***TAMMITENAVIEN ALKUVIIKKO 43***
Huomenta
Pistänpäs aloittaen uuden viikkopinon. Edelliset jutut löytyvät täältä:
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=11528319&p=2&mpage=1&tmod…
Onnittelut Poreelle uudesta kodista! Hmm, me ollaan asuttu uudessa kaksi ja puoli vuotta eikä vieläkään ole yhtään verhoa paikoillaan. Lasten makkareissa on tangot, mutta muualla ei niitäkään. Asutaan kaupunkialueella, mutta talo on silti niin sijoittunut, ettei niin haittaa vaikkei verhoja olekaan. Tosin aamupalaa ei tahdo voida syödä kun aurinko paistaa silmiin. :)
Vatsassa voidaan täällä hyvin, mutta äidillä menee huonommin. Noin joka toinen päivä tuntuu olevan aivan toivoton. Masentaa ja on tosi paha olla, vaikka kaikki onkin ihan hyvin. Tietäähän sen, että hormonit ne vaan heittää taas häränpyllyä, mutta valitettavasti tietoisuus siitä ei auta oireisiin. Miehellekin rasittavaa kun vaimo tihrustaa illat pitkät. Aargh! Samanlaista tämä on kuin kakkosen syntymän jälkeen ja jos jatkuu vielä tämän synnyttyä, niin onneksi tiedän, että estradiolilla helpottaa. Vielä kun pysyisi järjissään tuonne tammikuun loppuun. Oliskohan toivoa, että kroppa hoitaisi homman kotiin jo sitä ennen ja tasaantuisi tuo hormonipuoli taas vähäksi aikaa?
Tämä valitusvirsi riittänee tältä kertaa, sorry. Lauantai oli kuitenkin hyvä päivä. Tehtiin miehen kanssa raksahommia ja vähän pihahommiakin sain tehtyä. Tiedä sitten oliko raitis ilma vai miehen seura hyväksi, molempia pitää yrittää annostella jatkossakin riittävästi.
Strutsi ja minihupi 25+5
Kommentit (42)
Täällä ollaan syysflunssan kourissa. Ei onneksi ole mikään paha flunssa, mutta ainahan se aktiivisuuteen ja mielialaan vaikuttaa, kun nenä joko vuotaa taukoamatta tai sitten se on tukossa. Nyt on menossa nenän tukkoisuus -vaihe!
Mulla piti olla aamupäivällä neuvolalääkäri, mutta terveydenhoitaja soitti aamulla ja ilmoitti lääkärin olevan kipeänä. Ei harmittanut, kun en ollut ehtinyt nousta vielä sängystä ylös. Sain sitten jäädä parantelemaan flunssaa sängyn pohjalle. Huomenna on sitten aika eri lääkärille, joten huomenna tiedän, mikä on tilanne kohdunsuulla yms.
Meillä on perjantaina tuparit ja tulossa on noin 20 henkeä. Vähän mietityttää, että miten jaksan kokata ja siivota, kun mielummin vaan löhöilisin sohvalla. Hyvällä omalla tunnolla olen löhöillytkin, kun raskaus on kuitenkin sen verran pitkällä. Mies on kyllä niin ihana, kun hän ei anna minun enää imuroida tai tehdä muuta kovin raskasta. Hän hoitaa myös esikoisen pyllyn pesun aina kun vaan kotona on, ettei minun tarvitsisi itseäni fyysisesti rasittaa. Täytyy nyt nauttia tästä " erityisestä huolenpidosta" , kun voi olla viimeinen kerta, kun olen raskaana. Itsehän sitä jo toivoo pääsevänsä tästä mahasta eroon, kun maha vaikeuttaa kuitenkin elämistä ja nukkumista niin paljon. Ja joku kirjoittelikin aiemmassa ketjussa, että on haikeudella katsellut kaikkia pikkujoulumekkoja yms... Minä myös haaveilen jo siitä, että pääsisin ostamaan normaaleja vaatteita. Minulla on nämä kaksi raskautta ollut niin peräkkäin, etten ehtinyt niiden välissä kuin juuri palautua omiin mittoihin. Pikkujoulujuhlia on kyllä tiedossa, mutta pukeutumisen suhteen ei ole ongelmaa, kun ainoat juhliin kelpaavat/päälle mahtuvat vaatteet ovat mustat äitiyshousut ja tunika.
Mutta menen nyt sohvalle nauttimaan tästä raskaudesta ja mahasta, kun eihän tässä enää ole kuin pari kuukautta, niin ihanan vauvamahan paikalla on ei-niin-ihana-vatsamakkara. Ja voisihan sitä kaapista hakea vähän karkkiakin, kun raskaana ollessa sitäkin voi syödä paremmalla omalla tunnolla...
aamuhalla rv 29+2
Moikka
Syyslomalla olllaan täälläkin ja tietysti kipeänä. Mies on kuumeessa ja mulla on yskä/kurkkukipu joka vaivaa varsinkin aamuyöstä.
Ja sitten uutisia:
To ja pe välisenä yönä touhuttiin miehen kanssa aikuisten juttuja makuuhuoneen puolella. Ohjelma oli hyvin perinteinen eikä mitenkään erityisen kovakourainen tai pitkäkestoinen. Homman päätteeksi olo oli jotenkin outo ja syykin selvisi kun siivoilin jälkiä lakanoista. Lakanassa oli reilun kämmenen kokoinen lammikko verta ja lisää tuli jalkojen välistä!!!
Ensin iski paniikki, mutta sitten rauhoittelin itseäni - sama homma kävi nimittäin aikanaan esikoista odottaessani. Seurasin tunnin tilanteen kehitttymistä ja soitin päivystykseen. Vuoto loppuikin jonkin ajan päästä ja päivystyksessä olivat sitä mieltä, että näytille on tultava vain jos vuoto jatkuu, vauva ei liiku tai supistelee normaalia enemmän.
Kirkas vuoto siis tosiaan loppui, tosin nyt on tihrustellut pikkuisia ruskeita pisaroita vielä episodin jälkeen päivittäin. Neuvolassa ja ätipolilla ovat sitä mieltä että ei ole syytä huoleen. Ilmeisesti vaan joku verisuoni katkennut. Vauva liikkuu reippaasti.
Että sellaista meilläpäin. Isäntä sanoi että heppiä ei heru ennen helmikuuta ellei hän saa lääkäriltä kirjallista varmistusta siitä että mitään vaaraa ei ole :) Nyt en ole lääkärillä siis käynytkään, mutta viime kerralla määräsivät lepoa ja viikon selibaattia.
