Miten puolisosi kärysi pettämisestä??

hop

Vähän samantapainen tarina täällä. Kärsimme lapsetomuudesta ja olimme ihan lukossa asian kanssa,molemmat kipuili asiasta. Mies päätti sitten lohduttaa itseään paikallisella yh-tyrkyllä joka oli tehnyt joka lapsia kahden eri miehen kanssa. En tiennyt asiasta kunnes yksin minun nimellä tuli kirjekuori jossa oli kopio ultrakuvasta...

Menin ihan shokkiin! Asumme noin 20 000 asukkaan kaupungissa. Myöhemmin kuulin että tämä yh-hutsu oli julistanut jo pidemmän aikaa kavereilleen että hän haluaa vielä yhden lapsen,ettei halua parisuhdetta vaan lapsen. Mieheni oli niin tollo että lähti baarista paneen tota hutsua. Panivat kax tai kolme kertaa (en ole kysellyt tarkemmin lkm:iä) kun pulla oli uunissa niin mies pihalle saman tien ja välit poikki. Miehenikään ei tiennyt että yh-hutsu on raskaana ennen tätä postittelua. Muutin välittömästi pois ja aloitin terapian että mielenterveyteni säilyisi jotenkin. Meni jonkin aikaa niin huomasin olevani raskaana. Yhteen emme palanneet ja exä on lapseni elämässä mukana. Tästä toisesta lapsesta en ole kysellyt,enkä halua keskustella. Olen todella paljon joutunut tekemään töitä oman katkeruuteni eteen,haluan että lapsella on isä. En voisi elää sen asian kanssa ettei lapsi saisi tavata isäänsä.

sai reikiä hampaisiin ensimmäistä kertaa yli kolmekymppisenä. karies-bakteeri tarttui siis jostain :-)

Kokolailla tyhmyyttään jäi kiinni.... Jätti näkyviin esim baarikuitteja kun oli käynyt Helsingissä kapakassa ja kuiteissa oli olut + siideri (mies ei siis juonut siideriä), ja nää kuitit oli illalta jolloin ukko oli lähtenyt kaverinsa luo Tikkurilaan saunomaan ja pelaan bilistä. Kertoi oikein seuraavana päivänä miten oli ollut kivaa kun olivat saunoneet monta tuntia ja kuunnelleet musaa yms...  Lisäksi oli puheluita joihin piti käydä vastaamassa kuistissa suljetun oven takana. Ja ei olla enää yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 12:16"]

sai reikiä hampaisiin ensimmäistä kertaa yli kolmekymppisenä. karies-bakteeri tarttui siis jostain :-)

[/quote]

hhmmm - kauheeta mikä sika! Kai erositte heti?   : )

Oli ihmeellisiä menoja ja puheita päiväkodintädistä. "Se oli tehnyt sitä ja tätä" ja "heitettiin lasten kanssa hoitotäti junalle, kun ajettiin ohi". Yhtenä iltana hutsu soitti muutaman kerran meidän kännykkään (silloin kännykät ei olleet henkilökohtaisia) ja löi mulle luurin korvaan. Ihmettelin näitä luurisoittoja ja otin selville numeron omistajan. Silloin leikkasi.

Ei todellakaan olla enää yhdessä ja lapsetkin vaihtoivat silloin päiväkotia.

vielä lisää?

Olimme naimisissa. Yhtenä päivänä ei enää tullut töistä kotiin. Soittelin hädissäni läpi kaikki sairaalat tutut ja sen kaverit, työpaikallakaan ei kerrottu mitään. Parin päivän päästä tuli kotiin kaula täynnä fritsuja ja sanoi jättävänsä minut toisen naisen vuoksi. Oli kuulemma pettänyt minua useiden naisten kanssa monta vuotta jo ennen kun edes mentiin naimisiin. Pakkasi laukun ja lähti. Kerran oli käynyt kotona kun tiesi minun olevan poissa, pakannut kaikki kamansa, varasti koirani,kaikki rahani mitä mulla oli kämpällä (siis omat henkilökohtaiset rahani), kirjoitti liitutaululle "en voi" ja lähti pysyväksi. Yritin tappaa itseni ja olin todella masentunut monta vuotta. Olisihan merkkejä ollut paljonkin jos en olisi ollut sokean typerä ja luottanut. Tästä on nyt yli 5 vuotta enkä ole koskaan edes kuvitellut että voisin mennä edes treffeille kenenkään kanssa tai koskaan enää luottaa keneenkään. Ja olen nyt 26 vuotias. Eli vaikka en kuollut en silti pysty enää elämäänkään.

