Mitä stereotypioita/ennakkoluuloja teillä on psykologeista?

Voi tehdä terapiatyötä yksityisellä sektorilla tai esim. terveyskeskuksessa tai neuvolassa, opettaa, olla ammatinvalintapsykologina, rekrytointikonsulttina, tai vaikka tutkijana. Palkkataso lienee jonkin verran korkeampi kuin humanisteilla, muttei loistava.



Sinä kun olet vastavalmistunut psykologi: kertoisitko vähän? Onko koulutuksessa sellaisia jaksoja, joissa on käytännössä pakko paljastaa sielunsa sopukat sydänjuuria myöten opiskelukavereille? Onko työllisyystilanne hyvä? Olenko käsittänyt oikein, että nuorten psykologien keskuudessa on vallannut kovasti alaa biologispainotteinen ajattelu, joka korostaa aivokemiaa ja lääkityksen merkitystä, ei niinkään terapioita?

Että kaikki psykologit ovat opiskelleet psykologiaa sen vuoksi koska heillä itsellään on jokin sielunongelma johon etsivät parannusta.



Terveisin maallikko.



Ps, voisitko vastata, että pitääkö tuo väite paikkaansa?

itselläni on ollut joskus pieniä"ongelmia" ja sen vuoksi psykologian opiskelu kiinnostaisikin mutta en taida viitsiä enään kun olen jo niin vanha enkä minä varmaan pääsisikään niistä kokeista läpi.

Ottaisivatkokaan jos toteaisivat minut liian neuroottiseksi tuolle alalle opiskelemaan?

mutta onko niillä jotkut psykologiset testitkin? jotteivät vaan hullut pääsisi? :)

omakohtainen asia (jos ei nyt trauma niin jotain mihin haetaan vastausta) elämässään, mikä on aiheuttanut kiinnostuksen psykologiaa kohtaan. Mutta niinhän lähes kaikilla ihmisillä on, elämään kuuluu traagisia tapahtumia ja ei-niin-täydellisiä ihmissuhteita. Suurin osa ei edes osaa käsitellä niitä analyyttisesti tai itseään ja tunteitaan reflektoiden.

kuvittelen heidän analysoivan kaikkien perheenjäsentensä ja ystäviensäkin käyttäytymistä.

koko ajan minulla oli vähän vaivaantunut olo, että mitähän kaikkia mielenvikoja tuo minusta nyt löytää. En pystynyt olemaan luonnollinen hänen seurassaan :)

Tosi mielenkiintoisia vastauksia.



5, opiskelin Helsingissä eikä meidän tarvinnut paljastaa mitään asioita opiskelukavereille :) Työllisyystilanne on hyvä, käytännössä kaikki pääsee töihin omalle alalle varsinkin yo-kaupunkien ulkopuolelle. Helsingissä on painotettu opiskelussa aika paljon neuropsykologiaa, mutta en tiedä painotetaanko lääkitystä niinkään. Psykologithan eivät määrää lääkkeitä, vaan psykiatrit.



6, tämä on todella se yleisin ennakkoluulo, joka ei ainakaan oman kokemukseni mukaan pidä kovinkaan paljon paikkaansa :) Ihan tasapainoista porukkaa oli opiskelukavereissani. Helsinkiin ja Tampereelle ei ole haastatteluja, muualle kai on, joten Helsinkiin ja Tampereellehan voi periaattessa päästä vaikka olisi millainen määrä ongelmia. Mutta olen kuullut, että useinkaan opiskelijavalinnoissa menneisyyden ongelmia ei pidetä pahoina, koska niistä selviäminen vahvistaa usein mielenterveyttä ja niistä saa "kasvattavaa" elämänkokemusta.



11 ja 12, minä en ainakaan analysoi koko ajan muiden käyttäytymistä :) Toki joskus ymmärtää ehkä keskivertoihmistä paremmin miksi joku on saattanut toimia jollakin tavalla enkä ajattele ihmisistä ja heidän ominaisuuksistaan niin mustavalkoisesti. "Mielenvikoja" ei myöskään voi ihmisistä löytää ihan tuosta vain, siihen tarvitaan monia haastatteluja, testejä ja analyysejä. Joten älkää pelätkö ;)

että psykologia on hirveää pseudotiedettä, jossa teoriat vaihtuvat yhtenään ja vanhat heitetään romukoppaan usein. Eli hyvä psykologi vaatii paljon kykyjä itse yksilöltä, alalla sopimaton ei millään koulutuksella pysty pärjäämään.

autoitte tekemään hyvän mainoksen kai, koska lukijoita riitti eilen. Olin ihan siististi pukeutunutkin ja tukka kammattuna ;-)

He ajattelevat usein juuri noin! Asiantuntemattomista saattaa tuntua siltä, että teoriat muuttuvat tiuhaan ja vanhat hylätään. Psykologia on kuitenkin vielä nuori tiede ja ihminen monimutkainen tutkittava. Usein vanhoja teorioita ei suoraan hylätä, vaan niitä kehitetään, niihin lisätään ja niistä poistetaan eri aspekteja.



