¨^¨HUHTIHIPPUSTEN viikko 41¨^¨

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=11389294&p=2&tm…

Täällä sitä ootellaan kovasti perjantain np-ultraa. Oireita ei oo ollut vieläkään, mitä nyt joskus jotain ohimeneviä huimauksia tai muita luonnonoikkuja.



Ruoka maistuu ja olenkin koittanut panostaa nyt siihen, että tulis syötyä se puoli kiloa kasviksia, hedelmiiä ja/tai marjoja päivässä. Porkkanaraaste on tällä hetkellä pop :)! Ainut mikä mietityttää, on kalsiumin saanti. Otan päivittäin Kalcipos 500mg tabletin ja Multivita raskaus-vitamiinin. Toisinaan tulee juotua maitoa pari-kolme lasillista päivässä, juustoa käytän ehkä 4 siivua päivässä. Pitäisi joskus laskea, paljonko noista tulee, että ei tulis liikaa. Lisäks vois muistiaan virkistää että paljonkos sitä kalsiumia taas tarviikaan raskaana ollessa.



Hulluilla päivillä ois Teutonian Prestige-vaunut tarjouksessa, mutta värit ja pehmeä koppa ei oikeen oo meidän mieleen. Nuo vaunut varmaankin tullaan sitten ostamaan, mutta näillä näkymin tilataan Saksasta.



Tällä viikolla repaleinen viikko töissä, kun kahtena päivänä koulutusta tiedossa. No, ihan mukavaa vaihtelua välillä. Täytyykin tästä lähteä tekemään aamuks eväät valmiiks ja sitten petille. Mites muilla lähteny viikko käyntiin?



Mimuska 12 +1

Ihan aluks ihanaa todeta viime viikkosesta pinosta kaksoisraskaudet, pahoittelut keskeytyneille.



Mie makasin viime viikon ite tiputuksessa keskussairaalassa. Olin siellä toissa sunnuntaista viime perjantaihin. Meni tuo oksentaminen yli äyräiden. Sain jotai pahoinvointilääkettä, tarkoitettu syöpäpotilaille. Ohjeessa kyl luki et varottava 3 ekan raskauskuukauden aikana käyttöä. Olin saanu sitä kuitenki suora suoneen jo osastolla... Ja kyseltyäni lääkäri sano et ne on ihan turvalliset. Kai se on pakko uskoo, ainaski oksentelu on melkein loppu. Oon ainaski tän viikon viellä saikulla.



Miun miehestä tuli ihanan huolehtiva. Se oli viime viikon pois töistä, oli esikoisen kaa kotona, vaik sillä oli hoitopaikka ym. Nyt se on miun kaa kotona viel tän viikonalun, pelkää et mie pyörryn tai miulle ja toukalle sattuu jotai. Sit mies hakee päivittäin kaupasta sitä mikä miulle sattuu maistumaan, äske paisto vohveleitakii. Esikoisen aikaa ei ollu tämmöstä hemmotteluu ja huolehtivaisuutta. Mut tää tuntuu niin ihanalta.



Mites muitten viikko on alkanu? Miul on torstaina neuvolalääkäri ja perjantaina np-ultra. Ihanaa, vihdoin. Kurkkasvat kyl masuasukkii sillo sunnuntaina ku menin sairaalaa, siel se nukku. Mut sydän hakkas. Oli muuten hassuu olla vastasyntyneiden kaa samalla osastolla. Kaveri sai kans vauvan, oli kiva käydä sitä kattoo, oli vaa käytävän toisella puolella huoneessa.



Mut tällasta täällä



Tytikkä ja toukka rv 10+6

Hei!



Täällä aletaan pikkuhiljaa toipua viime perjantain kaksosuutisista. Suunniteltu lapisiluku tulee siis ilmeisesti ylittymään, mutta onneksi uutiset olivat positiiviisia. Esikoisen np-ultrasta kun alkoi viikkojen rankka odotus veriseerumi- ja lapsivesipunktion tuloksista... Nyt eletään tätä raskautta ihan hyvissä tunnelmissa ja toivotaan että kaikki sujuu niin kuin pitäisi ja kaksoset pysyvät matkassa mahdollisimman kauan.



Aika hassu yhteensattuma tämä kaksoisuus oli sillä miehen siskolla on kaksivuotiaat kaksoset. Sieltä ilmeisesti saadaan myös rattaat ja muita tarvikkeita. Kyllä isovanhemmillekin asia oli suuri, mutta iloinen yllätys! Avuntarjouksiakin on tullut jo lukuisia ja hyvä niin, sillä apua tullaan varmasti vielä tarvitsemaan!