ReettaE 29+1
Hejsan teille!
En tiedä, onko sitten hoitajien uhkaava työtaistelu vai mikä, mutta jotenkin sellaista hiljaiseloa olleet nämä viime ajat. En viitsi edes lukea TEHY-ketjua kun tulee kamala olo. Hirvittää niiden äitien puolesta, joilla on laskettu aika tuolloin, mahtaa heilläkin olla huolen täyttämä mieli. Ja vielä enemmän kauhistuttaa niiden pienokaisten puolesta, jotka tulla tupsahtavat maailmaan ennenaikaisesti tai sairaana ja hoito omassa sairaalassa ei olekaan taattu. Koko asia on riitaisa ja saa aikaan pahaa verta, että hyi olkoon.
Itse vaan löllyttelisin oikein mielelläni tässä ihanassa odotustilassa ja kuulostelisin iltaisin vauvelin liikkeitä. Silloin on murheet niin kaukana. Vatsa kasvaa tasaiseen tahtiin ja tänään pakkasin taas laatikollisen vatsasta kiristäviä vaatteita varastoon vietäväksi. Jotenkin tuo vauva on jo niin kovin rakas ja hänen maailman ensi-iltaansa odottaa kuin kuuta nousevaa.
Huomenna olisi neuvola+lääkäri heti aamusta, saapas nähdä mitä siellä on taas sanottavana.
Levottomia unia löytyy täältä, viime yönä olin kääntynyt, niin että jalat olivat tyynyllä ja pää jalkopäässä. Vähän siinä ihmettelin herätessäni, että on jotenkin kummasti päin tämä huone.
Isommasta asunnosta ei ole kuulunut vielä mitään, kai sekin sieltä aikanaan.
Ihmettelin myöskin, että mikä yleensä niin aktiivisiin tammiodottajiin lie iskenyt, ehkä syksyn pimeät illat ja flunssat vaativat veronsa. Itse yritän ottaa vielä kuntosalista kaiken irti niin kauan kuin voin, kuukauden kestänyt kestänyt flunssa on vihdoista viimein ohi.
Vointeja!
-Finja 26+2
Tammiäideillä tosiaan taitaa olla jonkinmoinen " lamakausi" menossa, sen verran hiljaista on ollut viime aikoina... =) Noh, en ole itsekään kauhean aktiivisesti jaksanut kirjoitella, eikä ole ollut mitään erikoistakaan. Enkä tiedä onko nytkään, kunhan nostan pinoa että näymme edes jossain! =D
Mulla huomenna iltapäivällä lääkärineuvola, 5 viikkoa on edellisestä käynnistä joten ihan mielenkiintoista nähdä miten paino on noussut. Lääkäri arvatenkin tekee myös sisätutkimuksen, eli sekin selviää onko mahdollisesti paikat pehmenneet tms.
Kärsin nyt joka päivä hirveistä liitoskivuista, että naama vääntyy irvistykselle väkisinkin aina joskus! =/ Normaaleja supistuksia ei ole monia nyt ollut, mutta nuo liitoskivut on niin voimakkaita että oksat pois! Lyllerrän paikasta toiseen kun mikäkin pingviini ja välillä tekee aivan kauhean kipeää nousta sohvaltakin! Aion kyllä mainita niistä lääkärille ja terkalle, mutta tuskin ne niihin mitään kommentoi, eikös ne lueta kuitenkin ihan normaaleihin vaivoihin?
Tässä viikkoja sitten tammikuiset mittailivat kilvan mahanympärystään täällä.. mulla oli silloin 98cm ja nyt mittasin uudelleen niin parisen senttiä oli tullut vaan lisää vaikka maha tuntuu jo ihan jättimäiseltä!
Saatiin kutsu hienoille illallisille 9.11. Mies on erään seuran jäsen ja tämä seura täyttää vuosia niin kutsuivat kaikki jäsenet puolisoineen oikeen hienoon paikkaan juhlimaan. Ihan kiva juttu muuten, mutta tuskailen jo mitä laittaisin päälleni! =/ Tälle vartalolle kun ei yksinkertaisesti ole varmasti tehty yhtään mitään juhlavaatetta! Perjantaina meinasin lähteä vähän katselemaan jotain pitempää tunikaa tms. että voisin laittaa entiset hienommat villakangashousuni niiden kanssa. Pitää jättää ne tuonne mahan alle ja kiinnittää jotenkin sitten, en vielä tiedä miten.
No, eipä tällä kertaa muuta sitten! Pitää lämmittää sauna lasten kanssa, mies lähti hierotukseen.
Käytiin viime perjantaina katsomassa uusi kotimainen leffa Musta Jää, oli hyvä suosittelen muillekin! =)
t. vilmahilja 27+2
Hiljaiseloa oon pitäny tällä palstalla mutta muuten tämä elämä on ollu kaikkea muuta kuin hiljaista! =) Kauhea pesänrakennusvietti iski viime viikolla kun olin muutaman päivän lomalla. Oikein itsekin säikähdin kun hiki päässä järjestelin kaappeja ja sisustin huoneita uuteen uskoon, tuli siinä intoilun huumassa kannettuakin paljon kaikkea painavaa ja muutenkin rehkittyä liikaa. Eilen kun aloin valmistautua alkavaan työviikkoon totesin että oon aivan poikki! Eli se siitä loman aikaansaamasta levollisesta olotilasta... Mutta tuo pesänrakentaminen kuuluu kuulemma tähän " taudin kuvaan" , itse en sitä heti tunnistanut, mutta näin minulle on nyt kerrottu. Onko teillä muilla ollut moista? Kauhea into saada vauvalle huone valmiiksi ja sitten saakin alkaa pesemään ja silittämään pientä pyykkiä, ihanaa.
Töissä olo tökkii ja pahasti...Haluaisin nyt vaan keskittyä tähän raskauteen. Ja kyllä olo onkin jo aika tuskainen tämän mahan kanssa, saiskohan pelkästään sillä perusteella jo saikkua ja siitä suoraan ä-lomalle...? =/ Väsyn tosi äkkiä ja helposti ja vähän väliä tulee tunne että pitää saada itseni vaakatasoon, massu tuntuu tosi kireeltä, ihan kuin nahka ei millään venyisi tarpeeksi?? Neuvolalääkärin kuunnellessa sydänääniä viime viikolla sattui tosi kovasti, mainitsinkin siitä lääkärille mutta tuo onneton ei siihen sanonu mitään, niinkuin ei mihinkään muuhunkaan.... Onko teillä muilla koskaan tehny kipeää kun sydänääniä kuunnellaan tai muuten ultrataan?? En muista moista esikoisen kohdalta.
