Vauva 3 kk ja vauvakuume!

on vielä pieni ikäero ja työtä kyllä riittää, mutta parempi ja helpompi se on kun tasan vuosi... Eli mä ehkä odottaisin vielä ja nautit nyt siitä vauvasta, koska jos toisen teet tosi pienellä ikäerolla niin siitä toisesta vauvasta et ehdi samalla lailla nauttia. Ja toisen vauva-aika menee vähän niinkun huomaamatta ohi kun yrittää vaan selvitä hengissä aamusta iltaan=) Ja ilmeisesti sulla on nimenomaan se vastasyntyneen vauvakuume ja raskauskuume ja toista kun alat odottaa näin pian niin et saa niistä samalla lailla irti kun sait esikoista odottaessa, se ei ole enää samanlaista.

Esikoiselle yhden vuoden ikä on aika aikainen vaihe antaa tilaa uudelle vauvalle, joka vie suurimmaksi osaksi äidin huomion imetyksineen yms. yöheräilyineen.

Täällä monet miettivät äidin jaksamista, minusta voisi miettiä myös lapsen kehitystä ja sitä, mikä olisi esikoiselle sopiva ikä saada sisarus. Ainahan asiaa ei voi suunnitella tai ihmiset päätyvät nopeasti toistuviin raskauksiin muista syistä. Mutta mieti siis vielä asiaa ihan rauhassa. SInullahan on siellä pieni vauva vielä pitkään!

Mulla on pojat 1v5kk ikäerolla siten, et esikko on nyt 2v1kk (ja todella uhmakas) ja kakkonen sit sen reilun 8kk (liikkeelle lähdössä).

Ykkösen jälkeen vauvakuume (ei raskauskuume) alkoi vaivata tosi pian. Meillä lapsia ei ole tehty vaan saatu ja kun esikkoa odotettiin 6vuotta tulevaksi, sai kakkonen luvan tulla heti kun olisi tullakseen.

Kakkonen olikin sitten helpon esikon vastakohta. Nukkui ensimmäisen puoli vuotta vain sylissäni. Syy siihen löytyi ollen maitoallergia ja nyt kun ruokavalio on kohdallaan saan touhuta päiväni kahden mitä ihanimman pojan kanssa.

Joku kirjoitti, että pienellä ikäerolla päivät ovat vain selviytymistä seuraavaan päivään. Se ei minusta pidä paikkaansa.

Tällä hetkellä painin taas vauvakuumeen parissa... Talous mietityttää, sillä jos meille vielä kolmas lapsi suodaan, voin oman urani kyllä unohtaa hetkeksi. Kolmen hoitomaksut ym ovat jo niin kovat, että kotiin kai olisi jäätävä muksujen kanssa (ja silloin kai olisi sama yrittää vaikka neljää tai vaikka viittä muksua...)

--

Joka tapauksessa SINÄ ja puolisosi tiedätte, miten teidän perheenne kuuluu rakentua. Toisille pieni ikäero on hieno juttu, toisille se on kauhistus.

Teidän on varmasti hyvä puida tätä kuumetta ihan yhdessä...

:D

yrittään toista, ikäeroksi tuli kuitenkin 1v2kk. Toisen jälkeen ajateltiin että tulkoon vielä kolmaskin jos on tullakseen, sen kummemmin kuitenkaan yrittämättä. No, tulihan se, ja vain 10kk edellistä nuorempi. Ei todellakaan ollut helppoa, mutta onpahan valvomiset valvottu. En voisi kuvitellakaan enää mitään vauva-aikoja kun muut lapset olisivat jo "isoja". Vauvakuume tosin jyllää..

Nauti nyt tästä yhdestä :)! Onnea pienokaisesta! T. saman tunteen kokenut 3v. kaksosten ja 1-vuotiaan äiti

Ja musta se olisi vaan totaalisen väärin esikoista kohtaan että hän jo yhden vuoden iässä joutuisi kilpailemaan huomiosta pikkusiskon tai -veljen kanssa ja tulisi ymmärrettävästi häviämään tälle tuossa kilpailussa lähes aina ainakin aluksi. Musta ei ole oikein että 1v ikäinen joutuukin yhtäkkiä olemaan se iso ja fiksu.

Kuten täällä on jo vastattukin, malta mielesi! Tuossa vaiheessa vauvat todellakin ovat vielä helppoja (jos ei ole mitään vatsavaivaa yms), mutta kyllä se elämä siitä todennäköisesti hankaloituu..! Lapsi alkaa vaatia enemmän.



Entä imetätkö? Jaksaisitko jatkaa sitä, jos tulisit raskaaksi? Anna nyt vielä jakamaton huomiosi esikoisellesi!

Mutta vuoden päästä olisi yöheräämisiä jopa tuplasti nykyiseen nähden. Yksivuotiaat kun harvoin nukkuvat täydet yöt, ja sairastelujen aikaan vielä huonommin. Lisäksi päivisin olet jatkuvasti liikkeessä, kun seuraat esikoisen perässä ettei mene työntämään sukkapuikkoa töpseliin tai tee jotain muuta yhtä järjetöntä. Ja päälle ruuanlaitot ja siivoukset...

Juu oma lapsi on eri asia, mutta vieraat lapset, jopa 1-vuotiaat on vieraskoreita ;)...



