Voi apua! 11-vuotias tyttö lihoo silmissä. Mitä mä teen?

Joo, kiitti 12, yritän ottaa neuvoistasi vaarin. Eikö muilla tosiaankaan ole samanlaisia ongelmia. Tämän ketjun perusteella 12 on ainut joka on asian kanssa paininut muiden kommenteista tulee mieleen " se kalikka kalahtaa..." .



Ja vaa' alla käydään lääkärin määräuksestä kahden viikon välein.

lihavat ihmiset purkavat omaa turhautumistaan läskeihinsä nyt sinuun kun uskallat puhua asiasta sen oikealla nimellä etäkä naamioida " lapsenpyöreydeksi" tai " isoiksi luiksi" .



11-vuotias ei ole enää pieni lapsi, on juuri siinä iässä missä on tehtävä jotain tai teinivuodet tulevat olemaan lapselle elämänsä traumaattisinta aikaa. Lihavia ei teinipiireissä paineta villaisella, kaikki sen tietävät.

Vaikka olisi kuinka ihana ajatus että ihmistä arvotetaan sisimmän mukaan, 13-15-vuotiaat tytöt osaavat kyllä kertoa kuka on läski ja kuka ei.



Ehdotan että otat lääkärin kanssa puheeksi tyttäresi ylipainon ja pyydät lääkäriä keskustelemaan kahden kesken tyttäresi kanssa.



Mielestäni voit myös suoraan jutella itse tytölle, että olet huomannut hänen pyöristyneen aika tavalla ja haluaisiko hän alkaa vähän kuntoilla enemmän.

reydestä. Joo, huomasin kyllä, että osuin arkaan paikkaan, sen verran kärkeviä vastauksia sain.



Niin, ja toinen ongelma. Tytöllä ei ole varsinainen puberteetti vielä edes alkanut, ja kauhulla odotan sitä painopyrähdystä minkä se tuo tullessaan...

Vierailija:

reydestä. Joo, huomasin kyllä, että osuin arkaan paikkaan, sen verran kärkeviä vastauksia sain.

Niin, ja toinen ongelma. Tytöllä ei ole varsinainen puberteetti vielä edes alkanut, ja kauhulla odotan sitä painopyrähdystä minkä se tuo tullessaan...

Oletko sä mies?

Vie lapsesi heti asiaan perehtyneelle psykiatrille. Tavalliset lääkärit eivät osaa tehdä asialle juuri mitään. Ja tämä ketju kyllä näyttää just siltä että APUA. Tyttäreni on ruma ja kamala kun on lihava.

Kauhulla katson naapurin samanikäisiä likkoja ja poikia, jotka harva se päivä kulkevat pihalla hurjan isot irtokarkkisäkit täynnä makeisia ja jakavat niistä myös kavereilleen. Jotkut saavat todella isoja viikko- tai kk-rahoja ja pistävät kaikki karkkiin ennen vanhempien kotiin tuloa.



Limppari on myös monella tuonikäisellä painoa lisäävä tekijä, kannattaisi vaihtaa veteen tai kalorittomaan (en tiedä voiko tuonikäisille jo antaa aspartaamilla makeutettua juomaa?). Sitäkin moni ostaa kavereiden kanssa heti koulun jälkeen ja juo jopa 1,5 ltr Pepsin päivittäin iltapäivällä.

Kotona laihduin, mutta lomajaksot maalla isovanhempien luona olivat painon takia katastrofaalista aika. Lisäksi pahin murrosikäni osui juuri viidennelle luokalle ja tuolloin vein isältäni rahaa, saadakseni herkkuja. Edes kasvupyrähdys ei minua enää tuossa vaiheessa pelastanut, koska montaakaan senttiä ei pituttaa enää vuodessa tullut.



Tänäpäivänäkin olen ylipainoinen ja tietyllä tavalla syömisongelmainen. En osaa hillitä halujani.

Ehkä tytärtäsi ahdistaa lapsuuden loppuminen ja syö siksi? Minulla ainakin oli 11v ongelmia kun en millään tajunnut, että miksi en näytä lehtien malleilta vaikka kuinka yritin laihduttaa. Tunsin itseni niiiiiin rumaksi ja sitten söin suruuni kerralla suuria määriä.

AP, ala pitää ruokapäiväkirjaa. Merkkaat siihen kaiken mitä lapsi syö. Jos napsii yksin ollessaan kaapeista sitä sun tätä niin laitat kaapit siihen kuntoon, että pystyt illalla katsomaan mitä on hävinnyt!



Ruokapäiväkirjan avulla pystyt helpommin keskustelemaan vaikka terkkarin tai ravitsemusterapeutin kanssa jatkosta.



Meillä oli apua ruokapäiväkirjasta, tosin ongelma oli meillä päinvastainen. 10v tyttä oli liian laiha. Kävimme muutaman kerran ravitsemusterapeutilla (lapsiin erikoistunut) ja saimme häneltä tosi kivoja vinkkejä ja lapsikin innostui asiasta! Nyt on pari kiloa tullut viime keväältä lisää!

