Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mun miehellä ei oo suhteellisuudentajua!
23.10.2007 |
keskustelussa kävi ilmi että mulla on tapana kerran viikossa joka viikko viedä kaikki roskat ulos meidän asunnosta (seka- ja biojäte tietysti myös tarpeen vaatiessa), myös keräyspaperi sekä -pahvi. paperit ja pahvit meillä kerätään paperipusseihin, jotka on viritetty siihen tarkoittettuihin telineisiin. tästäkös mies pillastui.
kuulemma mun systeemissä " ei oo MITÄÄN logiikkaa" , ja koska viikossa ei tule niin paljon paperia että pussi olisi ääriään myöten täynnä (ts. ei tarvi pelätä että se hajoaa matkalla roskiksille ja paperit leviää pitkin), niin on " järjetöntä tuhlausta" käyttää joka viikko 2 paperikassia! :-O
sanoin että mun on helpoin jäsentää koko kotityöhomma (joka on mun vastuulla, en käy töissä), jos mä jaan sen päivittäisiin, viikottaisiin, kuukausittaisiin jne. ja että viikossa ne 2 kassia maksaa yhteensä 40 senttiä.
mies vastasi että siitä 40 sentistä viikossa tulee kuitenkin " vuositasolla merkittävä summa" , ja että koska se ei ole välttämätön menoerä niin ei ole järkeä tuhlata sillä tavoin.
tässä kohtaa mua alkoi ärsyttää, sanoin miehelle että meillä menee viikossa enemmän rahaa (miehen tahdosta) leffojen vuokraamiseen, karkkiin, kekseihin ja pullaan kuin 2 vuodessa niihin saakelin paperipusseihin, minkä lisäksi mies tupakoi ja ajaa töihin bensasyöpöllä autolla (joka meillä piti olla ainoastaan pitkien matkojen kulkemista varten), vaikka bussi menee lähes ovelta ovelle. että jos turhia menoja ruvetaan karsimaan niin mä olen valmis keskustelemaan PAPERIKASSEISTA hetki sen jälkeen kun mies lopettaa tupakoinnin.
mies tuumasi että jos mä haluan jatkaa älytöntä ja epäloogista systeemiänmi niin siitä vaan, mutta hän ei sitten enää osallistu ko. jätteiden kuskaamiseen vaan saan viedä ne itse. oli tässä vaiheessa lähdössä ulos, koko tilanne käynnistyi kun mies teki lähtöä videovuokraamoon ja pyysin viemään roskat mennessään. sanoin että jos hän ei vie, niin mä vien kunhan hän tulee takaisin, mutta että silloin mä kyllä olen sitä mieltä että mies on kohtuuton ja jääräpäinen.
mies otti roskat ja lähti vihaisena. mä jäin kotiin miettimään että tähän on tultu: me tapellaan paperikasseista :/
Kommentit (14)
viedä, kyllä tuhlaatte molemmat, omia virheitä ei vaan huomaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies on itse epälooginen ja koko keskustelukulttuuri teillä minusta aika omituinen (oikeesti, riidellä nyt paperikasseista...) molemmin puolin (et säkään vallan rauhalliselta kuulostanut, sori)
Jos nyt haluaisit olla oikeis sisustustyylikäs ja ekologinen niin niiden paperikassien sijasta voisit viritellä telineisiin kangaskassit, jotka van tyhjentäisit keräyspönttöihin ja toisit takaisin kotiin. Näyttäisi paremmalta, ei maksaisi mitään (jos teet itse jäännöspaloista ja 3 viikon jälkeen eurolla kaupasta ostettu pussi on maksanut itsensä takaisin sekin) ja olisi ekologista.
Miestä voi sen jälkeen painostaa lopettamaan tupakoinnin ihan eri yhteydessä. Hyvää sekin tekisi, mutta toki sun elämäsi ja tapasi hoitaa asioita on ihan eri kuin miehesi elämä ja tapa hoitaa asioita ja molempien on tehtävä itse niihin liittyvät päätökset.