Onko teillä muilla muuten ilmestynyt pigmenttiviiva massuun? Mulla sitä ei oo nyt näkyny, esikoisesta tuli jo aikasessa vaiheessa navasta alaspäin. Entä tihkuuko rinnoista maitoa? Mulla kutiseee tissit hulluna ja yks ilta ku raavin tuota kutinaa niin huomasin että sormenpäät kostui ja pienen pieni maitotippa näky tississä, hassua.
No tässähän sitä asiaa jo tulikin. Pistäkää vaan kuulumisia lisää, ainakin käyn niitä lukemassa vaikken usein ehdi kirjoittelemaan omia juttujani. Ja syksyistä viikon jatkoa toivoo:
miina-liina rv. 28+5
Kyllä tämä hiljaisuus johtuu minusta! AINA kun osallistun mihin tahansa keskusteluun se tyrehtyy ja kutistuu.
Olen ollut sairaslomalla jo kuukausia. Kyllä sitä sairaslomaa saa, valitat vain väsymystä ja suppareita yms.( nikkiä en muista)
Käyn jatkuvasti neuvolassa ja eri lääkäreillä, koska edellisessä raskaudessa oli varhainen raskausmyrkytys. Tänään ei enää onneksi ollut valkuaista pissassa. Vain verenpaineet on aika korkeat 148/98. Ensi viikolla saan varmasti sisätautilääkäriltä verenpainelääkkeet. Lepoa ja runsasta mulle määrätään joka paikasta, noin muuten.
Olen hurjanväsynyt. Tekisi mieli siivota kaappeja ja heittää turhaa pois. Vaan en jaksa. Mies äsken kasasi pinnasängyn. Hän vei sinne kaikki vauvalle hankitut tavarat.
Toivottavasti ei nyt iske mikään depis. Pieni alakulo hiipii väsymyksen kanssa.
T. Ametisti ja vauva 26+
On siitä kyllä vierähtänyt taas aikaa kun viimeksi on ollut täällä. Mies tuppaa aina koneelle jumittumaan ja on itsekkin niin väsynyt koko ajan. Terkka laittoi uudestaan rautakuurille. Pakko lojaalisti syödä kuuri että vauvalla on kaikki hyvin. Maha menee sekaisin, mutta ehkä se on pienempi paha...
Maha kasvaa ja paino nousee. Tällä hetkellä on noin 14 kg " ylimääräistä" tullut ja en usko että se hidastuu. Mies on jo kuittaillut mutta ehkä uskoo että oman hengen kaupalla on parempi olla hiljaa:D on sen verran hormonit hyrrännyt että tuulen puuska mielialassa on käynyt melko vinhaa vauhtia...
Perjantaina oli miehen mummon hautajaiset. Oli hiukan miettimistä mitä päälle laitan .Tummaa kun piti olla...laitoin sitten mustat suorat housuni ja mustan tunikan.Housut ei mahtuneet kiinni joten oli housut auki koko päivän. oli mielenkiintoista. hätä ei lue lakia :)
äitiyspakkaus tuli perjantaina. voi kun oli ihania. sitten kun olen innostunut ostelemaan huuto.netistä vaatepakkauksia niin olen niitä pessyt. kaapin kun vain mies saisi valmiiksi niin voisi silittää ja laittaa valmiiksi.
Pakko kyllä myöntää että päivä päivältä odotan sitä laskettua aikaa kuin kuuta nousevaa. Vaikka raskaus oli ns. yllätys niin niin sitä vain kiintyy ja rakastuu...
Selkä ei kestä. Pakko mennä lattilalle makaamaan ja katsomaan illan elokuvaa. Huomenna sokerirasitus ja ei saisi syödä enää mitään. mikä vääryys. keskiviikkona lääkärineuvola ja torstaina ensimmäinen synnytysvalmennus :)
illan jatkoa teille :)
MiiKaro & Alpo 27+7
Strutsi-70; Juu ei oo vielä meillekään ilmestyny verhotankoja eli odotellaan... Ikävää tuo mieli matalana oleminen. Mulla sinänsä ihan hyvä ja positiivinen mieli, mut hermo tosi lyhyt ja itkettää äärettömän helposti. Pakko välillä ihmetellä miten tuo mies jaksaa edes yrittää pysyä mun mielenliikkeitten perässä. Hattua on nostettava.
Iuiun kanssa samoilla linjoilla et ihan loppu vuodesta laitan vasta tavaroita valmiiksi vauvaa ja synnytystä varten.
ReettaE:nkanssa mennään näköjään ihan samoilla viikoilla :) Mun maha ei kauheasti tykkää " aikuisten jumpasta" eli kipeytyy alavatsa tosi herkästi ja supistelee normaalia enemmän koko seuraavan päivän eli aika harvoin uskaltaa innostua.
Miina-liina puhui tissien kutinasta, täällä samaa vikaa, mut johtuu kai kuivumisesta kun rasvaus ainakin auttaa. Maitoa en ole vielä huomannut tulevan. Juu täällä myös oltu saikulla jo lähes 10 viikkoa supistelun takia.
Ametisti, jos lepoa määrätty niin lepoa siis. Nautitaan, kun saadaan ottaa rauhassa :) Mulle ei kylläkään lepoa määrätty, mutta kun ei töissä tarvitse käydä niin nukun ilman huonoa omaa tuntoa vähintään 10 tunnin yöunia ja pidän päivällä vielä lepotauon jos vain muistan. Ihanata kun saa nukkua :)
Omaan napaan ei kummempia. Ihan hyvin menee, kun malttaa välillä vähän levätä. Jalkapohjat on kyllä ollu tosi kipeet, ei vissiin ole tottunu laattalattiaan, lisäksi painoa tullu lisää ja kai painopistekin jo muuttunu. Schollin kengät jalassa on pakko liikkua sisätiloissa. Vähän on helpottanu, ku mies aamulla töistä tultuaan on hieronu. Muuten nautin syksystä täysillä, olen armoton syysihminen. Ihana kun saa laittaa vaatetta päälle (kun vaan joku vaate mahtuis), lämmittää takkaa, käydä koiran kanssa lenkillä ilman, että on hiki 10 metrin jälkeen yms
Ja Papunen sen kun polskuttaa.
Taistelutahtoa flunssaa ja masennusta vastaan tammimasut! Voimia sisareni, voimia!
Pore&Papunen 29+1
Mulla alkaa olla joululahjahommat olla hyvällä mallilla, melkein kaikki on hommattu.Kummasti se on yksi huoli taas vähemmän ja voi keskittyä muihin juttuihin.
