kotiäidit - paljonko lasten kanssa ulkona päivässä?

että pari kertaa päivässä ulkona, mutta usein kyllä saattaa jäädä vain siihen yhteen ulkoilukertaan, n. 1h kerrallaan. Harvassa ne päivät ettei ollenkaan ulkoilla, mutta niitäkin on silloin tällöin, esim. ostosreissu tms..



Koitan olla tuntematta suurta syyllisyyttä, jos ei olla joku päivä kovin ulkoiltu.. :)

mika pakko se on menna lapsen kanssa ulos joka paiva?? Siis, asumme talla hetkella englannissa ja muutto suomenn haamottaa parin viikon paassa..taalla ei todellakaan ole ihmeellista jos ei kayda leikkipuistossa moneen paivaankaan, voi menna viikkokin ettei paasta puistoon (talonyhtiossa ei siis ole leikkialuetta). Suomessa joku ' puistopakko' ? Odotan kylla etta paasen hiekkalaatikon reunalle istumaan mutta tuskin nyt sentaan useita kertoja paivassa.. Eli tuomitaanko meidat heti kattelyssa koska en todellakaan aio ravata edestakasin ennen lounasta ja lounaan jalkeen..?

Kesäaikaan lapset (2v. ja 4v.) käytännössä asuivat ulkona ja itse olin vähän jopa tyytyväinen, kun syksy alkoi, niin ei tarvitse itse olla siellä koko ajan perässä paimentamassa. Kotihommat kun luonnollisesti olivat ihan retuperällä, kun kaikki aika meni pihalla.



Nyt syksy- ja talviaikaan ollaan pihalla aamupäivisin n. 2 tuntia. Hyvin harvoin lähden pienemmän päikkäreiden jälkeen uudestaan ulos iltapäivällä, vaan teen sitten iltaruokaa ja touhutaan sisähommia. Ehkä pari kertaa viikossa mennään sitten iltaruoan jälkeen vielä pihalle esim. koko perhe lenkille. Esikoinen saa mennä halutessaan yksin tuohon pihalle puuhastelemaan. Olen päästänyt hänet nyt tänä kesänä ensimmäistä kertaa niinkin, että en ole koko ajan kurkkimassa ikkunasta. Asutaan rauhallisella omakotitaloalueella ja takapihan takana on iso leikkikenttä hiekkakenttineen eli poika saa touhuta joko omassa pihassa tai puistossa.



Päivät vaihtelee paljon. Kerhopäivinä ulkoillaan keskipäivällä ja välillä käydään ostoksilla ja ulkoilu jää kokonaan.



t. Jogu

Eli meillä ulkoillaan kun siltä tuntuu. Normaalisti joka päivä, jos innostutaan niin 2 kertaa päivässä. Mutta ei ikinä väkisellä eikä todellakaan säällä kuin säällä. Ei mua eikä 4-vuotiasta huvita mennä sateeseen seisomaan... Niihin kuralätäköihin ehtii hyppimään sitten kun sade on loppunut ;)



Mulla siis lapset 4v. ja 1v. Normaalisti lähdetään aamutoimien jälkeen ulos, joko puistoon, kävelylle, metsään, pyöräilemään tai mitä nyt milloinkin tekee mieli. Mutta jos sataa tai muuten vaan näyttää epämiellyttävältä ilmalta tai jos vaan laiskottaa, niin hyvällä omalla tunnolla jäädään sisälle. Mikä pakko sinne ulos tosiaan on väkisellä raahautua, jos ketään ei huvita?



Toisen kerran mennään ulos pari-kolme kertaa viikossa, joskus isompi lähtee isänsä kanssa pyöräilemään, kerran viikossa mennään pyörällä jumppaan ja joskus vaikka iltalenkki heitetään.



Kesällä meilläkin lähes asuttiin ulkona, mutta nyt ei enää ihan sama huvita...

Moonika kirjoitti hyvin eli oman fiiliksen mukaan kannattaa mennä. Toki aina löytyy niitä " tehokotiäitejä" , jotka paahtavat ulkona monta kertaa päivässä posket punaisina ja saavat huonon omatunnon kaikille muille ;-).