Onko tyttö aina ollut sellainen vai onko muutosta tapahtunut lähiaikoina. Nimittäin jos on väsymystä ja aloitekyvyttömyyttä lihomisen lisäksi niin sitten kilpirauhaskokeisiin! Joskus lääkäreitä on ihan uskomattoman vaikee saada kirjoittamaan lähetettä niihin vaikka yksinkertaisella verikokeella saattais selvitä perimmäinen syy. Jos koululääkäri ei laita lähetettä niin vie yksityiselle. TSH ja T4V eivät ole kalliita verikokeita vaikka maksaisit itse.

ennenkuin tyttö on teini ja sitten tulevat muut ongelmat siihen päälle. Nykyisin näkee aivan liikaa ylipainoisia lapsia, mikä on melkoinen terveysriski kun lapsi vanhenee. Eikä sitä ole kivaa olla ylipainoinen teinikään kun pojat alkaa kiinnostaa. Voi tulla kiusaamisetkin vielä siihen päälle.



Liikuntaa lisää, sellaista mitä tyttö haluaa tehdä. Viikkorahankäyttöä kannattaa tarkkailla. Suosittelen lisäksi myös lääkäriä ja kilpirauhaskokeita.



Tsemppiä!

mutta minkä kokoinen tyttösi on. Täällä monet sanovat että ei muuta kuin kyttäät ja vahtaat mitä tyttö panee suuhun ja tuon ikäiselle voi sanoa suoraan että ei tarvi napostella. Ei voi sanoa... Minulla on ystävä joka myös oli hieman meitä muita pyöreämpi lapsena ja äitinsä oli tällainen ruokapoliisi ja se kyllä vain pahensi asiaa, se nakersi itsetunnon, sai ystäväni tuntemaan että hän oli toisia huonompi kun kaikkea pitää kytätä ja vieläkin 30 vuotiaana hän sanoo ettei kelvannut äidille sellaisena kuin oli. Hänenkin äitinsä oli timmissä kunnossa ja he söivät terveellisesti eikä herkkuja ollut. Ystäväni on sanonut, että ehkä hänen suhteensa ruokaan ja herkkuihin olisi ollut normaalimpi jos äiti olisi edes vaikka lauantaina antanut syödä jotain hyvää ilman vieressä vahtaamista, ettei siitä olisi tullut kielletty hedelmä ja pahe joka täytyi salata. ensin hän osti jotain hyvää muutaman kerran viikossa ja söi koulun jälkeen metsässä ja sitten äiti aloitti voimakkaamman painostuksen juuri harrastusten merkeissä ja niinpä ystäväni alkoi ostella sala naposteltevaa päivittäin, koska ei uskaltanut sitten kotona mennä kaapeille kun äiti meni kaapit läpi ja katsoi mitä oli syöty vaikkei mitään sanonut. Tänään ystäväni on vaikeasti paino-ongelmainen jolla on todella kieroutunut suhde naposteluun, hän syö edelleen salaa ja nyt kun rahaa naposteluun on enemmän painoa tulee väkistenkin.



toki jos tytöllä on selkeä paino- ongelma, tämän vuoksi kysyinkin tytön mittoja, täytyy asialle tehdä jotain. Liiallinen kieltäminen johtaa vaikeuksiin, joten ottakaa vaikka yksi päivä jolloin tyttö saa valita jotain hyvää ja syödä sen ilman huonoa omaatuntoa. Lisätkää vaivihkaa liikuntaa vaikka ostosten merkeissä. Käytte pikkuasioilla shoppailemassa ja vaikka sanot, että käydään katselemassa syksyn ja talven vaatteita tai levyjä tai joululahja ideoita eli piilotat liikunnan, jos lapsellasi on liikuntaa kohtaa negatiivisia tunteita ei heti kannata olla painostamassa uusiin harrastuksiin. Jos uiminen kiinnostaa lisätkää sitä tai jos tytön kavereitakin saisi houkuteltua vaikka jonkin joukkuelajin piiriin niin mukavampi aloittaa uutta yhdessä muiden kanssa kuin yksin. Miksi häntä punnitaan kahden viikon välein eli oletteko jo olleet lääkärillä painon vuoksi, jos näin niin silloin voit varovasti puhua terveysvaikutuksista, jos joku ulkopuolinen on asiasta lastasi jo informoinut. Mutta sinuna keskittyisin enemmän siihen ettei painoa enää tule lisää kuin siihen että paino tippuisi ja toivottavasti pituuskasvu sitten korjaisi vielä tilannetta. ja tehkää yhdessä terveellisiä herkkuja esim. uuniomenaa ja siihen vähän rasvattomasta maidosta tehtyä vaniljakastiketta ja onhan noita muitakin. minulla myös on poika joka on ollut hieman pyöreä ja minä aloin tehdä kaksi kertaa viikossa jotain hyvää hänen kanssaan yhdessä, hän kun tykkää napostella niin olen kaksi kertaa viikossa järjestänyt naposteltavaa juuri siitä syystä ettei sitten ala salaa syöntiä. Ennen kun hän saattoi ostaa sipsejä niin nyt on dipattu kevyt kermaviiliin kasviksia ja muuta vähän kevyempää. on tehty hedelmäsalaattia ja sen päälle laitettu hieman vaniljavaahtoa joka sitten tyydyttää sitä makean himoakin. ja olen antanut pojan pitää karkkipäivänsä mutta pussin kokoa on vaivihkaa pienennetty sillä varjolla, että jos ottaa vain pikkupussin niin sitten voi saada kännykkään uuden soittoäänen tai hän pelaa habbohotellia niin muutaman habbokolikon ja hän on ollut supertyytyväinen tilanteeseen.