Olen vallan tykästynyt Ruskovillan vauvanvaatteisiin nyt kun olen huomannut kuinka käteviä ovat. Pojalla on se villahaalari ja kypärämyssy käytössä ja ihanaa kun ne ovat niin kevyitä ja ohuita, että menevät minkä vaatteen väliin vaan ja silti tosi lämpimiä ja hengittäviä. Tänään ostin lapaset tulokkaalle ja isommalle vauvalle Ruskovillasta myös.Tulokasta odottaa myös 60cm villahaalari. Ovathan ne hintavia, mutta tämä vauvojen varustelu on mulle tällä hetkellä ihan harrastuskin=) Sitä paitsi maksan mielelläni, jos joku toimii erityisen hyvin.
masuvauva on hurjan vilkas tyyppi ja kieppuu niin että vatsa heiluu.Yöllä hän herää aina mun vessareissuun ja sit on jonkin aikaa uni kortilla.
Olo on ollu melkolailla hyvä viime päivät. Makeaa ei juuri tee mieli, porkkanoita ja herkullisia salaatteja vaan.Selkä kipeytyy helpolla.Myös hartiat ovat kovilla ,kun aina joutuu nukkuu jommalla kummalla kyljellä.
Voikaa hyvin!!!
rv 29+1
Heippa Tammikuisille " kollegoille" :) itsekin tunnustan olleeni hiljaisenpuoleinen viimeaikoina keskusteluissa, oikeastaan olen odotellut seuraavaa neuvolaa että olisi jotain kerrottavaakin! Ja pitkältähän se aika tuntuu sitä odotellessa. No, tällä viikolla torstaina olisi aika. Mittaillaan vauvelin mitatkin lekurin kanssa uudelleen. Jännittää.
Harmittaa kun tuo keli on kääntynyt tuollaiseksi tihkuisen harmaaksi. Lopetin työmatkapyöräilynkin, kun nyt pitäisi polkea jo pimeässä kotiin kun illat pimenevät aikaisemmin. Onhan sitä kaikki valot ja turvaliivit, mutta jotenkin ei kiinnosta. Ajattelin siirtyä uintiin... Viime viikolla kävin kerran uimassa. Jospa siitä saisi nyt uuden innostuksen. Mitäs olette mieltä, kannattaako aloittaa kuntosalilla käyntiä tässä vaiheessa? Ei kai siitä haittaakaan ole, jos ei hullun isoilla painoilla ala revittelemään? Tarkoitus olisi saada tuohon yläkroppaan vähän ryhtiä enemmän, ja kysyä tietty ohjaajalta neuvoja mitä muuta voi tehdä. Käykö teistä kukaan tällä hetkellä salilla?
Työmotivaatio laskee samaa tahtia kun viikot äippäloman alkuun vähenevät :P ei liene kovin erikoista... :)
Mukavaa alkanutta viikkoa! Jakselkaahan hyvin!
Tolleroinen rv 25+4
unohtui äsken vastata tuohon maidonnousuun.itselläni on ainakin maitoa/nestettä tullut jo viikosta 20, eli 8viikkoa. paidat märkinä.
mutta nyt nukkumaan...
MiiKaro + Alpo 27+7
Kiirusta on pitänyt, kun ollaan maalailtu, laukattu matto/verho/huonekaluostoksilla ja-niin-edelleen ;) Ja kylläpä se on niinkin, että kun tuo mies on kotona, niin ei iltaisin tee mieli viettää niitä harvoja yhteisiä hetkiä koneella istuen... Nyt mies jälleen reissussa ja mamma koneella...hmmm... =)
Maito ei mulla ainakaan onneksi vielä ole alkanut lirisemään, vaikkakin kyllä toisinaan tuntuu kuin maito nousisi rintoihin eli rintoja kiristää ja pakottaa hetkisen ihan tosissaan! Siihen auttaa se, kun laittaa kädet ristiin ja kämmenet rintojen päälle ja painaa rintoja kroppaa vasten...
Kuntosalille en itse enään lähtisi, enkä suosittele jos on vähänkään supistellut, sillä kaikki liikkeet vaikuttavat myös sinne vatsanseutuun ja jos on jo ennestään supistuksia, niin ei ylimääräinen jännittely ainakaan näin maalaisjärjellä ajateltuna hyvää tee! Tietty jos on käynyt alusta saakka ja kunto-ohjaaja ei siihen mitään estettä näe niin mikä jottei, kunhan vain tosiaan muistaa ottaa suht. relax...
Hui kamala, mie oisin varmaan saanut hjärttaslaakin, jos ois lakanavalssin jälkeen verta lakanoissa!?!! Toivottavasti tuhruttelukin loppuu pian... Ihanasti sanottu mieheltäsi ;) (sorry, nimimerkkimuistini on tällä hetkellä ihan nollassa)
Mitäs muuta olitte jutelleet... Juu, vauvalle ostin ekat vaatteet viime perjantaina ja lauantaina käytiin tilaamassa vihdoin ja viimein Rasmukselle se reunasänky ja samalla ostettiin ihana vaaleanpuna-valkoinen setti pinnasänkyyn vauvalle =) Täällä settiin kuuluu suojat, koristelakanat + lakanat, peitto, putkityyny, vaipanvaihtoalusta sekä moskiittosuoja. Voisin joku päivä laittaa ne paikoilleen ja laittaa foton nähtäville msn-group sivuille, jos jotain kiinnostaisi nähdä... Valmiiksi en ole vielä mitään pessyt, vaan kaikki odottavat pusseissa meidän vaatekaapissa, ehkä joulun aikaan sitten laittelen kunhan saadaan Rasmukselle se sänky ensin, 7 viikkoa on toimitusaika :/
Joululahjat on tänä vuonna aika helpot, miehen vanhemmille pojille ja heidän perheilleen kustannamme parin viikon loman tänne ens pääsiäisenä, miehen äidille laitamme kukkia samoin kuin mun mummalle ja isälle, mun pojat saavat i-Pod Nanot, siskon lapset saavat toivomansa lelut sekä äitini sekä isäpuoleni ja nuorin siskoni tulevat tänne joulua viettämään ja ollaan sovittu että siinä on jo lahjaa kaikille kerrakseen, joten mitään kummempaa emme osta. Kultsille sanoin että kodin laittamisessa on jo lahjaa minulle ihan tarpeeksi, mitään muuta ei tarvitse laittaa. Itse olen jo miehelle ostanut lahjat, joten joulu alkaa olla leipomisia vaille valmis =)
Täällä on muuten kaupat olleet jo pari-kolme viikkoa pullollaan joulujuttuja, joten alkaa pikkuhiljaa jo puuduttamaan vaikka jouluun on vielä reilu kaksi kuukautta aikaa!?!
