LTO VS SH :D

mutta kuka tahansa hiukankin vilkkaan lapsen äiti tietää miten helppoa on lapsen kanssa, ja vielä helpompaa kun niitä on useampi.

Kuinka voi vaatia omalle työlle ja ammatille arvostusta, jollei itse arvosta muiden työtä ja ammatteja?

Mietipä kun kahdella niistä on akuutti lymfoblasti leukemia, ja yhdellä aivokasvain.



ap

Aamulla soitetaan, että ehditkö kuitenkin tulla kahdeksaksi kun yksi ryhmästä on sairaana. Ryhmän kolmas henkilö on lomalla, eikä hänelle ole saatu sijaista. Työpaikalla odottaa 15 lasta, joille pitäisi antaa aamupala. Jakaessasi aamupalaa loput 5 lasta tuodaan ja vanhemmilla on asiaa. keskustellessasi vanhempien kanssa kaatuu kaksi maitolasia ja yksi puurolautanen. Lisäksi sinun täytyy mennä pyyhkimään yksi kakkapylly. Kun aamupala on syöty, päästät lapset leikkimään, siis riehumaan, ja siivoat kaatuneet maidot ja puurot, sillä myös päiväkotiapulainen on sairaana. Samaan aikaan joku kaatuu, pojat tappelevat ja kaikki lelut on levitetty lattialle. Klo 9 olet saanut lapset aamupiiriin, johtaja tulee ilmoittamaan, että sijainen on tulossa. Mietit millaisesta sijaisesta mahtaa olla kyse. Olet suunnitellut toimintaa pienryhmille, mutta toimintaa ei voida toteuttaa koska olet yksin. Päästät lapset jatkamaan leikkejään. 9.45 sijaista ei vieläkään näy. Keittäjä tulee auttamaan lasten pukemisessa ulos. klo 10 juokset pukemaan itsellesi päälle, käyt pikapikaa vessassa. Sillä aikaa pojat ovat levittäneet eteisestä kaikki saappaat lattialle. Viet lapset ulos. 10.15 tulee sijainen. Hänellä ei ole kunnon ulkovaatteita, joten hän menee sisälle. klo11 lähetät lapset sisälle. Sijainen ei tunne lapsia ja tämä on hänen ensimmäinen päivänsä päiväkodissa joten riisuminen kestää. Kun pääset itse sisälle eteisessä odottaa haalari-pipo-lapanen kaaos. Lapset juoksevat edestakaisin ja sijainen istuu keskellä ryhmää.

Lähetät sijaisen hakemaan ruokakärryä ja läpset pesemään kätensä. Vessassa syntyy riita ja yhden lapset vaatteet kastuvat litimäriksi. Saat lapset istumaan pakoilleen, mutta huoneen täyttää korviavihlova meteli. sijainen tulee kärryjen kanssa. Ruokana on pinaattikeittoa ja 10 lasta huutaa etteivät syö. Alat jakaa ruokaa. Sijainen voitelee leipiä. Klo 11.45 kaikki ovat syöneet... jotain. Lusikoit itse suuhusi nopeasti jäähtynyttä keittoa. Välillä käyt pyyhkimässä pyllyn vessassa. Lähetät lapset nukkumaan. Sijainen ei ole osannut laittaa sänkyjä, joten laitat ne vauhdilla ennen kuin lapset tulevat. Tulee hiki. Lapset asettuvat sänkyihinsä ja alat lukea satua. Sijainen pyyhkii pöydät. Klo 13.15 sijainen päästää sinut kahville. Juot kahvin ja kirjoitat samalla 5-vuotisarvioinnin. Johtaja kertoo, että seuraavana päivänäkin työtoverisi ovat poissa. 13.30 palaat ryhmään. Lapset riehuvat. Riehunta jatkuu välipalaan saakka. Selvität riitoja ja lohdutat itkeviä. Sijainen pelaa yhden lapsen kanssa. klo 14.30 välipala. Klo 15 alatte pukea lapsia ulos. Vaatteet ovat kadoksissa. Lapsia haetaan ja vanhemmilla on asiaa. Yrität puhua vanhempien kanssa, auttaa lapsia ja vahtia että kaikki käyvät vessassa. Äkkiä taas vaatteet päälle ja ulos. klo 15.40 työpäivä loppuisi, mutta koska sijainen ei pysty jäämään jäät pihalle seisomaan klo 17 asti. Sen jälkeen siivoat ryhmätilan. Kotiinlähtö 17.20

kun itse juotte kotona kahvikupposen vauvanne nukkuessa parvekkeella.