Torstaina olisi neuvolalääkäri ja siellä ilmeisesti selviää millaiseen seurantaan TYKSin äitiyspolille menen tämän raskauden tiimoilta. Kaikki vielä mietityttää, itse odotuskin kun en mikään iso ihminen ole ja esikoisen vauvamasu kävi loppuvaiheessa tosi raskaaksi kantaa. Synnytys tietysti mietityttää ja itse sen jälkeinen elämä, toivottavasti ei sairaalassa jouduta viettämään kovin pitkää aikaa. Mutta kaikki tämä varmaan selviää tulevaisuudessa, turha siitä vielä stressata, mutta minkäs sitä itselleen voi...



Voimia kaikille pahoinvoiville, voin vain kuvitella miltä tuon luokan huono olo tuntuu... Itsellä tuntui olo jo helpottavan, mutta nyt taas viikonloppuna tuli etova olo ja pönttöäkin on halittu. Täällä vatsakin alkaa hiljalleen kasvaa, voi olla että töissäkin joudun pian asian paljastamaan.



Kaikille oikein mukavaa lokakuun alkua!



wilma77 12+6

Uusi huhtikuinen mukaan. Kovin tiuhaan en kirjoittamaan ehtine, mulla jollakin aikavälillä yritän kuitenkin kuulumisia päivittää.



Kuten nimimerkkikin paljastanee, perheeseemme kuuluu tammikuussa -05 syntynyt esikoispoika. Ihana ja terve vilkas taapero, joka viihtyy päivät perhepäivähoidossa äidin ja isän ollessa töissä. Esikoisen raskausaika oli minulla todella vaikea. Pahoinvointi oli raskausajan alusta loppuun saakka todella rajua ja jatkui laitokselle saakka. Vielä joulukuun lopussa kuukausi ennen pojan syntymää jouduin laitokselle tiputukseen, kun mikään, mukaan lukien neste, ei pysynyt sisällä.



Tämä raskaus onkin ollut sitten täysin päinvastainen. Edes alkuraskaudessa pahoinvointi ei lievää kuvotusta lukuun ottamatta juurikaan vaivannut ja nyt olo on mitä mainioin. Vatsa tosin on jo selvästi nähtävillä, vaikka esikoisen raskausaikana vatsa alkoi erottua ulkopuolisille vasta raskauden puolessa välissä. Minulla on kyllä eteenpäin kääntynyt kohtu ja verrattain ohuet vatsanpeitteet, joten ehkä sillä on vaikutusta asiaan. Niin tai näin, numeroa normaalia suuremmat housutkin alkavat jo kiristää ja kohta lienee pakko siirtyä äitiysvaatteisiin.



Laskettu aika olisi 15.4.2007 eli nyt mentäneen jotakuinkin raskausviikoilla 13+0 (tai sinnepäin - tuntuu, että tällä toisella kerralla nuo tarkat raskausviikot taipuvat unohtumaan)



Mukavaa viikkoa ja hyviä vointeja kaikille huhtikuisille odottajille!



TT

Ja se laskettu aika olisi tietysti 15.4.2008. Melkoisen yliaikainen olisi tämä meitin pikkukakkonen muussa tapauksessa...

Jos nyt sitten uskaltaisi ahkerammin jo palstailla :) Eilen tuli käytyä np-ultrassa ja siellähän se mein pikkukakkonen oli. Turhia kaikki pelot ja jännitys. Alkuraskauden oireettomuuden perusteella veikkaisin, että meille olisi poika tulossa. On ollut sen verran erilaista tämä odotusaika kuin esikoisesta.. Tosin silloin saattoi vaikuttaa yli 30 asteen helteet.. Nyt on ollut hieman etovaa oloa ja väsymystä, mut ei mitään suurempaa. Kaikki siis muuten kunnossa, mutta LA siirtyi sikiön pienen koon vuoksi viikolla eteenpäin ja on nyt 25.4. Tänään sitten oma neuvola, josko saataisiin syke mitattua.



ONNITTELUT kaksosia odottaville! :)



PAHOITTELUT tippuneille ja voimia suruun.



Anteeksi kovin omanapainen viesti, mutta palailen paremmin asiaan jahka tässä ensin hieman tutustun teihin :) Mukavaa tiistaita kaikille!



t.Ufa (rv11+4 nyt) & Viivi (7,5kk)

Edelleenkin haleja niin poistippuneille kuin kaksosia odottaville, vaikkakin eri syystä...



Mulla olis tänään tiedossa np-ultra ja verikoe, mikäli viikot täsmäävät... Edelleenkin vähän jännittää, ja luulenpa, että tämän meidän kolmosen kanssa koko raskauden ajan.. Kirjoittelinkin tuonne johonkin aikaisempaan pinoon, että jostain syystä olen nyt huolissani vauvasta enemmän kuin kahden ekan kanssa... Aika näyttää...



Täytyy sanoa, että väsymys senkun syvenee. Onneksi ei ole sitä kuuluisaa pönttöä tullut halailtua, mutta aikamoista taistelua tuo päivä on. Tunteja ja parhaillaan minuutteja tulee laskettua iltaan. Yksinkertaisesti on vain niin huono olo. Yököttää ja etoo... Olen jo tässä harkinnut lääkärissä käyntiä ja sairauslomaa, huono omatunto jo etukäteen...



