Voi apua! 11-vuotias tyttö lihoo silmissä. Mitä mä teen?

Voin sanoa, että lapselle ei ole helppo sanoa tsot,tsot nyt riittää ruoka...

Aluksi olit tylyn kuuloinen sanoit puhuneesi asioista niiden oikeallal nimellä, toisessa viestissä sanoit ettei saa pullaa ikinä, mikä on aika jyrkkää, jos ajatellaan että tyttösi ei ole allerginen rajoittaako sinun ja poikasi ruokavalio hänenkin ruokavaliotaan, jota tyttö sitten oireilee piilo syönnillä. Tytön paino ei todellakaan vielä ole paha, joten mahdoton vaahtoaminen pois. liikuntaa täällä on kaupattu ratkaisuksi mikä onkin erinomainen asia. sanoit jossain viestissä että sinä ja poika liikutte paljon ja tyttöä saa vetää perässään ja silti tuon pitkän viestin kirjoittajalle sanoit työn liikkuvan enemmän kuin sinä????

Olin lapsena vähän pyöreä ja noin 11-vuotiaana lihoin, vaikka vanhemmat ja sisarukset ovat normaalipainoisia. Meillä syötiin näennäisesti ihan terveellisesti, karkkipäivänä sai karkkia, sipsejä ja limsoja ei koskaan.



Minä vain söin tavallista ruokaa liikaa. Etenkin leipää. Ja söin, koska minun oli nälkä, en äitini kiusaksi...



Ainoa, mikä minun jatkuvaan nälkääni on auttanut, on ruuan laadun tarkkailu. Ehdottomasti ei saa vähentää rasvaa, koska vähärasvainen ruoka aiheuttaa aivan kaamean leivän- ja karkinhimon. Niin se oli jo silloin 11-vuotiaana. Proteiinissakaan ei saa säästellä. Hiilareita, eli leipää ja perunaa vain kohtuudella. Paljon kasviksia.



Tyttäresikin voi syödä vain nälkäänsä, hän voi olla herkkä hiilihydraateille. Pidä huoli, että hän syö tarpeeksi usein, tarpeeksi proteiinia ja myös rasvaa. Sokeria olitkin jo vähentänyt, se on hyvä.

että tietäisittepä kuinka paljon ylä- ja ala-asteella olevat lapset syö kaikkia herkkuja välitunneilla. Ei siis ainoastaan pitkän ruokatunnin aikana, vaan samat lapset saattavat käydä 2-3 kertaa päivän aikana ostamassa karkkia, limuja yms. Koulun jälkeen tullaan suoraan kauppaan ja ostetaan ökäpitsa, joka sitten " nälkään" vedetään kun ei olla kunnolla syöty koulussa.

Eikä näihin herkutteluihin erikoisen suuria viikkorahoja tarvita. Eurollakin saa suklaata paljon. Monella lapsella on vielä oma electron-kortti käytössä, jolla sitten ostetaan suurempi satsi herkkuja.

Vierailija:

Karkkia syödään kerran viikossa ja pullaa meillä ei ole koskaan. Minä ja poika ollaan keliaakikkoja joten leivoksia meillä ei syödä. Todennäköisesti tyttö syö salaa koulun jälkeen.

Alle kouluikäisestä asti on tarkkailtu painoa. Aluksi oli perhepäivähoitajalla ja epäilin että siellä söi hieman epäterveellisesti, sitten siirtyi päiväkotiin ja nyt on koulussa. Uskoisin että syö siellä terveellistä ruokaa. Samoin tehdään kotona, jo vuosia olemme pitäneet kiinni ruoka-ajoista, karkkipäivä max kerran viikossa, välillä oli harvemminkin. lapsi ei ole syönyt sen isompia annoksia kuin pikkuvelikään. Lapsi ei napostellut salaa. Liikkuikin ihan kohtuullisesti. Mutta paino vaan nousi.