Mutta vielä hölmömpää on mieheltäsi nostaa siitä tuollainen metakka. Oikein kärpäsestä härkänen.
Sympatiani, tuollainen ääliö on minunkin mieheni joskus. :-/
kysyi myös että vienkö jos on vaan vaikka 4 lehteä, sanoin että en. viikossa se meidän pussi (uskomatonta että väännän tästä taas! :) ) tulee juuri sopivasti täyteen, ehkä 2-3 päivän paperit vielä menis jos tunkisi. mun mielestä on helppoa viedä siinä kohtaa kun ei tarvi tunkea, eikä tosiaan pelätä rappukäytävässä tai 50 m matka pihalla roskiksille että pussillinen paperia leviää maahan pussin revetessä.
asiaa kysyneelle: valkoisen paperikassin saa laittaa paperinkeräykseen, ruskeat laitetaan pahvinkeräykseen.
enkä mä ole nuuka. mun mielestä mies tupakoikoon ja mussuttakoon pullaa, kunhan ei jurputa mulle paperikasseista tai jostain muusta mikroskooppisen pienestä asiasta. kerran se syytti mua " kerskakulutuksesta" kun hankin meille uuden uunivuoan, entiseen ei ihan mahtunut tavallisen kokoinen makaronilaatikko, vaan piti tehdä sellainen yhden aterian laatikko, mikä taas minusta oli turhaa sähköntuhlausta. mies itse ostaa huoletta esim 300 euron pienoismalli-panssarivaunuja (mikä minusta on ihan jees, koska on kiva että ihmisellä on harrastus).
ap
Tuonkin asian voisi ratkaista niin, että et vie niitä KAMALAN KALLIITA paperipusseja roskiin asti, viet vaan ne sen sisällöt ja uusiokäytät sen pussin? Ja miehesi voi myös tämän roskanvientiasian suorittaa samalla kun lähtee autolla töihin tai sinne videovuokraamoon. Jos hän haluaa uusiokäyttää pussin, niin tuo sitten sen takaisin siistinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tapellaan kanssa välillä niin uskomattomiosta asioista, mutta kyllä ne riidat sitten nopeasti unohtuvatkin, kun eivät ole tuon vakavampia. :)
Ulkopuolisena kun lukee, niin tuo kuulostaa ihan naurettavalta. Ja sitten kuitenkin joka toisessa perheessä ne riidat on juuri noita hammastahnan puristaminen oikein -tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen voi käyttää moneen kertaan.
en tiedä miksi.
toinen tapaus parin viikon takaa:
ostettiin verhotangot. meillä on olkkarissa 2 erikokoista ikkunaa, joihin valittiin yhdessä kivat ja oikean pituiset tangot, kolmesta tarjolla olleesta pituudesta pisin ja toiseksi pisin. mies haki tangot yksin, ja otti epähuomiossa toiseksi pisimmän ja lyhimmän. eli yksi tanko tuli oikean mittainen, pisin jäi puuttumaan ja lyhin on nyt sitten ylimääräisenä, ei voi palauttaa koska mies hukkasi kuitin.
vahinkoja sattuu, mutta tilanne harmitti silti. olisin halunnut päästä laittamaan verhoja. purin huulta ja ajattelin että vastaava virhe voisi sattua minullekin. mies alkoi mittailemaan uudestaan niitä ikkunoita ja todistelemaan mittanauhan kanssa kuinka se keskikokoinen tanko kyllä ylettää meidän leveäänkin ikkunaan (vaikkei se oikeasti ylettänyt). kysyin että mitä se meinaa, että se lyhyt tanko ei kuitemkaan ylety yhtään mihinkään, että joka tapauksessa meidän pitää palata ostamaan yksi tanko, että eikö voida samalla vaivalla ottaa oikean pituista?
mies katsoi minua ärsyyntyneen näköisenä ja kysyi että tajuanko minä että se pisin tanko on 10 euroa keskimittaista kalliimpi! että me säästetään kymmenen euroa ottamalla se lyhempi! sanoin että mies on itse tehnyt usean kymmenen euron virheen ottamalla väärän tangon, että sitä virhettä ei ruveta paikkaamaan typerän näköisellä 15 cm liian lyhyellä tangolla. väänsimme asiasta tovin ja lopulta päädyimme oikean pituiseen tankoon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuta riidanaihetta kuin arkiset jutut. Huomasin, kun itse olin vielä lasten kanssa kotona, että hitsi miten joku pikku juttu saattoikin nostaa karvat pystyyn.