Mutta kaikki tyylillään ja mun mielestä kotona olemisessa pitäisi säilyttää juuri se luksus, ettei saa välillä olla juuri kuin huvittaa. Sekä lapset että äiti. Juuri eilen tuo meidän 4-vuotias kommentoi aamulla: " Äiti, eikös tänään ole niin hienosti asiat että on vapaapäivä?" . Tämä tarkoitti sitä, ettei ollut mitään sovittuja menoja (kerhoja, harrastuksia, vierailuja tms.). Kun kysyin, mitä poika on ajatellut tehdä, hän sanoi tekevänsä ensin " vähän puutarhahommia" ja sitten " makoilla sohvalla ja nautiskella" . Eihän siihen äiti voinut muuta kuin sanoa, että siitä vaan ;-).



Kyllä sitä päiväkodissa jo koulussa saa taas mennä tiukan ohjelman mukaan, vaikkei aina huvittaisikaan.



t. Jogu

Mä taidankin olla vähän " vastarannan kiiski" tässä ketjussa tuon ulkoilun suhteen ;). Meillä 1v7kk ikäinen taapero, jonka kanssa käydään ulkona päivittäin 2-3krt. Aamupäivällä ollaan pari tuntia, päikkäreiden jälkeen reilu tunti ja illallakin samanmoinen pätkä useasti, ei tosin joka päivä.



Poika on sellainen energiapakkaus, että sisällä pitkään ollessa " kaatuu seinät päälle" ja lopulta tekee jatkuvasti kaikkea mikä on kiellettyä (esim. kiipeilee pöydälle seisomaan...), ulkona touhuaa muiden lasten perässä, kiipeilee, juoksee, potkii palloa jne. Käyttää siis energiaansa terveellä tavalla. Varsinaisia talvikelejähän me ei olla vielä ulkoiltukaan kunnolla, tottakai joku järki täytyy ottaa käteen kelien suhteen. Meillä ulkoillaan kyllä ihan mieluusti märemmälläkin kelillä, kun on kunnon vaatteet päällä molemmilla. Poika nauttii sateestakin. Meillekin on pian tulossa vauva ja mietin kuinka sitten ulkoilut sujuu, mutta selvinnee aikanaan. Joka perheellä on oma tapansa kaikissa asioissa ja hyvä niin. Itse pidän ulkoilua tärkeänä osana meidän päiviä enkä koe sitä mitenkään stressaavana tai pakottavana vaan lähinnä arkielämää helpottavana hommana, vaikkei pukemiset ison mahan ja kurakelien kanssa mitään herkkua aina olekaan.

Meidän taapero (alle2v) taitaa olla nimimerkkin Terppari vastakohta. Nimittäin rauhallinen ja viihtyy hienosti sisällä, kiltisti leikkien. Eli ei ole koskaan kiipeillyt pöydälle jne. Liikkuu kyllä paljon sisällä ollessakin eli esim potkii pallolla sisällä, sopivassa paikassa. Vaikka uhmaa alkaa olla niin silti ei oo ollu mitään ongelmia riehumisen suhteeen. Ehkä sitten kun on vanhempi, niin alkaa kaivata enemmän tilaa juoksemiselle.



Meillä ulkoillaan aamupäivisin, vain hyvällä säällä ja maksimissaan kerran päivässä. Noin 1-2t. Ja kesäaikaan eli hienolla säällä tuli ulkoiltua n3krt viikossa esim leikkipuistossa. Parina päivänä viikossa on muita aktiviteetteja, eikä ehdi puistoilla. Ja päiväsaikaan kyläillessäkin menee aina sen päivän ulkoilut " ohi" . En jaksaisi lähteä monta krt päivässä mihinkään. Ja toisekseen on äärimmäisen tylsää olla puistossa jos siellä ei ole muita lapsia/äitejä. Täälläpäin ei useinkaan ole. Iltaisin emme yleensä ulkoile (paitsi joskus harvoin takapihalla), sillä silloin vietämme aikaa kotona koko perheen voimin, kun isäkin tulee kotiin töistä. Ilta menee kotitöitä tehdessä, ruokaa tehdessä, syödessä, sukulaisilla kyläillessä jne. Joten ei siinä silloin ehdi mennä enää pariksi tunniksi leikkikentänlaidalle seisomaan.



