Voiko rakastaa enempää kuin yhtä lasta?

Äitini kertoi että myös pelkäsi että ei pysty rakastamaan toista lasta yhtä paljon kun esikoista. Hän kuitenkin sai toisen,ja kolmannen. Ja kaikkia rakastaa vieläkin yhtä paljon =)



Ei rakkautta ole vain pieni määrä,sitä riittää kaikille jos haluaa.

Uusperheessä kannattaa muistaa tuo asia,ja hyvä että sanot rakastavasi lasta erittäin paljon,uusperheessä usein käy niin että vanha lapsi jää huomioitta.

Minusta ei ole sakavaa tehdä useammalle lapsia!



Kunhan ne kaikki hoitaa samanarvoisesti!

Ja ihan yhtä paljon olen sitten kuitenkin kaikkia lapsiani rakastanut. Ei rakkauden määrä ole mikään vakio.

Helpottavaa kuulla! Epäilin kyllä ennen ensimmäistäkin, että entäs jos en rakastakaan, mutta turhaksi osoittautui huoli =). Ehkä se vaan on niin, että sitä riittää rakkautta kaikille jaettavaksi! Esikoiselta en halua sitä yhtään ottaa pois...



Uusperhe-epäilijöille tiedoksi, että mieheni kyllä rakastaa lastani, vaikka ei oma olekaan kun on tuntenut lapsen jo aivan pienestä. Ehkä tilanne muuttuu jos yhteinen lapsi syntyy, mutta uskon ettei liikaa.

millaiset fiilikset sillä esikoisella on koko kuviossa ja millaiset suhteet tulee sisaruspuolille. Et taida nyt oikein muistaa ja ajatella muita kuin aikuisten tunteita.

mutta niin vaan opin rakastamaan häntä (jo ihan alusta, esikoiseen sitä sai sytytellä jonkun kuukauden) Kolmatta odottaessa ei moista pelkoa enää ollutkaan :)

Lapsi itse tykkää tosi paljon miehestäni ja haluaa meidän olevan perhe. Sitä ei tietenkään koskaan tiedä miten suhtautuisi kakkoseen, mutta minusta perhe on kokonaisempi kun lapsella on sisar/ia joiden kanssa jakaa elämää.



On se onnistunut muillakin. Vaikka ei helppoa olisikaan.

Minulla on yksi poika. Hän on luonnollisesti täydellisen ihana ja rakastan häntä yli kaiken. Luulen silti, että pystyy aivan hyvin toista rakastamaan yhtä paljon.

Eli mulla on esikoinen edellisestä suhteestä ja koska minulla ja esikoisella oli todella " luja suhde" kun olimme olleet kaksin. Erosta johtuen tietysti vielä se suhde oli erittäin suojeleva ja hieman erilainen kuin jos lapsen elämässä olisi ollut isä ja äiti. Esikoisen isä kun ei juuri ekoina vuosina ottanut vastuuta lapsestaan. Pelkäsin paljon samoja juttuja kun olin raskaana nykyiselle miehelleni.

No voin sanoa että tulet varmasti rakastamaan kaikkia lapsia yhtä paljon, mutta myös eri tavalla. Kaikki lapset on erilaisia ja saavat aikaan sinussa erilaisia tuntemuksia. Ja minä ainakin voin myöntää että esikoinen tulee aina olemaan " erilainen" minun sydämessäni juuri siitä suojelusta johtuen. Eli meillä on ihan erilainen suhde keskenään kuin muiden lasten kanssa ja tulen aina varmaan katsomaan häntä erilaisten lasien takaa. Se ei kuitenkaan tarkoita että rakastaisin häntä yhtään enempää kuin muitakaan. Muut vaan ovat saaneet erilaisen lapsuuden kun molemmat vanhemmat ovat olleet läsnä jatkuvasti ja siksi meille ei ole tullut sellaista sidettä. Esikoinen kun tavallaan on herkkä minun tunteilleen ja lukee minua ilman sanoja ja tästä johtuen joudun olemaan erityisen varovainen hänen kanssaan. Muut lapset taas eivät " pysty lukemaan ajatuksiani" .

