Melko tarkalleen vuosi sitten mun perheessä oli vielä 5 jäsentä...

mitä tapahtui?

Yritä jaksaa niiten vuoksi, ketkä nyt perheessä ovat.

Halaus!

Olen itse menettänyt minulle erittäin läheisen ihmisen ja vaikeeta on ollut.

Jaksan mieheni ja kahden lapseni ansiosta.

sen jälkeen kuoli koira. Näillä menetyksillä ei kylläkään ole mitään tekemistä keskenään.



Typerää surra sitä, että meitä oli niin paljon - pienehkö suurperhe - ja näin vähän...



Faktuaalisesti koiran kuolema oli surullisempi asia kuin ero.



Kippistä vaan...

Hankalana hetkenä muista, että perheessäsi on kuitenkin edelleen kolme jäsentä, et ole onneksi yksin. Se toivottavasti auttaa edes vähän jaksamaan ja välttämään niitä perseidenvetämisiäkin. Viina lähinnä pahentaa fiiliksiä, sekä fyysisesti että pääkopan sisällä... Voimia!

Se ei tietenkään vähennä omaa oikettasi surra, mutta esimerkillä haluan muistuttaa, että sulla tosiaan on edelleen ne lapset läsnä ja muutenkin kaikki (koiraa lukuunottamatta) hengissä. En siis meinaa skoolata vaan kehottaa hakemaan ihan oikeasti apua, jos vuoden takainen ero ja koirasta luopuminen ottaa noin koville. Älä jää yksin, olet lapsillesi velkaa sen, että jaksat selvittää pääsi (muustakin kuin siitä viinasta...).

Mitähän ne sitten on?



No en minä kylläkään ole nyt kovin surullinen. Molemmat tapahtumat olivat väistämättömiä. Ukko oli/on pettävä ja valehteleva sika, koira oli sairas ja vanha. On vaan vähän jotenkin irvokasta, miten perhekoko saattaa suht pienessä ajassa tipahtaa aika dramaattisesti. Ihan jo sen vuoksi tekisi mieli ottaa vähän wiinaksia - en kylläkään ota...



Toki läheisen ihmisen kuolema on varmasti iso juttu, en tätä omaa tilannetta rinnasta mitenkään vaikka lapsen kuolemaan. Koiraa vaan on ikävä, kyllä kaikki lemmikin omistaneet varmasti tämän tietää?



-ap

t: 8



ps. OIKEASTIKO ilmoitat lomakkeeisiin yms perhekooksi koiran kanssa 5? Hahahha...

olen todella eläinrakas ja meillä on koira ja kaksi kissaa. silti en pidä niitä perheenjäseninä. Vaan lemmikkeinä.



toki lemmikin menetys on raskasta, mutta en nyt sen takia vuotta surisi.

Koira oli vanha ja saira, ei siis kuollut yllättäen tai tapaturmaisesti?

Missä lapsesi on jos meinaat nyt surusi hukuttaa pulloon?



Oletko ajatellut terapiassa käymistä, ehkä siirrät joitain tunteita ja käsittelet ne koirakaverin menettämisenä, jos ne vaikka olisivat jotain muuta, turvattomuutta, pelkoa menetyksestä jne.



Menetyksiä elämässä tulee, se on haastavaa ja surullista, mutta jotenkin näiden asioiden kanssa pitää pärjätä, jos tuntuu kohtuuttomalta niin silloin on hyvä hakea apua.



Voimia sinulle.

missä lukee, että koiran kuolemasta on jo vuosi??? Siitä on kuukausi. Missä lukee että VEDÄN perskännit? Kirjoitin että tekisi mieli vetää, siitä on pitkä matka toteutukseen.



Missä lukee että SUREN? Kirjoitin, että on jokseenkin surullinen vuosipäivä, ja että on irvokasta miten elämäntilanne voi vaan muuttua, vaikkei mitenkään yllättävästi.



Ja miksi en pitäisi koiraa perheenjäsenenä??? Kalusteko se sitten on? Sääli lemmikkejänne, jos suhtaudutte niihin noin kylmästi. Mitähän varten teille lemmikkejä on hankittu, statuksen vuoksiko? Minulle koira oli rakas ystävä, joka toi iloa ja lohtua elämään. Ja siinä mielessä aivan rinnastettavissa perheenjäseneen.



Voi teitä mammat, menkää nukkumaan. Huomenna voi olla teillekin parempi päivä.



-ap

mistä hitosta me voidaan tietää millon se koira on kuollut.



ja kyllä, minusta on outoa surra niin kovasti lemmikkiä.

ei eläimet ole perheenjäseniä, ihmiset on!

myötätuntoa ja ihan järkeviä kommentteja solvaat!!



Mene sinä nukkumaan! Toivottavasti lapsesi on isällään!