Lue keskustelun säännöt.
olenko mä joku ihmeen poikkeus, anoppi asiaa :)
22.10.2007 |
täällä itketään aina ilkeistä anopeista.
naimisissa en ole ollut että mulla lienee sitten ollut " vaan" " avo anoppi" , no kuitenkin, avomiehen äiti, oli oikeen mukava ihminen, harmi että hänen poika ei sitten olltukaan...sitä kuitenkin 5v katselin...
nykyisen avomiehen vanhemmissakaan ei ole mitään vikaa, oikein mukava anoppi on, ja toivoa on että hänestä tulee ihan virallinen anoppi :)
Kommentit (4)
mutta vuosien saatossa olemme oppineet ehkä sitten ymmärtämään ja hyväksymään toinen toisiamme. Molemmat osapuolet olivat varmasti aluksi aina karvat pystyssä.
Hänellä luopumisen tuskaa tilasta ja minulla pärjäämisen halu.
Tällä hetkellä otan mieluusti hänen apuaan ja neuvojaan vastaa eikä hän enää niin ehdottomana niitä ole tyrkyttämässä.
Eikä vuosia ole silti kulunut kuin 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokemusta mahtavasta ja mukavasta anopista, vieläkin ystäviä vaikka miehestä olen eronnut jo 18-vuotta sitten.
Toinen anoppi oli ihan kauhea... joten olin tyytyväinen kun sain nakata hänen alkoholisti poikansa pihalle ja pääsin eroon koko suvusta.
Ollaan tultu aina loistavasti toimeen. Kunnes tajusin et liikaa on kumminkin liikaa :=)