Pikkujouluista en tiedä, missä firma ne tänä vuonna järjestää. Viime vuonna kaikki viettivät perheineen vuorokauden yhdessä lomaresortissa Porto de Galinhaksessa ja ihanaa oli, toivottavasti jotain samanlaista tänä vuonna! =) Vaatteista ei tarvitse sen kummemmin huolehtia, kun ei niitä kauheasti päällensä tarvitse laittaa ;)
Mukava on tosiaan toisten kuulumisia lukea, ihmettelen vain missä luuraavat mm. Plumeria, Vikli ja monet monet muut, jotka alussa kirjoittelivat todella ahkerasti...?
Hei ja semmoinen tuli mieleen, että kukahan jaksaisi laittaa sen meidän listan kuntoon???
Mukavaa tiistaita kaikille,
-Allu ja Pupu rv27+
Hassua, mullakin on masu ikäänkuin pienentynyt kuten muistaakseni iuiu kirjoitteli. Samalla tuntuu että se on noussut ylös ja taakse. Hyvää tässä painopisteen muutoksessa on ollut se, että hirvittävät liitoskivut ovat nyt lähes kokonaan kaikonneet. Toisinaan tunnen pistelyä häpyluussa kylkeä kääntäessä, mutta harvoin. Tämä on jo luxusta kun viikon päivät voi sanoa voineensa hyvin!! Varsinkin supistuksen aikana sitä näkee kuinka korkealla se kohdunpohja jo on.
Seksiasioista: kyllä varmasti säikäyttää tuollainen! Meillä on tosi hiljaista sillä rintamalla... Mulla jäi jokin kammo kun sattui tässä kerran tosi paljon, taitaa käydä niin että palataan niihin hommiin sitten lähempänä juhannusta...=)
Pesänrakennusvietti on erittäin tuttu juttu jokaisessa raskaudessa. Esikoisen raskausaikana varsinkin, silloin pistin koko huushollin uuteen uskoon ja kolusin joka ikisen sopukan silloisessa asunnossa. Nyt into ei ole ihan niin vahva, mutta kaapit olisi tarkoitus saada järjestykseen ja tarpeeton roina heitettyä pois. Mulla on muutenkin tapana siivota kunnolla jouluksi, joten tämä vuosi ei sinänsä tuo siihen poikkeusta, ellei olotila muutu radikaalisti huonompaan suuntaan.
Joulua en noin muuten ole vielä laittanut tai paljoa miettinytkään vaikka henkeen ja vereen jouluihminen olenkin. Lapset ovat toki jo lahjatoiveensa esittäneet. Tänä vuonna ajateltiin pitää tiukka linja lahjojen ostossa, leluja kun alkaa olemaan aivan riittämiin... Yhteiseksi lahjaksi pojat saavat potkukelkan ja sitten molemmat yhdet n. 50¿ arvoiset lahjat. Ajatuksena oliskin saada lapsetkin oppimaan, että se joulu ja joulumieli ei tule niistä lahjoista, vaan tunnelmasta ja yhdessäolosta.
Miina-liinalle oli ultraaminen aiheuttanut kipua, joskus on käynyt kipeää mullakin, johtuiskohan vauvan asennosta? Esikoiselta muistan ultrien käyneen loppuajasta tosi kivuliaiksi kun lapsivettä oli jostain syystä tosi vähän.
Hiljaista on tosiaan ollut, liekö syynä sitten tällainen " suvantovaihe" raskaudessa. Mutta eiköhän se keskusteluinto tästä kasva samalla kuin usko siihen, että se vauva oikeasti kohta syntyy! Ajatellapa taaksepäin kolmea kuukautta, nehän on menneet yhdessä hujauksessa!
Antoisaa odotusta!
aksiina 25+6
Johan piristyi keskustelut, mukavaa kun on paljon aktiivisia.
Minä kärvistelen töissä vielä noin kuukauden, mutta ei tämä kauheasti enää stressaa. Siis jos ei henkistä puolta lasketa. Täällä on siis järkyttävän huono henki ja esimies kiusaa, mutta en enää välitä. Pysyn huoneessani ovi kiinni ja teen mitä teen.
Pakollisia hommia enää suhteellisen vähän ja uusia ei tule, joten ei paljon paina. On siis aikaa käydä netissäkin :)
Olo on ihan ok, liitoskipuja on, mutta ei supisteluja. Välillä vetää mielen matalaksi, mutta ei onneksi pahasti. Viime viikonloppuna alkoi kiristää hermoa monista syistä. Oma olo, väsymys, esikoisen kiukuttelut ja riehumiset, miehen työviikonloppu, inhottavat työkaverit, kaaos kotona, pelko synnytyksestä jne. Olisi niin maistunut lasi tai kaksi viiniä. Mutta hammasta purren sekin viikonloppu meni.
Mä taidan olla ainoa, jota pelottaa tuo synnytys. Aikaisemminkin siitä kirjoitin, että pelkään vauvan turvallisuuden puolesta. Viime synnytyksessä meni asiat aika lailla päin peetä ja riskit oli isot. Nyt pelkään että sama toistuu. Olen pyytänyt lähetteen pelkopolille, mutta ei sitä ole tullut. Neuvolatäti oli kyllä niin kuutamolla kun sitä pyysin, että pitänee varmistaa tajuaako ja muistaako koko asiaa.
Yritän elää päivä kerrallaan ja nauttia tästä, mutta takaraivossa on tuo pelko koko ajan. Hieman olen kotona raivannut ja hirveä vimma heittää pois kaikkia vanhoja romuja, että saa tilaa vauvan kamppeille. Yksi huone onkin täynnä kaikkea epämääräistä. Pitänee varata kirppispöytä.
Ihanaa, että te muut ette pelkää, se auttaa minuakin vähän. Ehkä asiat voivatkin mennä hyvin.
Vointeja kaikille!
ipu rv 27(?) (nyt meni kyllä laskuissa sekaisin...)
Syyslomalta heips!
Palattiin juuri lomamatkalta. Pyykkikone pyörii vimmatusti ja tavarat odottaa purkajaa. Viime viikolla ehdin lukemaan juttuja, mutta en vastailemaan. Alla kommentteja siis viime viikkoisiin juttuihin. Tämän viikon jutut on vielä lukematta, joten palaan niihin myöhemmin.