lto kun kyseenalaistaa lasten kasvatuksesta, on päävastuu hänen mielestään vanhemmilla/kodilla. sairaanhoitajan vastuu potilaasta on hoitajalla, ei omaisilla tai lääkärillä.

ainakaan meidän kunnassa kukaan syö ilmaista ruokaa, päiväkodin työntekijät maksavat ruoastaan verotusarvcon ainakin. Meillä ruoka kuuluu yhdelle aikuiselle/ryhmä, ei sisällä aamu/välipalaa ja olemee sopineet että aterian saa iltavuorolainen riippumatta ammattikunnasta



että kuntakohtaista tämäkin turha yleistää

enkä ikinä menisi päiväkotiin työhön! Arvostan todella lastentarhanopettajia ja muita varhaiskasvatuksen ammattilaisia ja tiedän, että musta ei olis siihen työhön. Mä jaksan tuplavuoron vanhainkodin dementiaosastolla leikiten, mutta en kestäis edes kahta tuntia päiväkodin pienten ryhmässä.



Mun mielestä lto:t ansaitsisivat paaaaljon parempaa palkkaa, kuten saikkaritkin. Mutta mä en tosiaan kuulukaan tehyyn, eli voin ajatella omilla aivoillani=)

Jos me lto:t pistettäisiin käyntiin samanlainen joukkoirtisanoutuminen kuin nyt sh:t, niin vahinkohan olisi kaksinkertainen! Me olisimme kotona, mutta niin olisivat sh:tkin, sillä kukas silloin hoitaisi heidän jälkikasvuaan ja huolehtisi lasten hyvinvoinnista??



t. lto

helpompi saada hoitoon ja hoidettua, kuin

esim. vakavsti sairas lapsi tai aikuinen.



Jo 15v. pystyy hoitamaan lapsia, mutta ei pysty hoitamaan sairaita.



Arvostan oikeasti LTO:n työtä, mutta tätä sopii miettiä.

Tottakai asia on noin, mutta jos kaikki lto:t irtisanoutuisivat, niin monellako sh:lla olisi se 15v jossain, joka ryntäisi hoitamaan niitä terveitä lapsia??

ja pointti oli vain se, että terve lapsi on helpompi saada hoitoon kuin sairas ihminen. Oli se hoitaja sitten kuka tahansa.

Vertaa sh:n ja lto:n irtisanoutumiset.

ja ammatiltani lähihoitaja. Olen työskennellyt sekä päiväkodeissa että sairaaloissa, päiväkoteja n. 30 ja sairaalaosastoja n. 10 sekä lisäksi opiskeluun liittyviä harjoittelupaikkoja 12. Elikkä kokemusta on hurjasti molemmista.



Mielestäni ei voi suoraan verrata työskentelyä päivähoidossa ja sairaalassa, työnkuva on kovin erilainen vaikkakin vastuullinen molemmissa. Päiväkodissa hoitaja saattaa tosiaan tilapäisesti olla jopa yksin vastuussa koko lapsiryhmästä, jossa voi olla 12 lasta. Pienten ryhmässä lähes kaikkia pitää auttaa syömisissä ja pukemisessa ja välillä lapsukaiset riitelevät rajustikin ja parkuvat kuorossa. Myöskin isommat lapset ovat omalla tavallaan haastavia, etenkin eskarilaiset näsäviisaudessaan koettelevat hermoja. Ja kaiken aikaa hoitaja on kasvatusvastuussa ja esimerkkinä ja aikaa pitäisi olla jokaiselle lapselle. Karu totuus on, että huomiota ei vaan yksinkertaisesti ehdi antaa riittävästi kaikille. Ja vanhemmat ovat joskus erittäin haastavia hekin.

Sairaalatyössä taas ollaan vastuussa potilaiden turvallisuudesta ja hoidon tuloksellisuudesta. Yksikään päivä ei ole samanlainen, kiirettä pitää jokaisella osastolla. Sijaisista ei välttämättä aina ole suurtakaan apua, koska heidän perehdyttämiseensä menee usein turhan paljon arvokasta työaikaa. Hoitajalla ei ole varaa tehdä virheitä ja työtä pitää tehdä niin, että varmasti muistaa ja ehtii huomioida kaiken, mitään ei voi lykätä huomiseen kuten monissa muissa hommissa voisi.

Älkää asettuko vastustamaan toisianne hyvä päiväkotihenkilökunta ja sairaanhoitajat. Molemmilla on vähintään yhtä tukalaa ja tärkeää työtä teette kaikki!