Olin kotona koko päivän ja pidin paikat kunnossa. Välillä sain hienoja ideoita (verhoja tms.) ja esitin ne sitten miehelle illalla, että eikö oisikin hienoa jos olisi tässä sellaset verhot... Toinen ei paljon korvaansa lotkauttanut, ei sitä olis voinu vähempää kiinnostaa minun verho-jutut. Ja tuollainen välinpitämättömyys sai minun karvat pystyyn ja tahallani odotin, että saan heittää miehelle jotain tekemättömistä töistä tms.
Sitä tavallaan odotti kiitosta kun oli kotona tehnyt jotain hommia, mutta toinen taas piti sitä itsestäänselvyytenä. Välillä myös tuntui, että miestä otti päähän se, ettei hänen sanomisillaan ollut enää painoarvoa, siis kotiin liiittyvissä jutuissa. Minähän siellä kotona olin päivät ja loin omat rutiinini päiviin. Ja niitä riitoja syntyi siis ihan älyttömistä jutuista.
Nyt olen palannut töihin ja molemmat ovat saman verran kotona ja balanssi meidän välille on taas palannut. Eli kyllä se siitä, Taistelevat Virtaset!
Jotenkin tuntuu, että mies on hirveän huolissaan siitä, että hänen tienaamiaan rahoja " tuhlautuu" kodinhoitoon tai sisustukseen. (Itseen tuhlaamista ei lasketa.)
Jos olet kotona lasten kanssa yhteisestä sopimuksesta, pitäisi nämä raha-asiat puhua selviksi miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy tosin sanoa, etten minäkään ymmärrä tuota paperikassien tuhlausta, kun kangaskassi olisi paljon ekologisempi vaihtoehto. Mutta miehelläsi ei kyllä ole mitään asiaa tulla sulle asiasta valittamaan, kun tuhlaa itse miten sattuu.
mitään jämäpaloja mulla ei ole koska en harrasta sellaisia käsitöitä. ja tavalliset kaupan kangaskassit on mun mielestä liian pienet ja löperöt ko. tarkoitukseen. meinaan käyttää parin vuoden paperikassirahat kangaskauppaan ja tehdä vaikka denimistä tms, jämäkästä kankaasta paperikassin kokoiset (ne telineet on mitoitettu just paperipussille sopiviksi ja ne on kekskeisellä paikalla meidän keittiössä, tykkään että näyttävät asiallisilta) ja malliset kangaspussit niihin. varmaan ne muutamassa vuodessa maksavat itsensä takaisin :))
totta on että tää tilanne on outo, että mä olen kotona ja mun ympyrät pyörii just kodin, muskarin, perhekahvilan, kaupan, postin jne. välillä. pienin lapsi on alle 6kk, joten tilanne tulee oleen tää vielä pitkän aikaa. kysyin kerran mieheltä että loppuukohan sen rakkaus mua kohtaan kun mä en oo mukana " aikuisten maailmassa" ja muutun jotenkin lapsen kaltaiseksi itsekin täällä kotona. mies sanoi että joskus tuntuu että se loppuu, mutta usein hän heltyy mahdottomasti kun näkee mun olevan lasten kanssa jollain tietyllä tapaa (ei suostunut täsmentämään, on kuulemma hänen henkilökohtaisia asioitaan).
ap
Alue: Aihe vapaa
Mutta älytöntä mieheltäsi tollainen. Omani on samaa tyyppiä:/