Meidän perhe ei syö yhdessä... Mitä mieltä?

mitäs jos söisitte arkisin klo 18?

Mutta koettakaa jostain etsiä niitä yhteisiäkin perheen hetkiä, ellei niin jo ole.

Mun mielestä syöminen pitäis rauhoittaa vaan syömiselle. Ja mielellään koko perheen kesken.

Mies on ulkotöissä (raksalla), joten raitis ilma päivisin tekee hänelle sudennälän... Jos en (tai hän ei tee) heti ruokaa kun tulemme kotiin, syö hän leipää tai karjanpiirakoita sellaisen läjän, ettei ole uudelleen nälkäinen kuin ehkä 10 aikaan illalla. Joten ei sekään toimi. :o/ Muutenkin, kun lastenohjelmat on loppu ja olemme syöneet, teemme yleensä jotain - lähdemme vaikka uimahalliin tai kirjastoon tai leikkikentällä. Usein koko perhe, mutta toisinaan vain minä ja lapsi. Jos söisimme myöhemmin tv:n katselun vuoksi, menisi koko ilta oikeastaan vain siihen syömiseen ja telkkarin katseluun kun sitten pitäisi pian mennä nukkumaan (lapsi on ekaluokkalainen). Olen kaikkea miettinyt ja myös pakottanut lapsen syömään keittiössä ja miehenkin välillä, joskin se on vaikeampaa kuin lapsen kohdalla. ;o) On vain inhottava alkoittaa yhteinen ilta huutamalla ja valittamalla, joten usein se vain menee siihen, että syömme tosiaan eri huoneissa. Ja asia kyllä vaivaa minua, koska omassa lapsuudenkodissani syötiin aina yhdessä... Asia ei kuitenkin vaivaa miestäni, jonka kodissa taas näin ei tehty - syystä, että isä oli paljon töissä ja sisarusparvi niin eri ikäistä, että osa oli jo lähes aikuisia mieheni ollessa lapsi.



ap

muilla istutaan pöydässä kunnes kaikki ovat lopettaneet ruokailun.

mutta lapselle telkka ei ole mikään puolijumala, vaan katsominen rajoittuu niin puolen tunnin lastenohjelmiin, jotka piru vieköön tulevat juuri silloin kun se ruoka on valmis. Muu ilta sitten tehdäänkin muuta, kuten sanoin: ulkoillaan paljon, käydään uimassa, kirkastossa... Eilen maalattiin sormiväreillä, toissapäivänä oltiin leikkikentällä.



ap



En tiedä...

Minusta on ikävää, että nykyisin televisiot, pelit yms. saavat tosiaan puolijumalan otteen ettei edes voida syödä yhtäaikaa pöydässä. Lisäksi mun mielestä kuuluu jo hyviin tapoihin syödä ruokapöydän ääressä - ei jossain television tms. ääressä ympäri huushollia.

Vierailija:

Te ette taida olla kiinnostuneita toisistanne, ja lapsesi ei osaa olla kavereilla ihmisiksi, koska ei tiedä että

muilla istutaan pöydässä kunnes kaikki ovat lopettaneet ruokailun.

Kuten varmasti luit, meillä touhutaan paljon yhdessä - vain tämä ruokailu on kompastuskysymys... Ja parisuhde voi hyvin ja lapsi on hyvin käyttäytyvä tyttönen... Lisäksi ei käsittääkseni puhunut mitään hänen virailutavoistaan ja muutenkaan hän ei ole mikään kylärotta, joka muiden nurkissa roikkuisi näiden syödessä... Tyylittömästä ja mauttomuudesta olen kanssasi ehkä samaa mieltä, eipä asia minua muuten vaivaisi, jos en olisi.

edes yksi päivä viikossa jolloin olisi perhe yhtäaikaa ruokapöydässä ?

Siis miten te asian korjaisitte? Käytäntö on, että tulemme kotiin kello 16,30. Ruoka on kello 17.00 valmis, aikaisintaan. Kaikilla on kova nälkä, eikä mitään iltapäivän välipaloja voi ajatella, koska ei meillä töissä ole iltapäivillä taukoa, jolla sellaisia syödä... Jos syömme jotain pientä heti kotiin tullessamme ja ruoan vasta myöhemmin yhdessä, menee koko ilta siihen syömiseen ja sen valmisteluun ja ne yhteiset hetket esim. uimahallissa jäävät tekemättä... Ja kuten sanoin, lapsi ei muuta aikaa telkkaria toljota kuin sen puolituntisen, niin kiellänkö sen häneltä? Onko se oikein? vai miten ihmeessä asian korjaan niin, ettei se hyvä mitä meidän perheessä jo on, pois pyyhkiydy sen vuoksi, että vain voimme syödä yhdessä?



ap *toivoen aitoja vinkkejä ja ehdotuksia, moraalia löytyy jo omasta takaa*

Vierailija:

edes yksi päivä viikossa jolloin olisi perhe yhtäaikaa ruokapöydässä ?