Lihavuudesta ei lapselle puhuttu vaan selitin että pulleus kyllä katoaa sitten isompana. Terveellisestä ruoasta puhuttiin, auttaa jaksamaan, kun syö terveelisesti. Liikunnan tärkeydestä puhuttiin. Mutta ei puhuttu, että tyttö olisi lihava.

Nykyisin puhuu itse että on hieman pullea ja pikkuveli laiha kuin tikku. Nyt paino on tasaantunut eli suhteellinen paino ei enää nouse. terveydenhoitaja on tilanteeseen tyytyväinen. Uskoo että tytär solakoituu murrosiässä.

Mitään syytä miksi tytön paino nousi ja pysyi korkealle ei ole löydetty. Kilpirauhasarvojakin tutkittiin ja raja-arvoilla ollaan välillä oltu, mutta ovat sitten taas olleet normaalit.

Ruokavalio on ollut ok. Liikuntaa vois tietysti aina lisätä. Mutta esim tänä syksynä on ollut liikunnallisia harrastuksia 3-7 kertaa viikossa. Tällä hetkellä vakiharrastuksia 2 kertaa viikossa plus koulussa 2 tuntia viikossa. Kun olen yrittänyt parhaani ja sekään ei ole auttanut, on se masentanut mieltä. Olen tuntenut itseni huonoksi äidiksi. Kun sitten vielä lukee syyllistäviä juttuja, joissa syytetään juuri äitiä lapsen lihavuudesta.

Ap. Jos mielestäsi ruokailu on kohdallaan, löytyisikö tytölle jokin kiva harrastus, jonka varjolla liikuntakin ihan huomaatta alkaisi tuntua kivalta. Jos kunto on huono ei liikuntakaan maistu. Jos tyttö tykkää uimisesta, niin uimaan niin usein kuin voi. Mutta varmaa muitakin kivoja liikuntalajeja löytyy.

Älälä anna syyllistää itseäsi. Jutelkaa tyttären kanssa. Kyllä tyttö itsekin tietää, jos painoa on liikaa. Jutelkaa miten kunnon sais kohoamaan. Tehkää vaikka yhteinen kunnonkohotustempaus. Tehkää kalenteri tms ja sopivia tavoitteita ja palkkioksi esim menkää vaikka shoppailemaan kivat vaatteet molemmille yms.

Vierailija:

Mutta kun ongelma on juuri siinä että me syömme terveellisesti. Siis ruokavaliota ei paljon voi " parantaa" . Meillä ei tosiaankaan syödä mitään makkaravoileipiä tai einessontaa.

Periaatteessa syömme siis samaa ruokaa, erona vain koulu-/työpaikkalounas. Olen tullut siihen tulokseen, että tyttö syö salaa tai sitten vaan liian isoja annoksia. Itselläni ei ole erikseen omia urheiluharrastuksia eli periaatteessa tyttö liikkuukin enemmän kuin minä.

Ruokapäiväkirja on ideana hyvä, mutta kovin leimaava, tuntuu musta tosi kyttäämiseltä.

Olen itse ollut lapsena lihava, ja aina olen ollut myös luokkani lihavin. Kärsin kovasti ylipainosta, mutta minulle ei lapsena annettu aseita sen voittamiseksi. Vihasin ulkomuotoani, koska koulussa minua siitä jatkuvasti kiusattiin. Äitini " ymmärsi" pahan mieleni, ja antoi mulle kotona kaakaota ja herkkuja -sanoi hyväksyvänsä mut sellaisena kuin olen. Missään nimessä lapselle ei pidä mennä sanomaan, että on LIHAVA, mutta toisaalta ei nyt tarvitse herkkujakaan syöttää. Ja varmasti jokainen pullukka tietää olevansa pullukka; kyllä koulukiusaajat pitävät siitä huolen.



Tukekaa lastenne liikuntaharrastuksia, laittakaa muut välipalat boikottiin paitsi hedelmät/marjat/vihannekset, tehkää kotona maittavaa ruokaa ja eritoten salaatteja, jättäkää herkut karkkipäiviin, jne. Ihan perusjuttuja. Se paino korjaantuu noilla pikkuhiljaa, tai sitten lapsi jossain vaiheessa ITSE herää laihduttamaan. Mutta minusta vanhemman painostus laihdutukseen (eritoten ap:n tilanteessa kun lapsella ei mitään todellista paino-ongelmaa ole) on törkeää.