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä reilut 10v, josta naimisissa reilut 7v.
Meillä päin ei tunneta pelkopoli-nimitystä. Itse juttelin rakenneultrassa ed. synnytyksestä ja sieltä ehdotettiin, että menen synnytystapakeskusteluun äitipolille, joskus lähempänä synnytystä. Luulen siis, että tässä on kyse samasta asiasta kuin pelkopolissa. Eli käymme läpi ed. synnytyksen ja esivalmistelemme keskustellen tulevaa synnytystä, jotta siitä saataisiin mahdollisimman miellyttävä kokemus. Olen käsittänyt, että tuollaiseen keskusteluun pääsee helposti, sinne vain tarvitaan neuvolan lähete.
Alkaa olla yöt rankkoja, kun ei saa nukuttua. Saatan valvoa kevyesti kolmekin tuntia keskellä yötä. Onneksi kuitenkin sen verran aikaisin, että sen jälkeen on vielä ainakin 3h uniaikaa jäljellä. Kuinkahan jaksan, kun jäämme esikon kanssa kaksin kotiin äitiysloman alettua?
Musta tuntuu, että meidän masuasukki on ollut koko ajan pää alaspäin. Tai niin se oli ainakin rakenneultrassa ja on vieläkin. Kovimmat potkut tunnen navan ylä- ja oikealla puolella,
Se kohta, mihin potkut tulevat, tuntuu repeävän koska tahansa. Ei potkujen aikaan, vaan silloin kun masuasukki on " tauolla" :).
Vauvelilla ei ole vielä ollut hikkaa. Esikoisella sitä oli ja se on kyllä hauska tunne! Olin jo ehtinyt unohtamaan, että hikkakohtauksiakin voi tulla :)
Vauva on alhaalla. Esikoinenkin oli. Ehkä parempi näin, kuin että painaisi esim. keuhkoja.
Liikkeitä tunnen pitkin päivää, erityisesti iltaisin kun olen itse menossa nukkumaan. Töissä maha joskus ihan heiluu kesken palaveri, kyllä on pokassa pitelemistä! On pitänyt jo muutaman viikon ajan kirjoitella ihan paperille, milloin vauva liikkuu. Mutta en ole " muistanut" . Ajattelin, josko tuosta paperille kirjoittamisesta huomaisin vauvan rytmin selkeämmin. Esikoisen mahaliikehdinnästä en erottanut mitään rytmiä, kun liikkeet olivat koko raskauden todella hentoja. Mutta nyt tuntuisi jotain rytmin poikasta löytyvän.
Siitä selällään nukkumisesta. Meidän neuvolassa sitä ei suoraan ole kielletty, mutta eivät kuitenkaan suosittele nukkumaan selällään pitkiä aikoja, vaikkei pahalta tuntuisikaan.
Magda_lena kyseli raskausdementiasta. Muistelen lukeneeni ekan raskauden aikana, että ei se tavallaan mitään dementiaa ole. Johtuisi pääasiassa siitä, että raskaana olevalla (ja äidiksi tulleella) on niin paljon uusia asioita mietittävänään ja aivot jotenkin suojelevat raskaana olevaa, jotta tuollaiset " normaalit" asiat, kuten aikataulut tuppaavat jäämään taka-alalle.
Itse kun palasin vuosi synnytyksen jälkeen töihin, jouduin ottamaan avuksi muistia parantavia pillereitä. Niistä oli opiskeluaikana hyötyä ja niin oli nytkin.
Tänään neuvolaan. Piti olla lääkäri, mutta eipä olekaan.
Kelastakaan ei ole kuulunut mitään, vaikka paperit on laitettu 2,5vk sitten. Odottavan aika on pitkä!
Justus rv28 (tasan), kai
Moi!
Eilen olin siis ultrassa ja pyysin supistuksista johtuen tarkistamaan alapään. Siellä ilmeisesti kaikki kunnossa, lääkäri totesi, että kohdunkaula on 5 cm.
Vauvakin voi hyvin ja painoarvio oli 1006 grammaa. Muita mittoja ei lääkäri kertonut, sanoi vain, että vastaa viikkoja.
Eilen oli hieman ärtynyt olo, kun lääkäri oli niin tyypillinen suomalainen, etäinen ja kylmä naislääkäri. Onneksi seuraavaan ultraan pääsen jo taas erikoislääkärille, toivottavasti olisi mun lempilääkäri...Niin, siis olettaen, että äitiyspoli pysyy auki. Juttelin diabeteshoitajan kanssa asiasta ja hän sanoi, että äitiyspoli suljetaan jos irtisanoutumiset toteutuu, koska kaikki hoitajat siellä kuuluvat Tehyyn...
Väsymys täällä vain jatkuu ja pahenee, vaikka Obsidania olen nyt ottanut 2 kertaa päivässä. Diabeteshoitaja suositteli kokeilemaan jotain nestemäistä rautalääkitystä, etenkin nyt kun vatsakin tuntuu kovettuvan annoslisäyksen ansiosta. Ai niin ja vernpaineet oli nyt taas nousseet. Alapaine oli jo 87 (aiemmin aina alle 80). Mutta onneksi eivät vaatineet osastolle jäämään. Virtsanäyte annettiin taas ja loppuviikosta soitan taas äitiyspolin kansliaan kysyäkseni tuloksia.
Tosiaan tuo sairaalassa makoilu ei innosta, etenkin kun esikoisen tarhapaikka on luovutettu muualle ja tämän syksyn olin ajatellut koulun penkillä vielä pysyä (opiskelen siis iltaisin). No turha kai tästä on murehtia vielä.
Sitten taas vastauksia kyselyihin:
" miina-liina:
... Mutta tuo pesänrakentaminen kuuluu kuulemma tähän " taudin kuvaan" , itse en sitä heti tunnistanut, mutta näin minulle on nyt kerrottu. Onko teillä muilla ollut moista?"Esikoisen aikaan minulla oli pesänrakennusoireita, mutta tämän raskauden aikaan niitä ei (vielä) ole ilmaantunut
" Töissä olo tökkii ja pahasti...Haluaisin nyt vaan keskittyä tähän raskauteen. Ja kyllä olo onkin jo aika tuskainen tämän mahan kanssa, saiskohan pelkästään sillä perusteella jo saikkua ja siitä suoraan ä-lomalle...?"
Esikoista odottaessa mulla oli sokerit työskentelyn aikana tosi korkeella (oli niin huono ilmapiiri, että se stressasi), lisäksi kivuliaita supistuksia viikosta 20 lähtien. Tällöin sain sisätautilääkäriltä sairaslomaa vasta kun hän itselleen todisti, että kotona tasapaino oli mainio ja töissä surkea. Tämän hän todisti laittamalla minut 2 viikon saikulle, viikon töissä ja uusi käynti.
