***Joulumammat maanantai-tiistai***

Minulla tosiaan tuo kamala jano riivaa vähän väliä. Olin jo kauhuissaan, kun varma, että sokerit koholla. Söin tuhdin ruuan ja tunti siitä verensokeri oli 5.1. Eli luulen että kaikki ok. Ja silloin juuri pahat janopuuskat. Pitäskö silti pyytää neuvolassa sokerirasitusta?



Vauva ollu tänään pahalla tuulella. Koko maha hyllyy kun raivotaan kunnolla. Mummu oli kutonu vaaville nutun. ja myssyn ja tumput ja sukat. Oli tosi ihanat:-D Sanoi vaan että tuli kauhea, mutta minusta se on oikein huippu söpö, tosi nätit napitkin hankkinu. Ja minä sain ihanan kudotun pontson:-D



Ja vielä yksi raskausvaiva alkamassa. Edellisten aikana kivulias loppua kohti. Nyt ei vielä kipeä, mutta kun aamulla kääntyy kyljelleen sängyssä, häpyluusta kamala napsahdus käy. Muistan vaan että nuorimman aikaan oli tosi kipeä, siksi pelkään....



No pitää lopettaa valittaminen ja mennä ruokaa laittamaan



P-M samat viikot ku aamulla

Ja terveisiä taas äitiyspoliklinikalta, kävin jälleen aamupäivällä ultrassa kokokontrollissa. Edelleen tuo Paketti kasvaa alakäyrillä, tänään rv 32+0 ja painoarvio 1500 g, kaksi viikkoa sitten oli 1300 g. Kahden viikon välein tuota nyt seuraillaan, saa sitten nähdä miten pieni on syntyessään. Kaikki oli muuten ihan ok, siellä masussa pyörittiin vilkkaasti, lapsivettä oli sopivasti ja napanuoran virtaukset kunnossa, mutta kyllä tuo pieni koko hiukan mietityttää, että mistä johtuu. Ei esikoinenkaan mikään jätti ollut syntyessään, 3320 g, mutta yli puolella pitäisi painon kahdessa kuukaudessa lisääntyä että samoihin lukemiin päästäisiin. Kuinka paljon se normaali painonlisäys vauvalla olikaan per viikko? Täytyy jostain tarkistaa tuo tieto. Mulla siis on asiat näin päin, että vaavi on pienempi kuin pitäisi, kun monet ovat tuskailleet suurta kokoa ja sf-mittaa. Sellainen keskimääräinen ja käyrien mukainen vauva olisi kiva, ei tarvitsisi huolehtia.



Nukkuminen on mulla ollut nyt tosi heikkoa, illalla menen yhdeksän maissa nukkumaan kuten esikkokin, puolenyön jälkeen herään enkä saa enää mitenkään nukutuksi, kokeiltu on lampaiden laskemiset, lämmin juoma, syöminen, lukeminen, villasukat, sängystä nouseminen jne. Lisää hyviä vinkkejä otetaan vastaan, jos jollain on mielessä. Sain tänään varmuuden vuoksi reseptin Opamoxiin, jonka pitäisi olla ihan turvallinen apu nukahtamiseen raskausaikanakin. Tietenkään mielellään ei mitään lääkkeitä käyttäisi, mutta toisaalta ei kahden kuukauden yöunet tyyliin 3-4 h varmaan myöskään hyvää vauvalle tee. Toivottavasti nukkuminen tästä vielä normalisoituu. Esikoisesta ei ollut tällaista ongelmaa. En ole mielestäni masentunut, toki kylläkin tuo vauvan pieni koko ja hoitajien mahdolliset joukkoirtisanoutumiset huolestuttavat (täältä Porista lähdetään ilmeisesti Seinäjoelle tai Loimaalle synnyttämään!), mutta öisin mielessä pyörivät kyllä ihan arkiasiat, esim. seuraavan päivän menot.



Siinä valitusta kerrakseen, pirteämpää mieltä muille.



Minttuli79 ja pikkuinen Paketti 32+0

Pitää ottaa puheeksi ensi viikolla neuvolassa tämä olotila, toistaiseksi pissa on aina ollut puhdas. Tosin se on katsottu vain jollain tikulla, että muuttuuko tikku tietyn väriseksi, tarkemmin sokereita jne. ei ole mulla tarkkailtu.

Tähän asti olen aika huoletta syönyt mitä vaan ja herkutellutkin ihan surutta. Ehkä kroppa alkaa vaan nyt sanoa, että vähempikin riittäisi :) Kuhan ei tulisi nyt mikään vaiva.