Tuntuu hurjalta että jotkut menee ulos säällä kuin säällä, joka päivä! Ehkäpä se kotikaan ei menisi sotkuun/likaiseksi jos viettäisin sekä aamulla että illalla 2t ulkona lapsen kanssa. Eipä tarvitsisi enää juuri siivota kotona:) Mutta kun en ole oikein ulkoilma ihminen...

Kiva lukea muiden ajatuksia ulkoilusta. Mä itse pidän tärkeänä ulkoilua - saa kaikki happea, erilaisia leikkejä ja maastoja...paljon siis erilaista tekemistä kuin kotona. Mutta jokainenhan tekee miltä itsestä tuntuu ja jaksaa :=).



Mikään PAKKOHAN ei ole ulkona käydä, mutta meillä se on hieman pakko...tai muuten tullaan koko perhe hulluksi neljän seinän sisällä ja meno yltyy aivan mahdottomaksi kahden vilkkaan lapsen kanssa. Eli jos ei ole mitään menoja, niin ulkoilemme 2 krt päivässä tunnista yli kahteen tuntiin. Ja sade ei meitä haittaa :). Mutta monesti meillä on menoa joko aamu- tai iltapäivällä eli viikon aikana suurimmaksi osaksi käydään ulkona kerran noin parin tunnin ajan.

niin ulkoiltiin kahdesti päivässä, noin 2 tuntia kerrallaan. Minusta lapsen kanssa on ulkona paljon helpompaa kun lapsi touhuilee kaverinsa kanssa omiaan ja mammat saa juoruta keskenään :).



Nyt syksyn tullen tietysti olisi vähän eriasia kun aina ei sateella varmaankaan jaksaisi lähteä. Mutta lapset tarvii myös vesilammikoissa hyppimistä.



Meillä onneksi pihalla " vakiokaverit" , tuskinpa viihdyttäis neidin kanssa ilman niitä ainakaan niin pitkiä aikoja kerrallaan pihalla.

Yleensä ulkoillaan aamupäivällä 1-2 h ja illalla päivällisen jälkeen n. 1 h. Ennen päivällistä ei ehditä, kun kuopus herää päiväunilta vasta klo 16 ja syödään ruoka yleensä klo 16.30. Nyt syksyllä on aika tylsää (meillä vanhemmilla) olla pimeässä pihassa, mutta ollaan siellä yleensä koko perhe (eli mies myös), jolloin siellä on itselle aikuisseuraa. Jos aamupäivällä on muuta menoa, jätetään varsinainen ulkoilu silloin väliin ja mennään sitten vasta illalla. Ja jos illalla on ihan kamala ilma, ei välttämättä silloin aina mennä ulos, vaikka lapset käyvät silloin sitten kotona ihan ylikierroksilla.



Vaikka mulla ei olisi lapsiakaan, haluaisin silti ulkoilla ainakin kerran päivässä. Ts. joka päivä on päästävä ulos edes tunniksi! Mun sisko (lapseton) taas on sellainen, ettei ulkoile pakollisten työ- ja kauppareissujen lisäksi juuri ikinä ja mä en tajua, miten se aina jaksaa nysvätä kaikki vapaapäivät neljän seinän sisällä, jos ei ole jossain asioilla, kylässä tms. Oltiin tässä juuri samaan aikaan mun äidin luona ja oli aivan upea (ja lämmin) syyspäivä. Me muut oltiin lasten kanssa aamupäivällä 2 h ulkona, haravoitiin, työnnettiin kottikärryillä lehtiä, tehtiin niistä kasoja, potkittiin palloa jne., mutta mun sisko ei voinut nenäänsä pistää ovesta uloa. En ymmärrä!



Huonoja ilmoja ei meidän perheessä juuri tunnetakaan. Silloin kun meillä ei vielä ollut lapsia, lähdettiin usein miehen kanssa ulos kävelylle kovalla sateella tai kovalla tuulella. Se oli meistä kivaa. Pakkasilla ulkoillaan niin kauan kuin posket tarkenevat eli ainakin vielä -15 asteessa mennään pihalle/puistoon. Harmi, kun melkein kaikki muut lopettavat pihalla/puistossa käymisen, kun pakkasta on enemmän kuin -5... Onneksi meidän lapset nauttivat ulkoilusta, niin sopivat hyvin tähän perheeseen =)