toki itseltä vaatiii enemmän kun joka ilta puuhastelee terveellistä iltapala tarjotinta eikä tyydy vain tekemään makkaraleipää, mutta vaivannäkö on todella kannattanut. meillä poika ei myöskään ollut mitenkään urheiluintoinen, mutta olemme liikkuneet perheenä, käyneet uimassa, retkillä, tehty pihatöitä joista on sitten saanut jotain palkkaa. Aluksi en uskaltanut antaa rahaa, mutta poika keräsi työpisteitä ja sitten niitä sai käyttää joko cd-levyyn, uuteen elokuvaan tai peliin. Koskaan en ole kylläkään maininnut pojalleni , että hänen vatsansa on pyöristymään päin, vaan liikunnan lisäämisen ja terveelliset välipalat olen verhonnut äidin innostukseksi terveelliseen olemiseen ja elämiseen. Nyt poika on 13v ja mielestäni mittasuhteiltaan ok pituutta on 161cm ja painoa 53 kiloa, siihen nähden että hän painoi saman verran reilut 10 senttiä lyhyempänäkin. Painoa on pudottanut myös pojan salibandy innostus, liikkuminenkin alkaa sitten maistua kun kunto nousee. Poika meni kavereidensa perässä lajin pariin ja tykkää. salibandy on ehkä sillä lailla helppo laji, että siinä voi mennä vaihtoon kun ei jaksa mutta kuluttaa mukavasti kaloreita ja kohottaa kuntoa ja pikkuhiljaa kentällä jaksaminenkin lisääntyy. mitään ihmettä ei kannata odottaa. meillä on nyt kolme vuotta eletty tällä ideologialla ja aivan tämän vuoden aikana on saatu iloita tuloksista.

Lääkärissä on käyty selkävaivojen takia, testit tehty ja kuvat otettu eikä sieltä mitään löytynyt. En kyllä uskonutkaan mihinkään mystisiin sairauksiin.



Tytyön mitat 148 cm/53 kg. Pituutta on tiedossa vielä 20-30 cm ja haluaisin uskoa, että pituuskasvu korjaa tilanteen.



Toi ruokapäiväkirja on käynyt mielessä, mutta se vasta kyttäämiseltä tuntuisikin. Vai olenko ihan väärässä?

joo´o. mistä muuten tiedät painon kun just sanoit ettet uskaltanut edes kysyä mitä vaaka näytti?

Positiivista on ettei painoa ole tullut kuin puoli kiloa lisää.

Mutta kun ongelma on juuri siinä että me syömme terveellisesti. Siis ruokavaliota ei paljon voi " parantaa" . Meillä ei tosiaankaan syödä mitään makkaravoileipiä tai einessontaa.



Periaatteessa syömme siis samaa ruokaa, erona vain koulu-/työpaikkalounas. Olen tullut siihen tulokseen, että tyttö syö salaa tai sitten vaan liian isoja annoksia. Itselläni ei ole erikseen omia urheiluharrastuksia eli periaatteessa tyttö liikkuukin enemmän kuin minä.



Ruokapäiväkirja on ideana hyvä, mutta kovin leimaava, tuntuu musta tosi kyttäämiseltä.

niin mitä se tyttö sitten syö salaa? Onko hänelle minkä verran viikko/kuukausiraha? Sillä rahallako hän ostelee naposteltavia vai?

On eri asia syödä voileipä kuin neljä voileipää. Annoskokojen rajoittaminen on kyllä varmaan vaikeaa enkä osaa siihen antaa vinkkejä (paitsi että lämpimän ruoan kanssa aina se puoli lautasellista salaattia)..

häneltä oikein sitä välipalaa kieltääkään. Olen kyllä yrittänyt ohjeistaa, että ottaisi sen terveellisimmän vaihtoehdon. Ehdotin jopa omia eväitä mutta sosiaalinen painostus estää sen.