Kuinka suhtautua kun p-kodin aloitus muuttanut kielenkäyttöä ?

että jonkin ajan kuluttua lapsesi ei enää puhu vaan huutaa. Ei myöskään kuule/kuuntele normaaliäänistä puhetta.

sanoinkin sillon et mitähän se on kun hoito sitten alkaa ?



t ap

Mitä varhemmin, sen parempi. Ei lasta voi pitää pullossa, hän kuulee kaikenlaista joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin.

t ap

me muutimme ulkomailta Suomeen ja poika meni ekalle. Hän on jo koulussa oppinut useita uusia asioita, mm kaikki kirosanat, joita hän ei ollut ennen kuullutkaan.



Eiköhän tuo ole väistämättä kaikilla edessä, ennemmin tai myöhemmin.

Sitten eskarista alkoi tulla mm. sellaisia sanoja kielenkäyttöön, että aivan hirvitti! Isoveljensäkään ei käytä vastaavaa kieltä.



Eli siis kyllä ympäristöllä on valtava vaikutus!

On oppinut näyttämään kieltä, vastaa ajoittain huutamalla, pitää ihmeellistä mölinää/kitinää. Onneksi kirosanat ovat vielä pysyneet poissa. Mutta todella raivostuttavia tapoja on oppinut.

Ihan ensiksi kannattaa jutella tytölle rauhassa, vaivaako häntä joku asia vai miksi hän välillä puhuu niin ikävästi. Kannattaa ehkä myös mennä juttelun jälkeen pyytämään kuvailemaltasi perheeltä anteeksi, jotta tyttönne ymmärtää, kuinka isosta asiasta on kyse. Ei kannata silti niinkään kauhistella tai säikähtää puheita kuin tuoda selkeästi esiin, että " olipas ikävästi sanottu, niinkö todella ajattelet, osaatko sanoa miksi?" tai ehkä ennemmin vielä " no, mistäs tuommoinen purkaus oikein tuli? kaverista mahtoi tuntua aika ikävältä, molemmille voisi tulla parempi mieli, jos sopisitte asian samantien" . Ihan lapsesta riippuen joko ette kiinnitä sanoihin mitään huomiota ja unohdatte koko jutun tai selvitätte asian kunnolla joka kerta (kaikille ei tepsi sama).



Juuri tuon ikäiset ikävä kyllä osaavat olla välillä aika uskomattomia ihan ilman päiväkotejakin... 5-vuotiaalla tunteet myllertävät, kun samaan aikaan pitäisi olla iso ja silti olo on pienikin. Sama on edessä todennäköisesti uudestaan koulunaloituksen yhteydessä, kun 7v alkaa häämöttää.



Jos käytös pahenee, pitäisin sitä mahdollisesti reaktiona muutokseen. Silloin kannattaa kysellä päiväkodin hoitajilta, miten tyttönne siellä voi ja millaisia tilanteita on päivittäin lasten välillä. Valitettavasti tosiaan jostain aina saa niitä huonoja vaikutteita, ennemmin tai myöhemmin. Kodin asia on puuttua niihin, mutta itse varmaan kysyisin neuvoja myös päiväkodista. Meillä kirosanoja tai kammottavaa puhetta ei ole kulkeutunut koskaan kotiin asti *kop kop*, mutta kiukuttelua on kyllä kokeiltu " uusin keinoin" : sylkemistä(!) ja itkupotkuraivareita :-/ Niihin on löytynyt ratkaisu puhumalla ja säännöt yhdessä tekemällä (esim. meidän kodissa on kolme ehdotonta kieltoa kaikille: satuttaminen, rikkominen ja se sylkeminen, pyrimme myös pyytämään ja antamaan aina aidosti anteeksi).



Ehkä teidänkin kannattaisi nyt ihan aluksi vain jutella tytön kanssa hyvänä hetkenä syyttelemättä ja pohtia yhdessä, miksi se kuulostaa pahalta ja miksi olisi hyvä pyytää anteeksi sellaisten sanojen jälkeen. On kuitenkin tärkeää tuoda esiin, että tyttö ei ole paha vaan käytös vain on ikävää, ja että kaikki välillä ajattelevat kammottaviakin asioita kiukkuisena, siinä ei ole mitään pelottavaa. Pääasia on, ettei oikeasti satuta ja että osaa pyytää loukkaavia sanoja anteeksi. Ja tosiaan ehkä itse kysyisin sieltä päiväkodistakin, missä mennään.



Tsemppiä!