Mulla on ollut myös unettomuutta, ja ei siihen mikään ole auttanut. Kun silmät vaan yöllä aukeaa, niin uni ei enää tule. Se on kamalaa. Itse olen huomannut, että mulla se liittyy stressiin jotenkin, alkaa joku juttu pyöriä päässä ja se ei vaan lähde sieltä millään pois. Jospa tämä loppuisi, kun työt loppuu.

Gaiole, mullakin on ollut sokerit pissassa aina ok, siksi olikin yllätys suuri kun sokerirasituksessa kaikki arvot olikin yli rajan. Mutta en siis tahdo ketään " panikoida" , tuli vaan mieleen kun oireet osui niin hyvin mun oireisiin ja pam, sokerit olikin koholla. Ja oma olo on muuttunut niin täydellisesti tän dietin myötä että jaksan tätä hehkuttaa kaikille =D.



Neuvolassa sanottiin että on kait muuttumassa nämä raskausajan diabetes hommat niin että raskauden jälkeen pikaiseen tehtäis taas sokerirasitus, samoin puolen vuoden päästä syntymästä ja sitten loppuikä vuoden välein? Onkos muille näin sanottu? Naistenklinikallakin sanottiin että sokereita seurataan nyt sitten loppuikä...kivaa!!



Unettomuudesta..mä olen huomannut että parhaiten nukun yön kun menen suht myöhään nukkumaan, niin saan nukuttua sen 6 tuntia ja sitten olen kyllä aivan poikki aamulla kun pitään herätä, mutta jos menen ajoissa nukkuu, ajatuksena nukkua kunnon yöunet, niin herään tasan klo 2.00 ja sitten valvon likimain aamuun saakka. Tosi rasittavaa! Paras olis kait jos nukkuis yöt sen 6 tuntia ja sitten sais nukuttua päivällä myös päikkärit, mutta se on täysin mahdotonta noiden lapsien kanssa, mies kun ei paljoa kotona ole kun on tota rakennuspuuhaa niin maar perkuleesti. (hermot menee lievästi..) Oon niin totaalisen täynnä tota meidän varasto/autotalli ja terassi rakennus-projektia että voisin oikeasti polttaa maan tasalle kaikki tuolta pihalta. Mies siis päivät töissä ja illat ja vkl rakentaa, lisänä vielä noita " apulaisia" eli isäni ja appeni, suuri apu heistä toki on ollut mutta kun pitää sitten laittaa syömistä ja juomista ja sopivasti kuopus herää aina kesken unien kun joku paukkasee kovaan ääneen käymään vaikka vessassa tms...huoh! Kunhan nuo hökötykset on valmiit ja minä pääsen mahastani, korkkaan kyllä isommankin pullon jonakin iltana ja lepuutan hermojani.



Niin ja mäen tiedä enää mitkä mun raskausviikot on? Mistähän sen voisi tarkistaa? Täytyypä kaivaa neuvolakortti jostain ja laskea viime käynnin viikot plus tämä päivämäärä...vaikeaa. Tai ei vaikeaa vaan kun niin tuhat asiaa vaiheessa kokoajan.

Pienestä koosta: meillä oli ihan sama tuo paino 1500g viikolla 32. Mutta käyrillä kun mennään, vaikkakin alimmalla, niin lääkäri totesi ettei syytä huoleen ole. Ei minun vain tarvitse missään kontrolleissa käydä, tosin ensiksi tutkittiin, että napanuoran virtaukset ym. on kunnossa.

Meidän tuo esikoinen oli kyllä ajallaan syntyessään 3830g että ei mikään ihan pieni kuitenkaan.

Eikös loppuraskaudessa se vauvan paino lisäänny aika paljon per viikko. Käyrillä kun ollaan niin ei kai sitä hätää ole =)



Hullua on että sf-mitta menee taas yläkäyrällä koko ajan vaikka vauva onkin pieni! Johtuu kai, että olen tosi lyhyt ja maha pullistuu ulos.





-peppipiina +Titi-Tassu 34+1

Oma olo on aivan järkyttävän kamalan turvonnut ja raskas. Olen lihonnut tosi paljon. Herkuttelulla varmaan osansa asiassa... eli taas tulee se +20kg loppuun mennessä. Nyt on siis varmaan jo joku +14kg tullut, kamalaa.



Maha on tosi iso ja alkaa olla tiellä koko ajan. Alapäässä on kamalia " puukoniskuja" , johtuiskohan siitä että vauva tunkisi jo päätänsä tuonne alas? Tosin maha on tosi alhaalla ja viimeeksi neuvolassa todetiin, että tyttö on ihan vinottain mahassa. Ja taitaa olla edelleenkin siten, maha on koko ajan aivan toispuoleinen. En tiedä onko nyt huonosti vai ei... Esikoinen oli raivotarjonnassa tiukasti paikoillaan varmaan jo jostain viikosta 28 lähtien eikä siitä hievahtanut. Tämä yksi nyt pyörii vielä miten sattuu ja viikkoja kuitenkin alkaa olla jo aika paljon. No, huomenna on neuvola jos se terkkari osaisi sanoa asiaan jotain.