Kun olet tuon kokeillut, niin olet paljon viisaampi päättämään ihanko oikeasti haluat olla siinä tilanteessa ja jaksat päivästä toiseen.



Mulla ei mitään vauvakuumeita ollut vuosiin ekan syntymän jälkeen, mutta välillä on ollut ystävien lapsia hoidossa (tyyliin pari kolme kertaa vuodessa, yksi lapsi kerrallaan päivän ajan) ja on kuule aika raskasta kahden pienen kanssa. Kun oma lapsi oli 2,5-vuotias ja hoitoon tuli 1-vuotias, niin huomasin ekan kerran, että nyt alkaa jo sujua. 2,5-vuotas on jo niin omatoiminen pikkuapulainen, että vauvankin hoito onnistuu suht helposti siinä sivussa.



Nyt meille on toinen tulossa. Ikäeroa tulee lähes 4-vuotta. En siis ehkä ole sen tyyppinen ihminen, jolta komentteja odotat, en nimittäin yhtään tee lapsia, koska sisarukset on rikkaus tai että heistä on seuraa toisilleen. Toki näinkin, mutta musta se ei saa olla syy lasten tekoon. Meille tulee toinen, koska me miehen kanssa halutaan toinen lapsi ja lisää samanlaista iloa elämään kun mitä tuo esikko on meille mukanaan tuonut

ja kyllä rankinta aikaa on vauvan kanssa sitten kun lähtee nousemaan ylös aina sinne 1,5v asti jolloin alkaa tulla järkeä päähän. Koliikkeja meillä ei ole olut eikä pahoja allergioita mutta uskon että niiden kohdalla koko vauva-aika on rankkaa. Meillä kahdella on ikäeroa 1v7kk joka sekin jännitti mutta hyvin meni. Kuopus nyt 1v6kk ja huomaan että alkaa helpottamaan hieman kun ei tarvii koko ajan olla vieressä vahtimassa. Suosittelen minäkin odottamaan vielä muutaman kuukauden sinne 1v kieppeille.

Minulla ei syntymän jälkeen noussut mitään euforiaa, päinvastoin olin väsynyt ja masentunut. Vauva itki vuorokaudet läpeensä, kuukaudesta toiseen. Olin totaalisen varma vielä kun vauva oli vuoden, etten ikinä haluaisi toista lasta. Olin aivan rikki. Nyt lapsi on puolitoista vuotias ja elämä on helppoa!!! Se alkoi helpottamaan kun vauva oli reilun vuoden vanha, ja nukkui jo joitakin tunteja vuorokaudessa. Nyt niitä lapsia voisi jo suunnittella. Ystävälläni oli vauvakuume myös kun vauva oli kaksi-kolme kuukautta, ja olin aivan järkyttynyt (mielessäni vain).



Samaa mieltä olen minä, että anna aikaa tälle ensimmäiselle vauvalle, silloin kun hän vauva vielä on.

ja tuossa vaiheessa myös helppoja. ;) Tiedät vähän paremmin millaista äitiys on ja miten jaksat lapsesi kanssa, jos jaksat odottaa vielä vähän hänen kasvuaan.

kävi niin, että alkoi heti yrittämään toista kun vauvat on niin ihania jne. ja nyt kun esikoinen on 9kk ja parin kuukauden päästä tulee jo toinen niin nyt on ääni vähän muuttunut kellossa... nyt itkee, että miten hän pärjää kun tän ensimmäisenkin kanssa on niin vaikeeta.... Mutta kun piti olla kaikki tänne mulle nyt ja heti ja vauvat oli niin ihania jne.... Mutta eiköhän päätös ole ihan sun oma... jos siltä tuntuu niin lykkyä pyttyyn vaan..



T: äiti ja kaksi lasta 1v.5kk ikäerolla ja sekin oli aika pieni ikäero.. Tosin ensimäinen tuli hoitojen avulla ja toinen yllätysluomusti.

Oman kokemuksen mukaan vauvakuume iskee aina tuossa vaiheessa, kun vauva ei ole enää ihan vastasyntynyt vaan alkaa olla tuommoinen 3-6kk ikäinen.

Tottakai on ihanaa, että lapsilla on seuraa toisistaan jne mutta kannattaa ehkä harkita sitä, että kahden pienen lapsen kanssa on väistämättä aika rankkaa. Jos nyt muutaman kuukauden odottelisitte? Semmoinen 2v on jo tosi kiva ikäero.

vauvan kanssa oli ekat 6kk tosi helppoa (vaikka yöllä pitikin imettää pari kertaa yössä), mutta muuten se tyytyväinen nyytti kulki joka paikassa mukana. Johan muuttui meininkin kun lapsi alkoi kävellä 10 kk ikäisenä eikä olisi enää viihtynyt rattaissa tai muutenkaan paikoillaan (siis hereillä ollessa) hetkeäkään ja päiväunetkin jäi enää yksiin. Siitä seuraavat muutama kuukausi oli aika rankkaa ja itse ainakaan en olisi jaksanut silloin mitään uutta raskautta pahoinvointeineen ja väsymyksineen. Meillä on ikäeroa tulossa kaksi vuotta ja se tuntuu tässä vaiheessa oikein sopivalle. :)

ja tuossa iässä tosiaan vauvat vielä helppoja. Nyt jos tekisit toisen ja esikoinen vauvan syntyessä vuoden niin kyllä olisi toinen ääni kellossa ;) Malttia.