Tällä kertaa tuntuu, että helpommin laittaisivat saikulle jos olisin töissä. Esim. eilen kun kerroin supisteluista lääkäri kysyi heti olenko töissä vai kotona, jotta voin rajoittaa supistuksia aiheuttavaa rasitusta. Riippuu varmaan tosi paljon lääkäristä se sairasloman kirjoittaminen." .... Onko teillä muilla koskaan tehny kipeää kun sydänääniä kuunnellaan tai muuten ultrataan?? En muista moista esikoisen kohdalta."
Mulla ei näitä oireita ole ollut, mutta tänään noustessani seisomaan tuli samanlainen tunne, ihmeellistä." Onko teillä muilla muuten ilmestynyt pigmenttiviiva massuun? Mulla sitä ei oo nyt näkyny, esikoisesta tuli jo aikasessa vaiheessa navasta alaspäin."
Ei tullut esikoisen aikana eikä vieläkään ole tullut." Entä tihkuuko rinnoista maitoa? Mulla kutiseee tissit hulluna ja yks ilta ku raavin tuota kutinaa niin huomasin että sormenpäät kostui ja pienen pieni maitotippa näky tississä, hassua."
Tätäkään ei mulle ole sattunut. Esikoista odottaessa naapurilla kävi näin ja maito nousikin sitten välittömästi vauvan synnyttyä. Minulla tosin esikoisen kanssa ei maito noussut lainkaan, 6 viikon yrittämisen jälkeenkään.
Hyviä vointeja kaikille, toivottavasti huonossa työilmapiirissä työskentelevä mamma (anteeksi, en taaskan muista kuka se oli) pääsisi vaikka sairaslomalle tuollaista karkuun.
T: Emem03 rv25+6 (luulisin)
...hyvä niin. On niin kiva seurata kyllä muita samassa tilanteessa olevia.
Mun oli pakko tulla ipulle kertomaan että yritä vaan sinne pelkopolille päästä. Ja sen verran voin itse lohduttaa että eivät ne synnytykset toista itseään. Itselläni on viisi synnytystä ja kaikki aivan erilaisia. Yksi, josta jäi kammo, ja seuraava olikin sitten unelma-sellainen.
En kylläkään käynyt pelko-polilla, sain ahaa-elämyksen että tuosta kokemuksesta en selviä ilman hyvää synnytyskokemusta. Otin aikamoisen riskin tuolla ajatuksella, mutta sain mitä halusin. Ja varmasti oli paljon painoa sillä että sanoin heti synnytyssalissa mitä mieltä olin edellisestä synnytyksestä ja kätilöt olivat kyllä halukkaita kuuntelemaan ja tekivät kaikkensa etten joudu samaan tilanteeseen. Eli kannattaa vielä paikanpäälläkin puhua avoimesti edellisestäkin kokemuksesta, kätilöt voivat siten antaa kaiken panoksensa sinun hyvään kokemukseen.
Itseäni ei (vielä) pelota. Yleensä se jossain välissä kuitenkin tuntuu et voi ei, tämähän pitää synnyttääkin. Mut nyt olen aika avoimin mielin. Otetaan vastaan mitä tuleman pitää. Tuli aika sekavia ajatuksia mut jos niistä joku selvää sais.
Viime viikolla oli puhetta yhdessä olosta, meillä tulee 5. helmikuuta (la 4.helmikuuta!) täyteen 8 avioliittovuotta. Sitä ennen ollaan oltu melko tiiviisti pari-kolme vuotta.
Minä odottelin tänään että posti olis tuonut toppapuvun, olen ostanut pienemmän kuin tuo äitiyspakkauksen. Se oli mielettömän leveä!
Nyt oikeastaan tuntuu ettei olisi edes raskaana, kun en ole mitään tehnyt niin ei ole minkäänlaisia kipuja. Siksi tuntuukin vähän hassulta ajatella jotain vauvantarvikeasioita. No, täytyy nyt nauttia, kuukauden kuluttua alkaa todennäköisesti vaivat lisääntyä.
Olen nyt käyttänyt anita-tukivyötä mutta aion hankkia myös carriwell-vyön. Jotenkin tuntuu että tässä tuo paine kohdistuu liikaa niin kapealle alueelle. Alkaa iltaa kohden jo ahdistaa ihan todenteolla.
Voi että, tässä justiinsa hoksasin että minullahan oli suunnitelmia vauvan varalle vaikka kuin. Aioin ommella vaippoja ja uusia turvaistuimen päällisen. Tässähän pääsee sittenkin tekemään jotain vauvatouhuja. Taidan todellakin olla hyvässä vedossa kun olen nuokin asiat unohtanut. Kun tietäiskin miten pieni se vauvan pylly on...
Nyt pyykit kuivamaan...
Vointeja ja iloista mieltä kaikille!
Iuiu ja Sirkku-Omena 25+1
Vastailempa minäkin muutamaan kyssäriin eli Linea Negraa ei ole täällä näkynyt yhdessäkään raskaudessa eikä näy nytkään. Jotkut sanovat että se on tytön merkki ja toiset taas että pojan, ota siitä nyt sitten selvää ;)
Ultraaminen ei ole tehnyt kipeää, mutta toisinaan herään yöllä aivan järkyttävään kipuun oikealla puolella heti navan vieressä! Silloin ei voi liikkua mihinkään vaan on yritettävä hengittää rauhallisesti ja odottaa että kipu lakkaa. Mutta siis todella kipeää käy, ihan kuin joku yrittäisi painaa jollain tylpällä esineellä masun lävitse :/
Ipulle tsemppiä töihin, kohta alkaa mammaloma ja voit heittää ikävät työkaverit ja pomot huitsin kuuseen! =)
Pesänrakennusvietiksi kai voi sanoa sitä, että taloa on rempattu ja uusia huonekaluja yms. ostettu. Vauvan hommat on kuitenkin jääneet vielä vähemmälle, ehkäpä sitten joulun aikoihin ;)
Sitten piti kysymäni aikaisemmin synnyttäneiltä, että onko teillä joitain " merkkejä" , jotka on toistuneet muutamaa päivää - viikkoa ennen synnytyksen käynnistymistä? Itselläni on pari viikkoa ennen synnytystä parin - kolmen päivän migreeni, johon ei auta mitkään dropit sekä pari päivää ennen vasemman kyljen " suonenvedot" , joita tulee pari kolme päivässä! Näitä merkkejä odottelen nytkin, että tietäisi hiukan varautua ;)
Mukavaa tiistaita kaikille,
-Allu ja Pupu rv27+
Heippa mammat
Kyllähän täällä palstalla riittää vilskettä, tuntuu, että ei kerkeä lukemaan kaikkia viestejä kun niitä tippuu koko ajan. Mutta ihanaa kuulla muita samanmoisilta kuulumisia.
