Lue keskustelun säännöt.
Musta on ruvennut tuntumaan, etten ole soveltuva sairaanhoitajaksi
13.10.2007 |
Opiskelen sairaanhoitajaksi. Ekat puolitoista vuotta meni mukavasti, olen tykännyt opiskella ja olla harjoittelussa. Sitten alkoi tuntua liian raskaalta. Olen nyt viimeisen puolen vuoden aikana hoitanut syöpää sairastavia työikäisiä, itsemurhaa yrittäneitä ja psyykkisesti sairaita. Olen huomannut olevani ihan mielettömän herkkä. Minusta on inhottavaa esim. poistaa tikkejä itsemurhaa viiltämällä yrittäneiltä ihmisiltä, mua jotenkin masentaa olla masentuneiden potilaiden seurassa pitkiä aikoja ja mulla on tosi voimaton ja sanaton olo syöpäkivusta kärivän tai kuolemaa tekevän potilaan lähellä. Tämä herkkyys on johtanut siihen, että kotonakin välttelen kaikkea " rankkaa" , esim. monet television poliisi- ja sairaalasarjat ovat ruvenneet tuntumaan liian raskaalta katsottavalta.
Seuraavaksi pitäisi mennä lasten osastolle. Miten ihmeessä jaksan siellä? Mihin voin suuntautua, että jaksan tehdä työtä? Olen ollut harjoittelujaksojen aikana ihan rättipuhki ja itken iltaisin. Olisi pitänyt hankkia joku kaupallisen alan koulutus.
Kommentit (10)
Valmistuin vuonna 1997... Nyt kun varsinkin äipäälomalta pitäis alkaa palaileen töihin niin stoppaa ihan järki,en kertakaikkiaan voi enää palata...
Ja niimpä yritänkin suunnata muille urille,kunhan viel keksisin minne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ollut raskaissa harjoittelupaikoissa, mutta eihän työelämän tarvitse olla sitä samaa. Esimerkiksi vanhainkodeilla tai terveyskeskuksissa on luultavasti herkänkin ihmisen mahdollista työskennellä ja pysyä täysissä hengenvoimissa.
Suosittelen, että sinnittelet koulutuksen loppuun ja mietit sen jälkeen, mikä tuntuu oikealta. Minä aikanaan keskeytin yhden koulutuksen ja harmittelen sitä nykyään yhtenään.
Jaksamista!
koska en todellakaan pystyisi tuohon työhön.
En suoraan sanottuna ymmärrä, miten sairaanhoitajat jaksavat esim. putsailla joiden pultsareiden mätiviä haavoja, tai hoitaa kuolevaa
lasta:(
En ikinä pystyisi moiseen työhön... Kaiken kukkuraksi kärsin lievästä bakteerifobiasta ja minua lakaa oksettamaan jos vain haistankin ulosteiden/oksennuksen tmv. hajun.
Mutta koska sinä olet alan valinnut, ja kohta valmistutkin, niin koita löytää jokin ammatti jossa tutkinnosta on hyötä. Esim. lääke-esittelijöinä on moni sairaanhoitajia:)
olen alkanut ajatella, että sanonkin itseni oikeasti irti. Minulla oli melkein valmis toisen alan tutkinto kun kutsumus iski. Olen ollut hoitajana 7 vuotta. Mutta nyt nämä lukijanpalstat on aukaisseet silmäni ja en taida jaksaa tätä ammattia enää.
Taidan lukea entisen ammattini loppuun. Siinä olis parempi palkkakin ja päivätyö.
Kyllä opinnot saa keskeyttää ja vaihtaa alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin se testi ei paljoa kerro, ehdotti minulle ykkösvaihtoehdoksi psykologia, enkä todellakaan halua psykologiksi. Voisin tehdä testin uudelleen (olen tehnyt sen ennen kuin hain kouluuni) ja katsoa, onko tulos muuttunut reilussa kahdessa vuodessa.
Mikä on Haaga-Helia? Joku koulu Uudellamaalla? En ole sieltä.
Tiedän, että minusta tulee ihan hyvä hoitaja, olen saanut hirveästi hyvää palautetta niin potilailta kuin hoitajiltakin suhtautumisestani potilaisiin, mutta en tiedä, miten voin tehdä työtä, joka uuvuttaa minut näin. Vai turtuukohan tähän? Miten voi turtua potilaan tuskalliseen kipuun, oli sse sitten fyysistä tai psyykkistä?
ap
Opiskelin sairaanhoitajaksi yli kahden vuoden ajan, sitten jätin opinnot paussille ja menin töihin. Tämä oli mulle osittain pakon sanelema juttu, oli pakko saada rahaa kun pelkällä opintotuella ja keikkatöillä vapaapäivisin en sinkkuna pärjännyt millään. Harjoitteluja oli sen viimeisen opiskeluvuoden aikana viisi, pituudeltaan neljästä kuuteen viikkoon, raskaita osastoja kaikki. Ja siis palkkana ei mitään...
Mietin alusta asti paljon myös soveltuvuuttani alalle ennen kuin lopulta koulu jäi. Olin mielestäni vähän tumpelo joissain työtehtävissä, vaikka sainkin aina hyviä arvioita sekä kokeista että harjoitteluista. Hoidin harjoitteluissa mm. munuaispotilaita, syöpäpotilaita, dementoituneita psykiatrisia potilaita ja vauvoja, joille tehtiin vatsan alueen leikkauksia. Työskentely oli poikkeuksetta hurjan vaativaa ja kestävyys oli koetuksella monta kertaa. Osastoilla kun oli pääsääntöisesti kova kiire ja erittäin huono ilmapiiri ja opiskelijoita käytettiin työvoimana. Lisäksi moni hoitaja oli opiskelijoita kohtaan todella töykeä, se piti vaan mukisematta niellä. Tajusin, että ei tämä työ ole alaani ollenkaan. Arvelin palavani loppuun noissa hommissa erittäin nopeasti.
Siispä vaihdoin alaa ja päivääkään en ole katunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein sen Mol:n testin uudelleen ja tuloksia tuli mm. edelleen se psykologi, kätilö, röntgenhoitaja, ravitsemusterapeutti ja lasinpuhaltaja, mikä oli mielenkiintoista.
Kyllä minua sairaanhoitajan työ kiinnostaa. Enemmän kuin mikään tuossa yllä, mutta helkkarin raskaalta tuntuu. Täytyy toivoa, että onnistun hakeutumaan sitten sellaiseen työhön, jossa ei tarvitse ponnistella äärirajoillaan koko ajan kestääkseen kaikkea sitä onnetonta, mitä inhimilliseen elämään kuuluu. Se lääke-esittelijän homma oli ihan hyvä ehdotus. Mistä sen tietää, vaikka joskus ajautuisinkin niihin hommiin.
ap
Alla on aivan liikaa jo niitä, jotka eivät työhön sovi.