Ja käytännössä ne ovatkin aika lailla hoidossa. YLEENSÄ syömme yhdessä, aika harvoin se on, että lapsi olisi poissa tai että mies söisi olohuoneessa. Nyt vain juuri siihen havahduin, koska viime viikonloppu oli sellainen. Lauantaina söimme yhdessä, mutta sunnuntaina tyttö oli kaverinsa luona koko päivän (kauempana asuva kaveri, jonka luona myös söi) ja mies katsoi jalkkista... Mutta ei aina olen näin - viikonlopuista voisimme kuitenkin aloittaa, tosissaan. Kiitoksia.

ap

Sitten vain lämmität sen, kun tulette seuraavana päivänä kotiin, ja lapsi ehtii syödä ennen lastenohjelmia. Näin pääsette mahdollisimman pian syömään, kun kerran olette nälkäisiä kaikki kotiin tullessanne.

Miehen suhteen ei ole vinkkejä...

Muttei mene periaatteesta olkkariin ruokalautasen kanssa vaikka olis mikä vika peli tahansa. En tee tahallaan ruokaa valmiiksi just silloin kun peli tulee, jos sitä luulitte... Peli kestää 3h ja pakko syödä jossain vaiheessa.

Mies onneksi ymmärtää tämän.

Pitääpä koettaa tuota illalla ruoan tekemistä - se voisi toimiakin... Kun väsyneenä töiden jälkeen minua kaikkea muuta kuin huvittaa sen ruoan laittaminen, kun taas iltaa kohden pikemminkin piristyn. Ensi viikolla teenkin sellaisen " ruokasuunnitelman" , että teen ruokaa, jonka voi lämmittää seuraavana päivinä. Miksi itselle ei ole tullutkaan tuo mieleen?

Videota tai tallentavaa digiboxia tai dvd:tä meillä ei ole, mutta jouluksi on ajateltu hankkia... Sekin oli hyvä idea, joskin en tiedä milloin lapsi sitä tv:tä katsoisi sitten myöhemmin, kun siitäkään en tykkää, että tv:tä katsottaisiin juuri ennen nukkumaanmenoa - luen mielummin hänelle satukirjaa. Mutta mietinnän arvoinen idea joka tapauksessa... :o)



ap

Vierailija:

Muttei mene periaatteesta olkkariin ruokalautasen kanssa vaikka olis mikä vika peli tahansa. En tee tahallaan ruokaa valmiiksi just silloin kun peli tulee, jos sitä luulitte... Peli kestää 3h ja pakko syödä jossain vaiheessa.

Mies onneksi ymmärtää tämän.

Se täytyy olla tuo, ettei heillä lapsuudenkodissa pahemmin piitattu siitä missä syötiin, kun mies ei todellakaan tunnu ymmärtävän miksi asia olisi minulle tärkeä. Kun kerran kuulumisia vaihdetaan normaalisti, parisuhde voi hyvin, vietetään aikaa yhdessä päivittäin, eikä hän olohuoneessa syödessään sotke, niin missä on vika... Niin, sanopa tuo. Kun asian noin laittaa, niin enpä minäkään osaa sanoa, missä se vika on, ainut että minusta vain pitäisi syödä keittiössä koko perhe. piste. Mutta juttelen hänen kanssaan (taas kerran) ja pitääpä yrittää katsoa, ettei silloin viikonloppuisin tekisi sitä ruokaa matsin aikaan. Koska niin viisaaksi mies ei koskaan muutu, että matsista jättäisi sekuntiakaan katsomatta jos sitä katsomaan alkaa. *mutiseen harmissaan* Muuten kuitenkin hyvä miekkonen, enpä häntä muuten rakastaisi...

ap

Meita on vain kaksi, mies ja minä. Emme syö yleensä yhdessä, koska aikataulumme ovat erilaisia. Mies on niin hidaskin, että joskus kun laitan ruokaa, olen ehtinyt syömään lautaseni tyhjäksi, kun hän vasta tulee pöytään. Emme myöskään pidä samanlaisesta ruuasta, joten usein syömme eri ruokia, joita ei pahemmin kyllä tarvitse edes laittaa. Emme kyllä syö telkkarin ääressä, vaan ihan pöydässä. Minusta yhteinen ruoka-aika ei ole tarpeellinen, ainakaan meille. En kaipaa yhteistä ruokailua. En tiedä, olisiko asia eri, jos olisi lapsia.

me syömme aina eri aikaan. Ainakin lähes aina, eikä se meitä haittaa.

Mies syö perunaa ja riisiä joita minä en taas syö ollenkaan.

Kun mies tulee kotiin, hän syö oman ruokasa ja minä syön sitten kun tulen jumpan kautta kotiin. Mies syö tv:n ääressä ja minä sanomalehden. Meillä jää kyllä muutenkin ihan tarpeeksi aikaa jutella.

syökää yhdessä klo 18 kun minulla ei koskaan työvuoro lopu ennen klo 18. Useimmiten klo 19 tai 20. Ei silloin enää ruokaa syödä korkeintaan iltapala.



Ts. ei se onnistu meilläkään

Tuskin kertoo mitään todellista perheen hyvinvoinnista.



Kukin tehköön tavallaan ja jos suurin ongelma on siinä, että joku asiantuntija on jossain sanonut, että perheen tulisi syödä yhdessä, lienee tarkoitus ennemmin korosta yhdessäolemisen kuin yhdessä syömisen merkitystä.



Syökää vaikka yksi kerrallaan, jos se sopii teille.