Usein näin ajattelevat myös ne, jotka luulevat, että psykologia = psykoanalyyttinen teoria ja Freud, mutta psykologia on paljon muutakin. Onko pseudotiedettä esimerkiksi se, miten näköhavainto syntyy tai miten sokeat havaitsevat?



ap

Joihinkin mielenterveyshäiriöihin auttaa oikeanlainen terapia todella hyvin, joihinkin niistä taas ei ole apua. Lisäksi potilaan motivaatiolla on paljon merkitystä, koska useimmissa terapioissa potilaan ja terapeutin aktiivinen työskentely on tärkeää parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Onko mielessäsi joku tietty ongelma ja psykoterapiatyyppi?



ap

Psykologit yleistävät ja ajattelevat hieman mustavalkoisesti asioita. Eivät suhtaudu potilaisiin yksilöinä vaan ajattelevat miten yleensä on.

että "miltä se tuntui" ja "mitä siitä ajattelit" sitten psykologi kirjoittaa jotain vihkoonsa ja istuu isossa nojatuolissaan sillain toinen jalka heitettynä toisen jalan yli ja hyökkäilee hiljakseen. Sitten kyttää kelloaan, että milloin se potilaan aika loppuu, ettei vaan tule ylitöitä.



Ja tietysti analysoinat lähipiiriään koko ajan, miksi se sanoi noin ja mitä nuo eleet oiken antavat viestittää. Muutoin eivät välitä tavallisista normeja esim pukeutumisessa vaan laittavat päälleen rohkeasti mitä haluavat, tai tässä tapauksessa ei ole kyse rohkeudesta vaan ihan ihan tavanomaisesta jutusta.



No, on ihan taitolaji saada ihmiset itkemään. Mikähän siinäkin on salaisuutena?

Voitko vastata siihen?

se on mun stereotypia, mutta sitä ruokkinee käsitys siitä, että joukko valikoituu sellaisin pääsykokein

mutta jos tulee mieleen, niin minäkin kuulisin mielelläni. Olen nimittäin menossa Elävän kirjaston kirjaksi kertomaan psykologin ammatista, ja esittelytekstiin pitäisi laittaa näitä ennakkokäsityksiä. Ei tule mieleen itselle muuta kuin että psykologia, psykiatria ja psykoterapauttia sotketaan yleensä keskenään, toimenkuvat eivät ole selvillä. Mutta se on aika tylsä juttu laittaa esitteeseen.

koska paras kaverini on psykologi ja itsekin olen käyttäytymistieteilijä ja työpsykologiaan erikoistunut.



Mutta jos kaveriani ajattelen, niin hän on kamalan - hmmm - pehmeä ja suurpiirteinen. Ei koskaan suostu antamaan mitään analyyseja "koska ei teidä tapausta". hänen kanssaan on tosi huono juoruta...

Ovatko sitten niin sinut itsensä kanssa, että etteivät jaksa miettiä mitä päälleen pistävät ja tukkakin on monesti kampaamaton? Tosin poikkeuksiakin on, kuten joku Ilona Rauhala, josta saa tosi pinnallisen vaikutelman.



Pidän psykologeja jotenkin yli-ihmisinä, jotka peittelevät taidokkaasti omat ongelmansa. Heillä on selkeä näkemys muiden ongelmista, ikäänkuin omia ei olisikaan. Kerran kysyttiin joiltain ammatilaisilta, että oletko koskaan menettänyt hermosi omien lastesi kanssa, niin eivätkö vastanneet, että ehkä kerran! Niin varmaan...

Yksi ystävistänikin on psykologi.

nyt voin kirjoittaa esittelyä elävään kirjastoon. Omalla kohdalla ei oikein pitänyt paikkaansa muu kuin se homssuinen ulkonäkö (mikä ei taas sovi useimpiin kollegoihin) ja se että lukion pitkässa matikassa oli 9. Kovin analysoiva en ole, enkä tykkää etsiä ihmistä huonoja puolia enempää kuin työssä on välttämätöntä. En työskentelekään mielenterveyspuolella.



t. psykologi nro 2