kerran päivässä 1-2h, se on aika hyvä keskiarvo meidän ulkoilun suhteen. Kesällä lähestulkoon asutaan ulkona, ja välillä ollaan parikin kertaa päivässä ulkona, mutta välillä menee päiviä sisälläkin. Riippuu monesta asiasta. Jos meille tulee vieraita tai on menoa jonnekin, niin silloin voi ulkoilu hyvinkin jäädä. Joskus päivän ulkoiluvajetta paikkaillaan sitten illalla niin että mennään koko perhe kävelylle, nuoremmat on tuplissa ja esikoinen pyöräilee. Mutta täytyy sanoa että hyvää tekee, kun ulkoilee ainakin sen kerran päivässä, sama se sitten missä välissä. Milloin se sopii päivän aikatauluun. Mutta ei se niin vaarallista ole, jos joskus on sisälläkin, ei se ole kuolemaksi.;)

Ruoka ja päiväunet maistuu usein paremmin ulkoilun jälkeen, se on erinomaisen hyvä asia ulkoilussa, ja raitis ilma virkistää kaikkia. Myös saa kätevästi itsekin kuntoiltua, jos lähden tuplissa pitkälle kävelylenkille samalla. Puistossa tai omalla pihalla seisoskelu ei tietenkään kuntoa kohota, mutta se on mukavaa, jos on seuraa. Täällä missä nyt asumme on aika vaisu puistokulttuuri, joten monesti olemme ainoat puistossa ja silloin kyllä tympii. Tulee kelloa vahdattua ja ehdoteltua 2-vuotiaalle, että mennään kävelylle ja keräämään hienoja kiviä/kukkia/keppejä tmv. metsään. Metsässä viihdyn muutenkin, mutta kun on tuo 1-vuotias niin ei pääse kovin perinpohjaiselle metsäretkelle vielä.

Esikoinen meillä ulkoilee aina eskarissa ja sitten usein vielä ip/ilta. Päiväunia nuorin ei enää nuku ulkona muuten kuin satunnaisesti jos on simahtanut rattaisiin kerhosta/kävelyltä tultua, aiemmin kun hän nukkui kahdet päiväunet, niin nukkui vähintään toiset ulkona rattaissa.

Tuo kahdesti päivässä satoi tai paistoi ei oikein meillä toimi, kun on niin paljon muutakin ohjelmaa. Viiden hengen perheessä riittää kotitöitä aikas paljon ja sitten kerhoissa ja muissa harrastuksissakin menee aikaa ja lisäksi vierailuja tulee tehtyä ystäväperheiden/ystävä-äitien kanssa puolin ja toisin.

Haluaisin myös pitää ulkoilun kivana asiana ja pakkopullaksi tehtynä siitä tulee kyllä ikävä maku.

abeba:

Teille kotona oleville äideille kysymys: Paljonko ulkoilette alle kouluikäisten kanssa päivittäin? Tarkoitan nyt sen ikäisiä lapsia, jotka eivät vielä ihan itsekseen voi viettää aikaa ulkona. Oletteko ulkona kerran vai kahdesti päivässä? Paljonko kerrallaan? Onko päiviä, ettette käy ulkona ollenkaan?

Olen yrittänyt pitää linjaa " satoi tai paistoi, kahdesti päivässä ulos" 2- ja 4-vuotiaidemme kanssa, mutta aika rankalle tuntuu välillä (kasvavasta masustakin johtuen). Onneksi isukki vie usein ulos iltasella. Olisi kiva kuulla, miten muilla.

Kesät oltiin valehtelematta aamusta iltaan ulkona, siis kepeästi päivisin tuli tuollainen 8-9h ulkoilua (paitsi huonoilla säillä). Syksyisin ja keväisin sitten vaihdellen ulkoiltiin 1-3h pätkiä yleensä 1-3 kertaa päivässä säiden mukaan ja talvisin sitten lajien mukaan samoin (luistelukentällä ollaan oltu esim. 3h putkeen ja pulkkamäessäkin aikaa vierähti helposti 2h, laskettelumäessä menee koko päiväkin).



