tavalla väkivaltaisia tai muuten ilkeitä, mutta toisinaan jostain asiasta kuritettiin vyöllä. Ei usein, mutta kuitenkin niin, että se oli tavallaan "normaali" asia, että niin saattoi käydä. Ala-asteen jälkeen ei enää kuritettu, vaan sitten oli näitä "nykyaikaisia" aresteja yms.
Haluaisin olla avoin, mutta toisaalta mietin, onko tarpeen mainita tällaista poikaystävälle? Olisiko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä? Toisaalta ehkä poikaystävä paremmin ymmärtäisi, miksi joskus olen liiankin kiltti ja tottelen kaikkia sääntöjä. Toisaalta en haluaisi, että hän rupeaa pitämään vanhempia jonain väkivaltaisina hulluina, koska ei se ihan niinkään ole.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (38)
Sänkyhommien kannalta olisi hyvä kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko39 kirjoitti:
Kun sä nyt kerran tykkäät alistua ja ottaa remmiä, niin sano se poikkikselle suoraan.
Turha kierrellä ja kaarrella asian ympärillä.
Ei, minulla ei ole tosiaankaan mitään kiinnostusta tällaisiin "leikkeihin".
Avoimuus suhteessa on aina paras valinta.
Vierailija kirjoitti:
Sänkyhommien kannalta olisi hyvä kertoa.
Ei kiinnotsa fifty shades of gray -jutut.
Tuliko pimpsaan ja peppuun läpsyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisyys ennenkaikkea. Tietääpä vastakappalees missä mennään jos jotain ongelmia vastaan tulee.
Vierailija kirjoitti:
Tuliko pimpsaan ja peppuun läpsyjä?
Hei, ihan oikeasti, aloitukseni ei liittynyt mitenkään tällaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempasi ovat väkivaltaisia hulluja. Minunkin, ja saman ikäinen olen.
Ovat myös vakavasti mielenterveyshäiriöisiä.
Kauanko olette seurustelleet? Kuinka hyvin pystytte puhumaan asioista ja tunteista? Kuinka paljon luotat poikaystävääsi? Asutko vielä kotona? Näetkö usein vanhempiasi?
Jos suhteenne on vakava, niin kertoisin, muussa tapauksessa ehkä en. Voit muullakin tavalla kuvailla itseäsi ja kilttiyttäsi. Kertoa, että olet luonteeltasi sellainen ja sellainen...
Mutta vain sinä tiedät, mikä on parasta, kertoa vai ei.
Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suhde on vakava, kerron kaikenlaista itsestäni, myös lapsuudestani. Olen muutenkin aika avoin ihminen, enkä ymmärrä miksei asioista voi puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi ovat väkivaltaisia hulluja. Minunkin, ja saman ikäinen olen.
Ovat myös vakavasti mielenterveyshäiriöisiä.[/quote
Mutta kun ei ne ole, hulluja siis. Tätä juuri pelkään, että poikaystävä ajattelisi myös näin, jos tietäisi.
Siis en mitenkään puolustele, että käyttivät näin vanhanaikaisia kasvatusmenetelmiä, totta kai se oli kurjaa, mutta toisaalta ymmärrän, että se oli se tapa, jonka kumpikin oli kotoaan oppinut, eivätkä silloin pitäneet sitä vääränä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olette seurustelleet? Kuinka hyvin pystytte puhumaan asioista ja tunteista? Kuinka paljon luotat poikaystävääsi? Asutko vielä kotona? Näetkö usein vanhempiasi?
Jos suhteenne on vakava, niin kertoisin, muussa tapauksessa ehkä en. Voit muullakin tavalla kuvailla itseäsi ja kilttiyttäsi. Kertoa, että olet luonteeltasi sellainen ja sellainen...
Mutta vain sinä tiedät, mikä on parasta, kertoa vai ei.
Kaikkea hyvää sinulle!
Noin vuosi ollaan seurusteltu ja aika hyvin pystytään puhumaan kaikesta!