Minä olen kanssa juuri saanut pari säkillistä vauva vaatteita, vannan, sitterin, sänkyvaatteita ja pyyhkeitä tytölle. Lisäksi lupasivat lainata heidän vauvan turvaistuimen siksi aikaa kun sitä tarvitsen. Joten nyt puuttuu enää vauvahälytin ja niin VAUVA.
Tekisi kanssa jo mieli ottaa pinnasänky esille ja laittaa äityispakkaus sängyksi sinne. Meillä on traditio että ekan kk vauva nukkuu äitiyspakkauksessa, kun on turvallisemman tuntuinen pikku vauvelille. Mulla on semmoiset ihanat rimpsureunukset ja kaikki olemassa. Ja hyvin on meidän edelliset nukkuneet. Mutta tässä on vielä 3kk aikaa jäljellä, joten pitää vieläkin malttaa vähän aikaa.
Aamulla heräsin paniikissa kun yhtäkkiä huomasin, että jalkovälissä on jotain erilaista. Olen yhtäkkiä saanut häpyhuuleen (toiselle puolelle) suonikohjuja, joten se on ihan turvoksissa ja yököttävä. Paranee kuulemma itsestään, mutta se rippu seksikkyyttä, jota tässä nyt valaana voi tuntea katosi samantien. Ei juuri tee mieli levitellä jalkoväliä kenellekään, onpas tosi rumannäköistä.
Viikonloppuna kädenpääliosa kutisi aivan järjettömästi ja olin ihan varma, että nyt mulla on maksa-arvojen kanssa häikkää. Nyt on kutina onneksi poissa, mutta vähän pelottaa, joskos on edessä ongelmia, tämä vaiva kun on aikas vaarallinen lapselle, jos ei saa lääkitystä. Tekee mieli varata aika lääkärille verikokeisiin varmuuden vuoksi.
Yöllisiä vaivoja tuntuu olevan monilla muillakin - muistelen aiemmasta että joku toinenkin nukkuu tyyny arsenaalin kanssa ja kyljen vaihtaminen on aikas huvittava operaatio.
Painon nousun kanssa ei minulla ole ongelmia kun on vasta 3 kg ekstraa, mutta maha on jo tosi iso ja ympärysmitta on jo 1m. Mies (ja monet muutkin) miettii hiljaa mielessään, että kuinkas isoksi minä voin oikein paisua. Itse en ole kuin 164cm, joten maha on entistä isomman näköinen.
No nyt takaisin töihin. Huomenna on neuvola, joten odottelen jännityksellä kuulumisia sieltäkin.
T. Pia ja tytteli rv 28
Meinasin jo lähtä tarkistamaan onko jossain toinenkin pino. Missähän kaikki tammimammat luuraa...
Itse olen täällä yrittänyt nyt ottaa rauhallisesti. Viikon päästä on neuvola ja jospa tuota uskaltais tarkistuttaa tuon kohdunsuuntilanteen. Vähän pelottaa että joudun pian sairaalaan jo nyt makoilemaan. Vaikka pienen parastahan sillä ajateltaisiin. Mutta on tällaisen katraan kans aina vähän ongelmia tuon hoitamisen järjestelyn kans. Ei ole kyllä minkäänlaista kipua ollut kun en tee mitään, eikä minua edes supistele mutta kun jotain teen oikein kunnolla niin kohdunsuulla tuntuu inhottavaa kipua ja tuonne sisäreisiin repii aivan kamalasti. Alamaha on myös kipeä. Mies onkin määrännyt minut jo kuukauden " lomalle" kaikesta ylimääräisestä.
Minä en vielä uskalla enkä viitsikään alkaa pesemään vauvan vaatteita. Jos sitten joulukuussa vasta kaivelisi esille ja pesisi. En kovin aikaisin osaa niitä alkaa valmiiksi laittaa, lapsetkin ehtivät jo pitkästyä jos liian aikaisin laitan sänkyjä ym. Onhan tässä vielä aikaa.
Nyt tuntuu että viikot saisivat vieriä vähän nopsempaan. Eräälle ystävälleni valitin omaa hermoilemistani ja hän lohdutti että äidit ovat sellaisia. Huoli ei helpota ennenkuin lapsi on sylissä eikä sittenkään.
Kun alkuun pelkäsi keskenmenoa niin nyt pelkää että vauva syntyy jo nyt. Toisaalta jotenkin sain viikonloppuna mielenrauhan että jos syntyy niin sitten syntyy ja eletään sitten sen mukaan. Kun edes kuukauden pääsis eteenpäin mutta tuntuu niin hitaasti tämä aika matelevan.
Olen kyllä hullu varmaan näissä huolissani mutta eipä niistä noin vain irti pääse.
Tulkaahan muutkin kertomaan kuulumisia. Tänne on aina niin virkistävä tulla lukemaan muiden juttuja. Eikä mua ole koskaan haitannut kenenkään omanapaisuus, jokainen saa kirjoittaa mun puolesta siitä mitä mieleen sillä hetkellä tulee.
Mahan koosta on ollut puhetta. MInusta tuntui yhtäkkiä että oma " pollukkani" on yhtäkkiä tasoittunut ja maha aivan kuin pienentynyt.
Ehkä vauva on ottanut tilaa enemmän ylhäältä ja mahan muoto on muuttunut täysin. Ei se onneksi ole vielä laskeutunut.
PUntariin en halua edes katsoa, on varmasti tullut huimasti painoa. Taas viikonloppuna tuli herkuteltua kun oli tytön synttärit. Ja ens viikonloppuna on vanhimman tytön synttärit. 5kg on tullut tähän mennessä kaiken kaikkiaan, tai mistä sitä tietää miten paljon on tullut viikonloppuna lisää!!
Täällä on nyt syysloma ja esikoinen on kotona viikon. Ei taideta mitään erikoista ohjelmaa keksiä. Eiköhän tuolla vielä aika kulu sisarusten kanssa leikkiessä.
Nyt pitää mennä siivoileen lasten muovailuvahat pois keittiön pöydältä.
Ja sitten taidankin mennä lepäämään.
Iuiu ja Sirkku-Omena rv 25