2-vuotiaan nukahtamisongelmat. Apua kaivataan TODELLA!
En tiedä mitä enää tekisin, joten päätin kysyä teiltä muilta neuvoa miten toimia seuraavanlaisessa tilanteessa. Meillä siis elokuussa 2v. täyttänyt tyttö, jolle nukahtamisesta on tullut todellinen ongelma. Aikaisemmin hän nukkui kolmisen tuntia päikkäreitä ja yölläkin vielä 10-11 tuntia. Nukahti helposti ja uni oli rauhallista. Nyt parin kuukauden ajan olemme saaneet taistella hänen kanssaan nukkumisista. Hän ei meinaa nukahtaa päiväunille enää ollenkaan, lauleskelee ja leikkii vaan sängyssään. Tähän saattaa kulua parikin tuntia ja vasta sitten vaipuu unten maille tai sitten ei ollenkaan.
Ajattelin jo hänen jättävän päiväunet kokonaan pois, mutta selvästikin hän vielä tarvitsee niitä. Jos päivällä ei ole nukuttu, niin hän on erittäin väsynyt ja kiukkuinen koko iltapäivän ja nukahtaa jo iltakuudelta yöunille. Nukahtaminen tapahtuu parissa minuutissa, MUTTA...Ongelmana on se, että hän heräilee pitkin iltaa noin puolen tunnin välein. Itkeskelee paljon, eikä tunnu rauhoittuvan muuten kuin viereen menemällä. Meillä on kuitenkin kaksi muutakin lasta, joten en pysty hänen vieressään makoilemaan pitkin useaan otteeseen illan aikana. Vasta puolenyön jälkeen hän rauhoittuu ja nukkuu usein aamuun asti heräämättä. Olen päätellyt hänen olevan jo niin yliväsynyt iltaisin, ettei hän pysty sen vuoksi vaipumaan levolliseen uneen ollenkaan. Jos hän on päivällä nukkunut, niin tätä heräämisongelmaa ei alkuillasta ole, vaan hän nukkuu rauhallisesti aamuun asti. Mutta silloin on taas ongelmana se nukahtamisen vaikeus. Sama juttu toistuu, että hän keksii sängyssään kaikenlaista " mukavaa" ja nukahtaminen venyy ja venyy.
Meillä on ollut tällainen rytmi, että tyttö herää aamulla 7-8 välillä. Päiväunet olisi tarkoitus nukkua klo 12.30 eteenpäin parisen tuntia ja yöunille olen laittanut hänet klo 20. Nukkumaan menon myöhäistäminenkään ei ole auttanut. Olemme kokeilleet laittaa häntä nukkumaan vasta yhdeksältä samoin tuloksin. Pitäisikö laittaa vieläkin myöhemmin? Jotenkin tuntuu, että silloin nukkumaanmenoaika olisi tämänikäiselle jo liian myöhäinen, jos vaikka vasta kymmeneltä menisi. 9-10 tunnin yöunet sitten hänelle, kun hän on aina tarvinnut paljon unta. Enemmän kuin lapset yleensä tässä iässä.
Miten saisimme hilattua aikataulumme sopiviksi niin, että hänelle kertyisi riittävä määrä unta? Ja millaisia vinkkejä antaisitte nukahtamisen helpottamiseksi, ettei se menisi aivan lekkeriksi? Nyt olisi hyvät neuvot kalliit, ennen kuin tämän äidin pääkoppa hajoaa täysin.
Kommentit (2)
Mä itse en lähtis monen tunnin päiväuni" tappeluihin" . Me tehtiin niin, että lähdin tytön kanssa päikyille, säännöt oli, että pää on tyynyssä ja hiljaa pitää olla. Vaikkei uni tulekaan, niin puoli tuntia piti lepäillä. Sitten jatkamaan päivää. Usein nukahtikin tosi helposti. Myöhemmin kun tämä ei enää onnistunut, niin sai puoli tuntia-tunnin katsella Maisaa ja lepäillä sohvalla sen aikaa. Tulee edes joku breikki päivään. Jos teidän lapsi pysyy yksin kiltisti sängyssä lepäämässä, vaikka sitten lauleskeleekin tms, niin sehän on ihan ok.
Totta kai alussa oli vaikeuksia pysyä illalla hereillä ja hyväntuulisena. Sen takia järkättiin tiivis ohjelma. Iltapäiväulkoilu, sisään syömään ja sitten vielä illalla ulos/kauppaan/kylään... ihan mitä vaan, ettei tule sellaisia " tyhjiä" hetkiä, jolloin alkaa kyllästymään ja kiukuttelemaan... Nyt sujuu jo vähän löysemmin (tyttö kohta 3v). Puoli kasilta pitää vieläkin pitää olla iltahommat tehtynä ja yöpuku päällä. Muuten ei suju sitten ollenkaan. Mutta nukahtaa niin helposti =)
Ei mulla mitään patenttikonstia ole, mutta ajattelin kertoa omista kokemuksistani. 1,5-2-vuotiaana on esikoisella ollut hankaluuksia nukahtamisessa - sekä päivällä että yöllä. Nyt kuopus lähestyy 2 vuoden ikää ja selvää levottomuutta on havaittavissa.
Meillä on tietysti pidetty rutiinit ja rytmit ja ulkoilut kunnossa, mutta silti on välillä vaikeaa. Olen sitten ottanut sellaisen periaatteen, että aikani istun sängyn reunalla ja katselen höpötystä ja piehtarointia, mutta ellei se ala kohtuullisessa ajassa hiipua, niin pidän lasta tassuhoitotyylisesti aloillaan. Ote on hellän luja, niin kuin eläinlasten emolla. Lapsi tietysti protestoi, mutta tosi usein on rauhoittunut nopeasti pienen itkun tirautettuaan ja nukahtanut samantien.
Tässä on tietysti vaikea löytää se oikea tyyli ja tapa rauhoitella levotonta lasta - mihinkään väkivaltaiseen ei tietenkään kenenkään pidä ryhtyä. Minulla on sellainen tunne että kaikki 2-vuotiaat eivät osaa itse tyyntyä, vaan se iltahihhuli (tai päiväunisekoilu) voi venyä jopa kuvailemaasi pariin tuntiin.
Voimia ja hellää määrätietoisuutta!