Lue keskustelun säännöt.
Mitä te oikein luuletta ihmiselle tapahtuvan, kun hän täyttää 40 v?
22.10.2007 |
Siis lueskelin ketjua " missä iässä ei enää äidiksi" . Siinä - ja monesti muulloinkin - kirjotetaan, että " en jaksaisi" enää nelikymppisenä tai jopa kolmekymppisenä tms.
Mitä te oikein luulette, että ihmiselle tapahtuu, kun ikää tulee?? Koska näissä asenteissa on kyse juuri luuloista, ei tiedoista.
Jos nelikymppinen ei jotain " jaksa" , niin kyse on ihan omasta asenteesta ja omasta korvien välistä, eikä mistään yleispätevästä totuudesta. Vasta 60 v voi myöntää, ettei jotain " jaksa" .
Tai ehkä naapurini, 59 v, joka juokseen maratoneja, ei vieläkään sitä myönnä, eikä 67 v anoppini myönnä, joka siirsi puoli päivää paikasta toiseen 20 kg painavia harkkoja... saatika tuo tuttuni, joka sai esikoisena 45-vuotiaana.
Minä olen nyt 39 v ja ihmettelen suuresti näitä asenteita. En ole hankkimassa lisää lapsia, mutta ihan objektiivisesti ajateltuna en näe ainuttakaa fyysistä syytä, miksi en voisi hankkia lisää lapsia.
Kommentit (32)
Nyt riittää 6 h yöunta ja elämänasennekin ihan toisenlainen.
Seksikin maistuu ihan erilaiselle kuin ennen =)
t: 38 v, joka ei haluais takaisin parikymppiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain nuorimmaiseni (4.) 42v ja täytyy sanoa että ne joilla oli iso reppumaha synnytyksen jälkeen olivat ne parikymppiset, en minä:) Laitoin välittömästi normaalit farkut jalkaani, eihän raskauskilojakaan tullut kuin 3,5. Muutenkin paikat palautuivat napakoiksi muutamassa viikossa (ainakin mieheni kommenttien perusteella).
Se mikä on totta niin unen tarve ja säännöllisyys tulee vanhemmiten tärkeämmäksi, en silti kokenut yövalvomisia vaikeina. Tosin (keskos)vauvakin valvotti alle vuoden.
Muuten tunnen itseni nyt 47v monin tavoin energisemmäksi ja vahvemmaksi kuin 30v. Tää on ihana ikä kun saa/osaa jo nauttia asioista .
Nyt joku takertuu tuohon keskosuuteen - voin kertoa että kaikki lapseni ovat olleet 33-36 viikkoisia syntyessään.
ja vauvan yöheräilystä. Yöheräilyistä jaksamisen hoitaa hormonit, joita erittyy synnytyksen jälkeen. Bailaaminen on vähän eri asia, kuka nyt 40-vuotiaana äitinä enää bailaa.....joten eiköhän sitä jaksa heräillä.
Nyt alle 40-v on aikaa ja energiaa lapsille, koulutus ja työ on hankittu kauan sitten, on ehditty harrastaa, matkustella ja tutustua monenlaisiin ihmisiin - ja ennen kaikkea itseensä.
jos ne hormonit siis kaiken hoitaa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki raskaaksitulo on tuolloin vaikeampaa ja jos ei onnistu niin ei sitten. ollaan vaan tyytyväisiä että saatiin nämä kaksi lasta, hoitoihin en usko päätyväni.
Tietysti illä hetkellä miettiii jaksamista, onko lapsen hankkiminen enää hyvän tuntuinen idea. Jos kuitenkin tuntuu että jaksaa ja oma terveys ok, niin en näe sinänsäkään ikää esteenä.
Kehitysvammainen lapsi saatiin jo alle 30v iässä, eli ei sekään enää sillä lailla pelota.
Eli voi olla että minusta tulee vielä 40v äiti -tai sitten ei.
Vaikka bailaamisesta toipumiseen meneekin nykyään viikko, niin ei ole edes tarvetta bailata. Mielummin heräilen vauvan takia, joka on hyvin ohimenevää, kun kännäilen ja bailaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen huomannut sen, että monet tosi nuorena lapsia tekevät vanhenevat nopeammin. Siihen vaikuttavat varmasti kaikenlaiset elämäntavat, heikko koulutus jne. Monet teiniäitien omat äidit ovat 40-vuotiaina ihan eläkekamaa. Ehkä heidän on vaikea tajuta, että 40-vuotias voi olla nuorekas, terve ja hyvinvoiva.
Ja ennenkuin joku ehtii: ei, tämä ei tietenkään päde kaikkiin nuorina lapsia tehneisiin.
Ja vähemmän taitaa olla nelikymppisellä tarvetta bailailuun. Luulen, että suuri osa nuorista äideistä kokee tarvetta myös bailata ja elää sitä nuoren elämää - ja siten myös väsyttää itsensä vauvan kanssa. Nelikymppisellä elämä on jo yleensä tasaisempaa. Uskon siis, että jaksaa ihan siinä missä nuorempikin. JOs ei paremminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruus miltei nelikymppiseksi tuli juhlittua, matkusteltua ja siinä ohessa ihan mukava urapolkukin käynnistettyä.
Nyt vähän päälle nelikymppisenä vieressä on ihana eskarilainen ja mielenkiintoinen hyväpalkkainen työ - jonka vielä kaiken kukkuraksi saa muokattua hyvin lapsen ja perheen rytmin vaatimuksiin.
Elämä on tällä hetkellä aika ihanaa! *koputtaa kuitenkin varmuuden vuoksi puuta*
ikäkommentteja. Mulla on nelikymppisenä yhden pienen lapsen äitinä parempi vartalo kuin monilla parikymppisillä synnyttämättömillä naisilla. Yöheräilyt varmaan väsyttää kaikkia, mutta kaikki vauvat eivät ole kovia heräilemään yöllä, meidän esimerkiksi ei ollut, joten eipä ole sen ihmeemmin väsyttänyt. Lapsiperhe-elämä on näin nelikymppisenä vakavaraisena ihanaa, kun ei tarvitse miettiä ratkaisujaan taloudelliselta kannalta. Oli aikaa olla kotona, kun ei ole kiire sitä uraa luomaan ja ennen kaikkea oli varaa olla kotona.
Mutta minä en ole kyllä muuten menettänyt menojalkaanikaan tässä iässä, vaan musta on välillä tosi kiva juhliakin ja sitäkin jaksan ihan hyvin...
ns. jaksamisessa verrattuna siihen kun olin parikymppinen, jaksoi bailata koko yön ja niin poispäin, nyt kun vähän käy juhlimassa niin mammalla menee viikko palautumiseen! sama kai se olisi vauvan yövalvomisen kanssa..