Hyssytelläkö pitäisi, kun oma tyttö lihoo? Ylipaino on niin suuri ongelma nykyään, että musta on todella hyvä, että joku (tässä tapauksessa ap) haluaa puuttua asiaan ja ongelmiin vielä, kun niille on jotain tehtävissä.



Viikonloppuna sukulaisvierailulla Yliviskassa näin taas sellaisen äitimammasen kahden tytöntyllerönsä kanssa, että voi voi... Kioskilta hakivat jättisäkin karkkia ja muuta mäyssyä, sekä dvdn illaksi; Ei tarvinnut kysyä, mikä oli syynä tyttöjen huomattavaan - jopa sairaalloiseen ylipainoon. Kyseisen perheen äidinkin pitäsi kiireesti muuttaa ruokailutottumuksia KOKO perheellä.



Ap on saanut hyviä neuvoja; mulla ei niitä olekaan, kun meidän lapset on melkein liian hoikkia.



Oli vain pakko " ääneen" ihmetellä..

Kiitos taas, on tullut hyviä vinkkejä ja kokemuksia.



Pullaa meillä ei ole, ei itseasiassa ole koskaan ollutkaan. Meillä vaan ei ole tapana syödä pullaa. Kun joku siihen tarttui...



Ja tytöllä on kaksi urheiluharrastusta mutta tarkoitin perästä vedettävällä sitä ettei liiku tuumaakaan enempää kuin on pakko, hyötyliikunta on kamalan vastenmielistä. On aina ollut.



Mäkin vähän epäilen liiallista leivän syöntiä. Siis ruisleipä on terveellistä, jos sitä syö palan tai kaksi, mutta kun vetää koko paketin. Ja ajatus siitä, että laitan leivät lukkojen taakse on vähän vieras. Pastaa meillä ei sattuneesta syystä syödä ollenkaan. Ja ne murot, niidenkin syöntiä on rajoitettu.



Palaan alkuperäiseen mietelmääni salaa karkin syömisestä ja liian suurista annoskoista.

Luulen, että esimerkiksi hieman iäkkäämpien suomalaisten ylipainon syy ei niinkään ole herkuissa tai edes epäterveellisessä ruoassa, vaan ihan vain liian isoissa annoskoissa. Leipä on tosiaan yksi asia, joka sinänsä on täyttävää ja terveellistä, mutta jota liikaa syömällä lihoo. Liikunnassa taas on se, että muutama urheiluharrastuskerta viikossa ei auta paljoakaan, vaan kaloreita kuluttaa se arkiaktiivisuus. Hikiliikuntakin on terveyden kannalta tärkeää, mutta energiaa kuluttaa ennen kaikkea se hyöty- ja arkiliikunta ja yleinen toimeliaisuus. Sitä en sitten tiedä, miten siihen olisi helpointa lasta kannustaa, jos luonnostaan ei ole liikkuvainen. Perässävetäminen saattaa olla se ainoa keino. Siis yksinkertaisesti pakottaa kävelemään tai pyöräilemään kouluun ja harrastuksiin ja kavereille kylään. Kyllähän siitä ajan saatossa muodostuu tapa.



Itse kokeilisin ap:n tilanteessa sitä, että vaivihkaa yrittäisin täyttää tytön vatsan kaikella erittäin vähäenergisellä. Esimerkiksi kattaisin ruokapöytään erilliset salaattilautaset ja sitten syötäisiin koko perhe ensin lautasellinen salaattia ja sitten vasta iskettäisiin pääruoan kimppuun (maltillisen annoksen vieläpä.) Syötäisiin hitaasti ja sitten jos vielä lopuksi on nälkä, niin yksi pala sitä leipää tai mahdollisesti hieman ruoan santsausta. Välipaloja alkaisin itse tehdä lapselle valmiiksi ja niin, että määrä olisi runsas, mutta kaloripitoisuus ei. Siis esim. porkkanaa tai omenaa tai ananasta valmiiksi paloiteltuna ja sitten lisäksi siihen se yksi voileipä tai yksi jogurtti. Pääruokaankin alkaisin lisäillä lisää kasviksia. Nälässä on ikävä olla, mutta se vatsa olisi hyvä saada täyteen vähemmällä energiamäärällä.