Mutta siis ole huoleti, rakkautta kyllä riittää :)

Ei se ole sellaista rakkautta, jota tunnetaan esim. johonkin mieheen / naiseen. Siinähän rakastetaan ihmisen tapaa toimia ja tiettyjä arvoja ja piirteitä. Lasta " rakastetaan" koska se on lapsi. Se on huolehtimista, kannustamista, opettamista, antautumista, antamista, saamista jne... se ei ole Rakkautta.



Ja kyllä sitä voi välittää, rakastaa useampaa kuin yhtä lasta.

se on elämää suurempaa rakkautta.



Minusta romanttinen rakkaus ei vedä vertoja syvyydessään äidinrakkaudelle.

tätä tekemään lapsi hänen kanssaan vaikka rakastaa toista miestä ja on toisen kanssa suhteessa. Ihan vaan siksi, ettei olisi niin sekavaa??? Olisi ainakin sama isä... Huoh.. Tottakai jos ap on löytänyt uuden rakkauden ja ihanan isä lapsilleen ja perheelle niin mikä siitä nyt tekee niin kauhean sekavaa? Lapsilla on rakastavat vanhemmat=)



Mutta asiaan=) Itsekin odotan nyt toista lasta ja olen miettinyt, että miten ihmeessä voi toista lasta rakastaa niin paljon kuin ensimmäistä. Mun sydänhän halkeaa rakkaudesta!=) Mutta eiköhän sitä toista rakasta ihan yhtä paljon=)

Kirjoitit kuin olisin itse ajatellut...Ehkä pelkoni johtuu juuri siitä, että meillä on pojan kanssa erityinen suhde juuri sen takia, että ollaan oltu kaksin - ja koska on joutunut niin koville kun isä on ollut vastuuton " silloin tällöin-isä" . Mutta tosiaan, lapsia rakastaa eri tavalla, ja tämä erityissuhde saa siis pysyä (sitä ei tarvitse jakaa), mutta rakkautta voi jakaa kuitenkin. Kiitos hienoista sanoista! t. ap

Siitä voi antaa tulta vaikka kuinka moneen kynttilään, mutta silti liekki ei pienene.

lapsen silmin eikä hötkyillä ja syöksyillä sen mukaan, miltä itsestä tuntuu tai mitä uusi mies ajattelee ja tuntee jne.



Lapsi kun on syytön kaiken maailman tunnemyrskyihin. Tää esikoinen ja samaten ne tulevat.

Eikö niitä lapsia voisi vääntää vähän vakaampiin oloihin?

Se on ehdotonta, musertavaa, ikuista, elämää suurempaa rakkautta. Se on niin älytöntä, että joskus tuntee hajoavansa sen määrästä.

Se ei jakamalla ole toiselta lapselta pois, se lisääntyy vaan sitä mukaa kun uusia lapsia perheeseen syntyy.



Itse olen huomannut, että toisen lapsen syntymän jälkeen rakastan esikoista vieläkin enemmän kuin ennen. Ja kuopusta toki myös. Että se kuopuksen rakkaus ei ole esikoiselta pois, päin vastoin. Esikoisen toimiminen isoveljenä on saanut mut uudestaan ja uudestaan huomaamaan sen, miten ihana tuo poika onkaan miten ihanasti pikkusisarustaan kohtelee.



Lisäksi huomasin sen, että kun on kerran kokenut lapsen saamisen, niin uuteen vauvaan kiintyminen onkin paljon helpompaa kuin ekalla kerralla.

Ja ihan kuule vakavassa suhteessa ja vakavalla pohjalla elämä on. En vaan ymmärrä tuota sun kommenttia miksi olisi sekavaa. Niinkun ap sanoi, että on ollut kaksin pitkään pojan kanssa ja nyt on löytänyt vierelleen miehen, joka rakastaa ja on hyvä isä pojalle ja haluaisivat rakentaa perheen yhdessä niin en ymmärrä, mikä siitä tekee niin sekavaa? Eli jos kerran eroaa ja suhteesta on lapsi/lapsia niin eikö sen jälkeen ole enää sopivaa tehdä lapsia, vaikka löytäisi vierelleen hyvän miehen ja perheen?



15

Sori.



Ja jos kerran on jo tehnyt lapsen epävakaisiin oloihin ja väärälle miehelle, kannattaa oikeasti miettiä tosi tarkkaan, onko muuttanut käytösmallejaan ja onko ihmistuntemus yhtään parantunut.