mä en jäänyt kiinni mutta jos mies olis mitään tajunnut niin näistä olisin jäänyt kiini

-sormet haisi pillulle, jos olis haistanut niin olis tajunnut

-mies pääsee mun faceen mun koneelta ja omaltaankin pääsis mutta kun ei muista mun salasanaa vaikka olen sen sata kertaa kertonut, mun facessa kävi mutta ei koskaan ratsannut mun viestejä mikä nyt on ihan normaalia

-feikkasin kaikki orgasmit viimeisen 5kk aikana, no mistäpä miehet näitä tajuais

Satuin paikalle kun mies luki sähköpostejaan ipadilta. Pelästyi jotenkin ja sulki heti laitteen. Asia jäi kaivamaan mieltä, ja oli pakko (juu tiedän, laitonta) avata meili. Siellähän oli kiihkeetä kirjeenvaihtoa Pirjon kanssa. Pirjokin oli niin kyllästynyt aviomieheensä ja haki romanttista illallisseuraa. Voi vittu. Olivat aloittaneet kirjoittelun suomi24. treffipalstalla. Kirjauduin myös treffipalstalle, ja aika helposti löysin mieheni ilmoituksen. Pirjolle terkkuja sinne Vantaalle.

Mun mies oli myös poissaoleva, kuhki yöt koneella ja netissä (neljään asti), kiukutteli sitten väsymystään, väitti olevansa masentunut, tuli hirveän kriittiseksi mua kohtaan (rupesi mm. ottamaan kuvia todistusaineistoksi siitä, että jätän laittamatta lusikan suoraan tiskikoneeseen jne.), pudotti painoaan, oli pitkiä treenejä salilla klo 22 - 02 (!!!). Kännykästään poisti kaikki mun lähettämät pusipusiviestit (aiemmin aina säästi ne), ei käyttänyt vihkisormusta (sikalenssulla perusteli sitä...ettei tartuttaisi ketään)...

Yhtenä iltana se meni nukuttamaan tyttöä ja mä menin koneelle, jossa sillä oli excel auki. Siellä oli kymmeniä nettiosoitteita eri nimillä (siis sen omia), deitti/seksisivustojen tunnuksia jne. kirjoitin s-postiosoitteet ja salasanat ylös paperille itseäni varten. Kun lapsi nukahti, pyysin miestäni tietokoneelle ja kertomaan, mitä ne sivut ovat. Hän selitteli ja väitti ettei ole käyttänyt niitä muuta kuin "fantasioihin". Näytti mulle suurinta osaa osoitteista, kunnes totesin, ettei ollut mitään raskauttavaa (eli sovittuja treffejä). Silti en ollut vakuuttunut.

Kävin säännöllisesti tsekkaamassa nuo osoitteet (kun arvelin ettei mies tiedä mulla olevan niitten salasanoja). Neljän kuukauden kuluttua tärppäsi, olin kirjoittanut yhden osoitteen muistiin väärin - ja vahingossa kirjoitin sen "oikein", ja bingo. Siellä oli kaikki misut, joitten kanssa se oli tapaillut kiihkeissä merkeissä yli vuoden ajan. Mä olin viimeisilläni raskaana, ja meidän 10 v hääpäivän jälkeenkin sillä oli ollut aamupäivätreffit omppuhotellissa jonkun naisen kanssa.

Ollaan edelleen yhdessä. Molemmat käytiin terapiassa, yksilö- ja pariterapiassa, ja paljastumiseseta on nyt aikaa 1,5 vuotta. Alkuk oli todella hirveää, mutta sekin parempaa kuin se "jäätynyt" parisuhde, jossa sen miehen pettämisajan olimme...Meidän suhde on nyt parempi kuin koskaan, mutta täydellistä luottamusta ei ole, se pieni epäilys välillä tulee pintaan. Toisaalta mies on muuttunut, kasvanut hyväksi mieheksi ja isäksi (ennen oli ihan kersa), seksi on mahtavaa ja me osataan puhua asioista paremmin.