Asun itsekseni, mutta näen vanhempia usein, joka viikko yleensä.
Tosiasia on, että se oli väkivaltaa, ainakin joidenkin ihmisten mielipiteen mukaan. Mutta ei siitä jokaiselle poikkikselle kannata sanoa, koska osa käyttää tietoja hyväksi, ellei olekaan kunnollinen tai kunnioittava – eron jälkeen. Tai jopa suhteen aikana. Jotkut miehet kertovat kaikille erilaisia juttuja tai kavereille, ellei ole tiedot itsellä pitävä. Suojeleva mies ei levittelisi juttua eron jälkeen. Jos poikkis kertoisi jollekin yhdelle jonka uskoisi luotettavaksi, pitäisikö tämä asian omana tietona vai kertoisi taas jollekin toiselle. Syntyisi superjuoruketju. Ellei ole niin, ettei kukaan tunne tai katso somesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla pieni mahdollisuus, että myös poikaystävällä on ollut kova kuri. Voisiko sen saada jotenkin udeltua? Sitten olisi helppo kertoa omasta kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on vakava, kerron kaikenlaista itsestäni, myös lapsuudestani. Olen muutenkin aika avoin ihminen, enkä ymmärrä miksei asioista voi puhua.[/quote
No tuossa on hankala tilanne, koska periaatteessa kyse on ollut laittomuudesta, mutta kuitenkin vanhemmilla on ollut hyvä tarkoitus. Haluaako välttämättä huudella, että hei vanhempani ovat lainrikkojia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on vakava, kerron kaikenlaista itsestäni, myös lapsuudestani. Olen muutenkin aika avoin ihminen, enkä ymmärrä miksei asioista voi puhua.
No tuossa on hankala tilanne, koska periaatteessa kyse on ollut laittomuudesta, mutta kuitenkin vanhemmilla on ollut hyvä tarkoitus. Haluaako välttämättä huudella, että hei vanhempani ovat lainrikkojia?
Riippuu siitä, millaiset välit muuten on.
Vierailija kirjoitti:
Rehellisyys ennenkaikkea. Tietääpä vastakappalees missä mennään jos jotain ongelmia vastaan tulee.
Millaisia ongelmia?
Synnyin 80-luvulla ja vanhemmat kuritti vitsalla ja remmillä. Eivät ylenpalttisesti, ja varoituksia tuli ennen selkäsaunaa. Aikuisena tajusin, että he toimivat väärin, mutta heillä ei ollut silloin taitoa muuhun. Ihmisinä he ovat kultaisia, rakastavat syvästi lapsiaan. Minulla on ollut käsittelemistä siinä kurituksessa, koska juuri minuun se vaikutti huonolla tavalla, sisaruksiini ei niinkään. (Olen käsitellyt asian.) En silti näe syytä mitenkään varjella vanhempiani olemalla kertomatta tästäkin puolesta elämässä mahdolliselle kumppanilleni. Suhteen muuttuessa vakavaksi kertoisin kyllä taustastani, koska se on vaikuttanut kasvuuni. Haluan myös olla avoin ja toivon sitä kumppaniltanikin. Hän saisi luoda omat suhteensa vanhempiini, ja tulisi siinä kyllä huomaamaan, että he yrittivät parhaansa ja luulivat fyysisen kurituksen olevan tarpeen. Se ei määritä heitä ihmisinä heidän loppuikäänsä.
Olen ollut aviossa kohta 15 vuotta, mutta en todellakaan rasita puolisoa asioilla, joista on aikaa hyvinkin yli 30 vuotta. Lapsuudessani tapahtui kaikenlaista, käytiin joka kesä kahdesti Linnanmäellä - pitäisikö siitäkin mainita puolisolle, että meillä oli tämmöinen tapa? Ja kesällä ei käyty suihkussa, peseydyttiin saunassa ja uitiin järvessä - vaikuttaako tuo elämääni edelleen vai onko kyseessä pelkkä muisto?
Avoimuus ei ole minulle sitä, että kumppani on terapeutin sijainen.
Rehellisyys maan perii