Vierasmaalaisen puolison työhönpääsykokemuksia Suomesta - ja palkkaa vai ei?
Kiinnostaisipa tietää, kuinka vierasmaalainen puolisonne on pärjäillyt Suomen työelämässä? Onko " oikeita" töitä kenties löytynyt? Kuinka helposti ja miten pian? Suomen kieli pitäisi olla kaiketi myös aika hyvin hallussa - alalla kuin alalla, että töitä irtoaa...
Nykyään on tarjolla niin valtavat määrät kaikenlaista ilmaisharjoittelua, tukityöllistämistä, työelämänvalmennusta ja mitä vielä. Moni firma tuntuu pyörivän aika hyvin tällaisen ilmaistyövoiman varassa. Eipä siis ihme, että ihan " oikeita" töitä, joista maksetaan ihan " oikeaa" palkkaa, ei ole mitenkään yksinkertaista löytää. Alkaa tuntua siltä, että joka paikassa riittäisi töitä, jos tulet ilmaiseksi, mutta jos tulet rahalla, niin se onkin toinen juttu.
Työttömyyskortistosta käsin noihin " oikeisiin" töihin on kaiken lisäksi todella vaikeaa päästä...työpaikkaa vaihtavat kun tuntuvat olevan usein etusijalle uusia työntekijöitä jonnekin valittaessa. Riippuu tietysti myös vähän alastakin...onko tässä monikulttuuristen perheiden porukassa niitä, joiden vierasmaalainen siippa on onnistunut ponnistamaan kovassa työnhakuruletissa ykköseksi ja suomalaiseen työelämään kiinni...vai suhteillako se homma yksinomaan pelaa...?
Tässä sitä ihmetellään, kun korkeasti koulutettujakin otettaisiin vain ilmaiseksi joka paikkaan, palkasta puhuttaessa neuvottelut työpaikasta tavallisesti päättyvät lyhyeen.
Kommentit (6)
Meillä myös mies korkeasti koulutettu, mutta kunnon töitä vaan aika vaikea löytää. Mies on opetellut suomen kielen, rinnastanut tutkintonsa suomalaisen tutkintojärjestelmän standardiin, suorittanut yleisten kielitutkintojen suomen kielen kokeen hyvillä arvosanoilla ym. ym. Työttömänä ollut vain sen aikaa kun ollut suomen kielen kurssilla. MUTTA ei sitten millään aukene " oikeiden" töiden maailma. Monta kertaa on kyllä kelvannut työnantajille ilmaisena työvoimana (työelämävalmennuksella, oppisopimuksella yms.) mutta kunnon palkkatöihin ei tunnu pääsevän millään. Tosin siivoustöitä ei ole edes koskaan saanut, vaikka on yrittänyt tosi paikan tullen (mikä on minusta naurettavaa, kun ei edes sitä saa...). Nyt mies sitten opiskelee uutta alaa yliopistossa, jospa se auttaisi työelämään pääsemisessä.. mutta aika siis epätoivoiselta näyttää. Suomi on vielä ilmeisen jäljessä muihin euroopan maihin verrattuna ulkomaalaistaustaisten ihmisten työllistämisessä. Ja puutteellinen kielitaito on usein pelkkä tekosyy. Työhön hakemista vaikeuttaa jo pelkkä ulkomaalainen nimi (testattu on).
Mun mies pääsi haastatteluun parin puhelun jälkeen ja sai työpaikan heti ekassa haastattelussa. Sitten kun halusi vaihtaa työpaikkaa n.6kk kuluttua niin sai työpaikan ekalla puhelinsoitolla... Aina on saanut ihan hyvää palkaa, samalla perjaatteella kuin muutkin työntekijät.
Mies on koristemaalari, mutta tekee ihan vaan raksahommia täällä Suomessa.
Suomea ei puhu, mutta ei siinäkään ole ollut mitään ongelmaa, herran pomo puhuu täysin sujuvaa englantia.
Kannattaa laittaa hakemus ja CV noihin henkilövuokrayrityksiin. Sitä kautta voi aueta sitten se vakituinenkin työpaikka. Niitähän on nyt noussut kuin sieniä sateella, mutta hyvämaineisimmat haluavat pitää maineestaan kiinni ja kohtelevat hakijoita hyvin.
www.varamiespalvelu.fi
www.staffpoint.fi
www.adecco.fi
www.manpower.fi
www.eilakaisla.fi
Juu, kyllä meidänkin miehellä on aina ollut töitä ja juuri omaa korkeakoulu-tutkintoa vastaavaa. Itseasiassa muutti Suomeen kun oli työpaikka varmistunut, muuten minä olisin varmaan muuttanut hänen kotimaahansa, joka olisi ollut kyllä riski omalla urallani.
Ollut jo yli 7-vuotta samassa yrityksessä ja kohonnut aina parempiin tehtäviin.
Kannattaa olla sitkeä eikä antaa periksi.
Raksa-alalle kouluttautui Suomessa ja heti koulun päätyttyä sai vakitöitä firmasta, jonka palveluksessa on edelleen. Myös koulun aikana hän sai kesätöitä alaltaan ja ennen opiskelua teki kaikenmoisia sekalaisia hommia; siivousta, työskenteli pesulassa, raksahommia, pizzanpaistoa... Ennen Suomeen tuloa oli toiminut tarjoilijana sekä muurarina, eikä koulutusta ollut ehtinyt kertyä lukiota korkeammalle, koska muutti tänne 19-vuotiaana.
Palkatonta työtä mieheni ei ole tehnyt Suomessa, eikä myöskään ollut näissä työllistämisjutuissa - kursseilla tms., mutta eipä ole ollut juuri työttömänäkään. Työpaikoista kolme löytyi suhteiden kautta (ensimmäinen Suomeen tullessa minun kauttani, toinen kaverin kautta pesulaan ja kolmas toisen kaverin pizzeriasta). Rakennusalan työt taas mies on löytänyt ihan hakemuksia eri firmoihin jättämällä ja kun yksi on poikinut kesätyön ja sen on hoitanut kunnialla, niin se onkin sitten poikinut suosituksia, jotka ovat silottaneet tietä seuraavaan työpaikkaan. :o) Kun mieheni valmistui, jätti hän viisi hakemusta, joista jopa kolme tuotti työtarjouksen, joten joskus kai on onneakin pelissä. :o) Valmistumisensa jälkeen mies on nauttinut varsin hyvää palkkaa, kuten myös rakennusalan töissä yleensä. Sen sijaan nämä aiemmat pizzanpaistot/siivoukset/pesulatyöt olivat aika surkeapalkkaisia juttuja, mutta töitä kuitenkin... Ja hyvä kielitaito löytyy nykyään, mutta ei löytynyt vielä esim. tuolloin kun pesulassa aloitti työt.
Aviomies on rakennusalan miehiä ja töitä on löytynyt. Kielitaitoonkin on panostettu ja mies hankki suomalaisen peruskoulun päättötutkinnon siinä sivussa. " Täydellistä" suomea hän ei vielä kuitenkaan puhu.
Töistä maksetaan ihan oikeaa palkkaakin, tosin alussa tietysti ei pääse lähellekään ns. keskituloja. Työkokemuksen karttuessa palkkakin kohenee. Kannattaa myös yrittää vuokratyöfirmojen kautta. Ne ovat tietysti pätkätöitä, mutta yleensä töitä riittää, kun ensimmäisen paikan on hoitanut kunnialla. Pääasia on saada suomalaista työkokemusta.