Itse en tiedä tulleeni petetyksi enkä ole pettänyt. Hieman ja paljonkin ihmetyttää te naiset joita törkeesti petetty useaankin kertaan..miksi jäätte siihen, teille ei arvoa anneta, ukot vaan naureskelee. Oletteko niin epävarmoja ettekä anna itsellenne arvoa? Minusta naisen täytyy osata arvostaa itseään ettei tuommoiseen suostu. On tietysti helppo sanoa kun ei ole petetty mutta jos näin minulle kävisi, se olisi siinä, ei sellaiseen ukkoon voi koskaan enää luottaa, kerran petturi aina petturi uskokaa pois.

tuosta yhdessä ilman luottamusta.. kaksi vuotta oli vaikeaa, nyt on jo helpompaa itsellä. Onhan se ahdistavaa, että arkea ei jaa ihminen, jonka kanssa tuntisi olonsa luontevaksi. Tuntee ovat suht kuolleet miestä kohtaan, sellainen pinnallinen kaverisuhde meillä nykyään on. Miehen tuntemuksia en tiedä eikä kiinnostakaan. Parhaat ystävät on nykyään muualla kuin oman kodin katon alla, kuten aiemmin oli, sääli, mutta minkäs minä sille teen, en tätä itse valinnut.

up

Ei hitto nämä ovat ihan hirveitä juttuja. On vaikea ymmärtää, kuinka moni on päättänyt jatkaa elämäänsä pettäjän kanssa.

Mä en ymmärrä miten PYSTYY enää harrastaan seksiä sen petturin kaa... Mä en pystyis kun vaan ajattelisin et miten se ukko on dipannu munaansa toiseen, on se kuitenkin niin kahdenkeskeinen ja läheinen "tapahtuma" ,siis tuo rakastelu.

Ja meillä loppuis sitten avioliitto viimeistään siihen kun ei olis enää seksiä.

"On vaikea ymmärtää, kuinka moni on päättänyt jatkaa elämäänsä pettäjän kanssa."

No, omalla kohdalla asiassa oli jotain lieventäviä asianhaaroja. Mm. se, että pettämiset olivat yksittäisiä kännijuttuja, eivät sivusuhteita, ja osassa se fyysinen kanssakäyminen oli varsin "lievää". En myöskään (aiemmin) suhtautunut kovin mustavalkoisesti pettämiseen - jonkun pussailun, josta mies itse kertoi silloin seurustelun alkuvaiheessa, kuittasinkin vaan naurulla, enkä edes muistanut koko hommaa ennen kuin nämä muut paljastuivat (vuosia myöhemmin). Tässä välissä seurustelu oli muuttunut paljon syvemmäksi, ja siksi nuo paljastuneet jutut ja erityisesti niiden lukumäärä loukkasivat ihan uskomattoman paljon. Pahin luottamuksen pettäminen oli kuitenkin se, ettei mies kertonut niistä itse.

Paljastumisesta on nyt vuosi. Luottamusta ei tosiaan hirveästi ole, ja näin klassisesti sanottuna sen merkityksen suhteessa tajuaa vasta kun sen on menettänyt. Koen olleeni tuon aiemman "ei se nyt niin vakavaa oo" -asenteeni kanssa hyvin ylimielinen, ja siinä mielessä sain kyllä ansaitun opetuksen.

Käyttäytyminen muuttui. Sitten yhtenä yönä tuli vaan tunne, että nyt katson hänen kännykän viestit ja soitetut puhelut. Puhelimesta löytyi viesti, jossa puhuttiin, miten olisi kiva taas kun tulisit käymään oli niin kivaa viimeksi. Numero oli tallennettu tyyliin PORI ja soitin siihen ja sieltä vastasi nainen.

Eipä siinä paljoo jäänyt arvailtavaa

Alkoi tulla paljon tavallista enemmän ylitöitä ja työmatkoja. Kotona ei seksi kiinnostanut ja oli muutenkin jotenkin poissaoleva... Lisäksi alkoi kiukuta mulle pikkuasioista. Varmaan sillä oli syyllinen olo, hyökkäys on paras puolustus vamaan. Pari kertaa soitin sille ylitöihin firman lankanumeroon eikä vastannut koskaan. Lopulta tunnusti kun nostin asian pöydälle. Oli tavannut jonkun vosun työmatkalla (oikealla sellaisella) Tamperelaisen hotellin yökerhossa ja ...siitä kai se ajatus sitten lähte. Vittu! Ei olla yhdessä enää.

Jotenkin sen vaan aavistaa. Ehkä herkkyyttä lisää se, että on tullut petetyksi aiemmissa suhteissa. Osaa lukea ne tutut tunnusmerkit: kännykän piilottelu, ihme menot, sähköpostin salailu yhtäkkiä. Kaiken kruunaa se vakuuttelu "en vois ikinä pettää sua". Alkaa ahistaa taas kun ajattelen näitä juttuja. Suurin vika lienee mussa, kun aina löydän kumppaniksi näitä pettäjiä :/