Fiilisten mukaan meilläkin on menty, mutta jossei olla oltu kipeinä, niin aina on ulkoiltu joka päivä (ainakin sitten kerhoreissun/kauppareissun ohessa/jälkeen). Itse ainakin tulen hulluksi jossen pääse ulos ja raittiiseen ilmaan. Lapsistakin pari on sellaista ulkoeläjää (ja varsinkin esikoisen kanssa olisi tullut hulluksi, jos olisi joutunut olemaan paljon neljän seinän sisällä) ja yksi rauhallinen sisälläviihtyvä.



Olen vaan huomannut lähiseudun äideistä että varsin moni on paljon sisällä ja ulkoilut jäävät kyllä harvaan. Sitten on jokunen perhe joilla on samanlainen ulkoilumäärä kuin meillä, mutta näitä on selvästi vähemmän.

Kotona ollessa ulkoiltiin aamupäivällä 1-2 h ja iltapäivällä oltiin myös sama aika. Monesti myös iltaruoan jälkeen kävimme ulkona.



Nykyisin hoitopäivien jälkeen käymme silloin iltaisin ulkona, mutta viikonloppuisin ulkoilemme 2-3 krt/pvä.



Meillä ainakin on pakko ulkoilla tai meno on niiiiiiiiiiiiiiiiin hurjaa, että sitä ei kestä kukaan.

että vähintään kerran päivässä oltais ulkona satoi tai paistoi. Lähestulkoon aina ollaan aamulla n 1,5-2 tuntia ulkona ja vaihtelevasti illalla toisen kerran vähintään tunti. Ainakin se 1,5-2 tuntia tulee ulkoiltua päivittän. Kesällä oltiin aamusta iltaan ulkona. Jos vettä sataa ihan kaatamalla saatamme yhden päivän olla kokonaan sisällä mutta viimeistään seuraavana päivänä mennään ulos oli keli mikä hyvänsä ja pieni tihkusade ei meidän ulkoilua estä. Myös kovat pakkaset -20 ja sen yli rajoittavat ulkoilua minimiin mutta alle 20 pakkasilla pyritään ulkoilemaan normaali ajat eli 1,5 tuntia ainakin.

Pyrin siihen, että ulkoillaan aamuisin pari tuntia. Sadepäivinä lähden lasten kanssa ulos (sateella on mielestäni ihan kiva ulkoilla) tai sitten korvataan ulkoilu esim. kaupunkireissulla tai kavereilla kyläillen. Käymme aamuisin lähipuistossa vakioporukan kanssa, kerhossa, kaupassa, kävelyllä tms. Iltapäivällä lasten herättyä on ohjelmassa usein muskaria, kaupassakäyntiä, kyläilyä, kirjastoreissua, kaupunkireissua ja muuta sellaista. Eli kotoa lähdetään reissuun lähes päivittäin aamuisin ja päikkäreiden jälkeen.



Jos joskus tuntuu, ettei ulos jaksa raahautua, varsinkin kurakeleillä, kun lasten pukeminen on yhtä tuskaa, niin jäädään silloin tällöin hyvällä omallatunnolla kotiin. Ei siis stressiä =) Koskaan ei ole kuitenkaan päivää juurikaan ollut, ettemme olisi missään koko päivänä käyneet. Tykkään reissata lasten kanssa, vaikka esikoinen saakin oikein mojovia uhmakohtauksia =) Mainittakoon vielä, että yhden lapsen kanssa kyllä kaikki oli pukemista myöten helpompaa, kahden saatikka useamman kanssa, kaikki ei ole niin yksinkertaista. Kesällä oli helppoa vain lähteä ulos, mutta nyt tuo pukeminen saa hien pintaan =/ Kuopus raivoaa kuin raivohärkä ulkovaatteita puettaessa, esikko sentään mielellään pukee kuriksia myöten kaikki ;)



Kaikki siis tavallaan. Meillä lapset ovat sen verran vilkkaita, että ulkoilureissu saa heidät kummasti rauhoittumaan ja nukkumaan päikkärinsäkin paremmin, kun ovat saaneet raitista ilmaa ja purettua energiansa kavereiden kanssa telmimiseen =) Näin tämä äitikin jaksaa paremmin.

lapset yleensä nauttivat ulkoilusta - vaikka sää olisi sellainen ettei äiti nautikaan ;o) Mikä sen ihanampaa kuin vesisade ja kurarapakot sekä kaiken maailman lällyleikit!!! Siis lapsen mielestä.