Väsymys vaivaa täälläkin. Yöllä pitää heräillä pissalle. Ja aamuyön heräämisen jälkeen en tahdo oikein saada unta eli usein sitten valvon jo jostain 4-5 asti. Onneksi sitä saa useimmiten nukuttua edes hetken päiväunet niin jaksaa. Olis vaan niin kiva jos voisi tuntea itsensä levänneeksi ennen kuin vauva syntyy, mutta niin se taisi olla viimeeksikin että ennen synnytystä sitä oli valvonut niin paljon että kai se oli totuttelua siihen ainaiseen unenpuutteeseen jota seurasi synnytyksestä seuraavat 2 vuotta... Voi apua mihin sitä on taas itsensä sotkenut.



Pitänee alkaa mennä nukkumaan niin jaksaa taas huomenna aamulla aikaisin kukkua =)



p+t 34+1

Tänään neuvolassa



rv 34+2

Painoa 0.333kg/vko ja yhteensä 2,3kg

pissa puhdas

hemppa 136

paineet kohdillaan

sf-mitta laskenut 32 (viimeksi 33)

Rt ja niin alhaalla ettei ainakaan pääse enää kääntymään, vaikkei olekaan vielä kiinnittynyt



Ja jälleen kuulin neuvolantädin arvion: olkoonpa maha miten iso tahansa, ei mahan sisus ole kovin iso, ei 3,5kg mene rikki. Ja saattaa hyvinkin olla ettei tämä pysy mahassa 2.12 saakka...Pohdin nimittäin siellä lasketun ajan paikkaansa pitävyyttä (siirrettiin viikolla alussa ja 20+4 vauva oli 21+3) ja kerroin nykyisistä vaivoistani niin oli siellä tätikin sitä mieltä että voi hyvinkin tulla aikaisemmin ihan jo noilla perusteilla saati sitten että on jo neljäs ja edellisestä on vain hieman reipas vuosi.



Mulla on alkanut nimittäin supistaa entistä tiukemmin, en vieläkään sanos että koskee, mutta selvästi tuntuu poltteena selän puolellakin ja painaa vauvan päätä alas, tuntuu peräsuolessa :/



HÄPYLIITOKSEN paukahtaminen on täälläkin uusi vaiva, on ollut nyt n.viikon, en muista että edellisissä olisi ikinä pitäny ääntä. Eikä se muuten pidäkään, mutta nimenomaan yöllä kylkeä kääntäessä. On se sekin operaation, kauhee ähellys ja puhkuminen :) ja kaiken hyvän lisäks saan kohta kääntyä sit takaisin sille kipeälle puutuneelle lonkalle kun Manteli päättää ettei hän halua nukkua näinpäin. Eikä rauhoitu ennen kuin käännyn.



LASTENVAHTI on onneks valmiina. ESikoisen ja kuopuksen kummitäti soitti tässä yksi päivä että mites olette asian suunnitelleet ja kuultuaan ettei meillä ole hajuakaan vielä koko hommasta, tarjoutui avuksi. Ihanaa!



Minä olen täällä jo pikkuhiljaa valmistautunut lähtemään...sairaalakassi on pakattu ja tänään ostin sinne viimeiset tarvikkeet -hammastahnaa, hammasharjan ja shampoon-, pinnäsängyn patja tuuletettu, imuroitu ja päällinen pesty, sängyn pohja nostettu, vaatteet pesty...vielä kun muistas niitä vaippoja ja korviketta ja pullotutit ostaa. Mulla kun on rinnat pienennysleikattu niin imetys ei onnistu ollenkaan, joten korvikkeella kasvetaan sitten. Ja hyvinhän nuo on kasvaneet silläkin, pääasia linee että saa ruokaa.

Synnytys pelottaa vähän edelleen ja inhottaa se ponnistaminen, mutta on siellä taustalla jo vauvankaipuutakin, ihastusta siitä, että kohta tapaamme tuon vilkasliikkeisen kantapään heiluttajan:) nyt on mileen tullu salaa myös haikeus siitä, että tämä on mitä ilmeisimmin meidän perheen viimeinen vauva, kunpa muistaisin ja ehtisin nyt nauttia tästä täysin siemauksin...vauva-aika on niiiiin ohikiitävä...



Nyt nukkumaan



Minjuska ja Manteli 34+2 (eli tj 5+5, komeeta!)