Herkkujen suhteen en sen sijaan olisi yhtä tiukka kuin monet täällä (täällähän usein ehdotetaan herkkujen täyttä poistoa.) Se yksi karkkipussi karkkipäivänä tai makea jälkiruoka pari kertaa viikossa ei tuhoa mitään. Tärkeää on se joka päiväinen perussyöminen.

Herkkuja ei meidän perheessä syöty, mutta varmasti söin liikaa perusruokaa ja varsinkin leipää. Nimittäin tuossa vaiheessa meillä lopetettiin yhteinen ateria perheessä ja isä osti sitten aina ruisleipää, juustoa ja metvurstia, joita sitten puputettiin (ja siis liikaa).



Itse selvisin tuosta vaiheesat yli aika nopsaan, sillä harrastin liikuntaa ja sitä suosittelen ap:lle ja muillekin vanhemmille lapsineen.



Ap, jos lapsesi tykkää uinnista, niin tehkää sitä yhdessä 3 kertaa viikossa. Paino ei pääse nousemaan, mutta mikä parasta, niin teette asioita yhdessä ja kaikki saatte tosi hyvän kunnon.

Saa nähdä miten käytännössä käy koska ruuan laadussa meillä ei oikeasti ole paljon petrattavaa, määrässä enemmänkin.



Ja tottakai lapsi saa karkkipäivänsä pitää! Sekin vielä, ettei tyttö ole mitenkään erityisen perso makealle.



Tulen myöhemmin kertomaan miten projeksti etenee!

Ei sitten jaksaisi syödä liikaa sitä varsinaista ruokaa. Sitähän voisi markkinoida vaikka tällä puoli kiloa kasviksia päivässä sloganilla. Jos 11-vuotias syö kasviksia sen verran päivässä, ei mitenkään enää voi jaksaa syödä muuta niin paljon, että lihoisi (kai?)

Vierailija:

Saa nähdä miten käytännössä käy koska ruuan laadussa meillä ei oikeasti ole paljon petrattavaa, määrässä enemmänkin.

Ja tehdä ihan kasvisruokia, mutta jätä pois ne kaikkein kermaisimmat ;) Jos kasvisten lisääminen tuntuu hankalalta, niin tehkää ruokaa yhdessä (itse tehtyä on aina kiva syödä), ja kasviksia voi aluksi vaikka " piilottaa" , esim. raasteena kastikkeeseen jne.

Halusi Teatteriin syömään kanasalaatiin. Se on kyllä sairaan hyvää:) No okei, söi kyllä munkin patonginpalan;)

monille ne ovat vieläkin " pupunruokaa"

Liha-/kanaruoka ilman epäterveellisiä kastikkeita on usein kevyempi vaihtoehto.

Kiitos kuitenkin.



nimim. sen lisäksi ettei meillä syödä pullaa, tarjolla ei myöskään ole kalapuikkoja tai makkarakastiketta;)

Meillä kasvisruoka on usein wokkia, keittoja tai tomaattipohjaisia kastikkeita, hyvin harvoin käytämme kermaa tai voita. Öljyä tietysti menee paistettaessa, mutta wokkipannussa aika vähän.

mutta ensimmäisissä viesteissä ap puhui tosi ilkeään, häpeilevään ja kummalliseen sävyyn tyttärestään. Loppua kohti pehementänyt lausuntojaan.

Eka viesti oli hätääntyneen äidin illalla kirjoittama. Aihe on vaikea ja aiheuttaa minussa huolta. Häpeää en allekirjoita, olisiko se itse lihavien aikuisten tuntema tunne?