Vastaus ap:n kysymykseen. Meillä ulkoillaan 1,5-vuotiaan kanssa joka päivä aamupäivisin - säässä kuin säässä, molemmat (siis äiti ja lapsi) kunnon varusteissa - noin 1,5 tuntia. Iltaisin ollaan ulkona vaihtelevasti, käydään pyöräilemässä tai touhutaan omalla pihalla.

Maaria-80:

Meillä ulkoillaan aamupäivisin, vain hyvällä säällä ja maksimissaan kerran päivässä.

Tuntuu hurjalta että jotkut menee ulos säällä kuin säällä, joka päivä!

Mulla on 5-ja 4-vuotiaat tytöt sekä 9kk ikäinen vauva, ja ulkoillaan lähes poikkeuksetta päivittäin. Tosin paukkupakkasilla en lapsia vie ulos,viime talvenakin ulkoiltiin vähintään se puolituntia -20asteen pakkasella isompien tyttöjen kanssa. Tämä siksi,että iltapäivällä tuntuu että seinät hajoaa kun meno on niin kovaa,eli raitista ilmaa tarvii sekä lapset että äiti.



Yleensä mennään ulos 8.30 aikaan ja ollaan siellä tunti. iltapäivästä myös monesti ulkoilemme, taikka illallla ennen ruokailuja. Kerralla olemme ulkona noin tunnin sekä vauva nukkuu kahdet päikkärit ulkona.

Meidän kakarat (4,5v ja 1v3kk) ja myös äiti ;) menee pitkin seiniä, jos ei pääse ulos purkamaan virtaa. Aamupäivällä ollaan ulkona vähintään tunti-puolitoista ilmasta riippuen ja usein iltapäivällä samanverran. Iltapäiväulkoilu saattaa jäädä väliin, jos on ihan karsea ilma. Sää on kyllä musta enemmän pukeutumisongelma. Tällä viikollakin maanantaina lapset oli onnesta halki, kun saivat vesisateessa lotrata veden ja kuravellin kanssa. Äidillä sen sijaan meni tovi, kun putsasi kuravehkeitä hiekasta ja kurasta. :)

Mun täytyy sanoa, että välillä tulee huono omatunto, siitä ettei jaksa lähteä ulos. Meillä on 1,5 vuotias poika, joka kyllä kaipaisi päivittäistä ulkoilua, sen verran villi on =). Joskus ei vaan huvittaisi lähteä ulos. Enemmän kuitenkin ulkoilu stressaa siksi, että poika ei pysy ikinä siellä, minne mennään. Eli jos ollaan puistossa, se jaksaa olla siellä tasan viisi minuuttia, kunnes lähtee jo harhailemaan ties minne. Kotipihalla ollessa, hiekkalaatikko kiinnostaa vähän aikaa, sitten potkitaan palloa tms. ja sitten hän suuntaakin jo pihasta pois kadulle. Meilläpäin ei ole aidattuja puistoja, jonne voisi mennä niin, ettei poika heti lähde " omille teilleen" . Kyllähän mä annan usein hänen myös kävellä ja mennä minne tahtoo, en tietenkään kadulla, mutta puiston poluilla. Aina ei kuitenkaan jaksaisi juosta taukoamatta perässä. Välillä mietin, että valjaatko sitä on hankittava, vai mikä neuvoksi? Olisko kellään tällaiseen probleemaan vinkkejä. Kuitenkin mielestäni ulkoilu olisi lapsen terveyden kannalta tärkeää. Onneksi tuo kuitenkin saa raitista ilmaa päivittäin, kun nukkuu vielä ulkona rattaissa päiväunet. Kohta ei enää rattaisiin mahdu...

Päivittäin aamulla ja iltasella n. 1,5-2h kerralla. Ulkoilimme oli sää mikä hyvänsä. Neiti olisi muuten mennyt pitkin seiniä ,jos ei olisi päässyt päivittäin ulos.

Lisäksi neiti nukkui päikkärit ulkona rattaissa joiden kesto oli 2-vuotiaana n.4h yhteen putkeen.

Jossain lehdessä oli kyllä että lapset tarvitsevat raitista ulkoilmaa päivittäin oli sää mikä hyvänsä,eli kyllä ainakin kerran päivässä kuuluisi käydä lapsen kanssa ulkoilemassa satoi tai paistoi.