Mulla ei vielä masu pömpöttele. Huomasin tuossa että olen kyllä saanut itseni rapakuntoon näiden kahden ensimmäisen öllökuukauden aikana. Mitenkäs te muut? Oletteko jaksanut ulkoilla ja liikkua? Itse yleensä kyllä liikun päivittäin, mutta nyt ei ole edes kiinnostanut saati sitten jaksanut. Jospa sitten muutaman viikon päästä vois rauhallisesti taas aloitella.



Terkuin



Pahnu 11+2, laittelen ultraviestiä sitten illalla...

Kiirettä pitää, kun ei meinaa ehtiä tänne kirjoittamaan:/

Aika jänniä noi kaksois-uutiset:) On se varmaan aika ylläri kun kohdalle sattuu. Onnittelut teille! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla;)



Oma oloni on ihan ok. Eilen kävin taas ultrassa ja kaikki vauvalla hyvin:) Mulla on tullut tuhrua vähän väliä. Toissapäivänä tuli aika paljonkin ja sehän murehdutti taas. Mutta eilisen neuvola käynnin jälkeen taas olo helpottui! Se mitä sieltä tulee on siitä vanhasta vuodosta eli vanhaa verta. Tosi tympeetä, mutta sanoivat et saattaa pitkäänkin tuhrutella. Nyt kyllä ultrassa näkivät että mitään uutta vuotoa ei ole nähtävissä...eikä siellä ollut muutenkaan enää mitään ylimääräistä. Toisin sanoen kohta pitäisi olla valmista tän homman kanssa.

Tuntuu vaan niin ihmeelliseltä, että on raskaana ja tullut kauheesti verta ja vaikka mitä ja silti vauva ihan tyytyväisenä kasvaa ja kehittyy. Minä kun ton veren tulon ja muun olen aina heti yhdistänyt keskenmenoon. Totta kai se vaikuttaa, että itsellä on niitä jo kolme takana.

Mun pitäis vaan osata rentoutua!!! Tämä raskaus on ollut kamala. En ole pystynyt nauttimaan olostani ollenkaan:( Sääli! Kun murehtimisella ei muutenkaan asioihin vaikuteta.

Anteeksi huono kielioppi ja oman tarinan jauhaminen! Oli vaan tarves purkaa tunteita:)



Voikaa hyvin kanssa sisaret!



Elisabeth 13+6

Tervehdys kaikille! Olen ehka kerran kirjoitellltu viikkoja sitten joten ajattelin nyt sitten oikein repoaista ja esitella itseni. Asun siis Englannissa ja odottelen esikoista jonka on maara syntya huhtikuun alussa. Janna on verrata aitiyhuoltoa Suomen ja Englannin valilla. eka katilo kaynti oli viikolla 8 ja se tapahtui kotona. Otettin verenpaine ja kyseltiin taustat ym. Eka ultra mulla oli viime viikolla (viikko 13) joka oli siis se " niska-jutsku" ultra. Otettiin myos paljon verikokeita, myos Down seulontaa varten. Seuraava visiitti on viikolla 16 terkkarissa katilon kanssa. Ma sain valita etta haluanko midwife led vai consultant led aitiyseurannan elikka katilo painotteisin tai laakaripainotteisin. Valitsin katilo painoitteisen. Siis viikolla 16 on seuraava katilo tapaaminen jossa otetaan kaikki rutiinit, pissat/painot/verenpaine. Seuraava ja viimeinen ultra on viikolla 19-20 joka mulla on marraskuun puolessa valissa. Sen jalkeen tapaan katilon kerran kuussa, loppuvaiheessa useammin, jopa viikottain. Kotisynnyts on mahdollista mutta mies sanoi napakasti etta EI joten paadyttiin sairaalasynnytykseen. Odotusajan seka vuosi sen jalkeen mulla on hamamshuolto ilmaista seka reseptilaakkeet ilmaisia. Sairaalakaynnithan on muuten ilmaisia kaikille. Aippalomasta sen verran etta se vaihtelee tyonantajasta. Ei ole laheskaan yhta hyva kuin Suomessa. Uutena taalla on se etta aippalomaa saa pitaa 12 kuukautta MUTTA siita ajasta ei makseta ja jos maksetaan niin maksetaan aivan naurettavan vahan. En ole ihan varma missa me menemme lomien suhteen mutta toivon kovasti etta pystyisin pitamaan 6 kuukautta joka on taalla melko tavallista. Tukia saa ymmartaakseni melko hyvin jos on yksinhuoltaja tai muuten erikoisasemassa oleva mutta me olemme ihan tavallinen perhe jossa molemmat kayvat toissa ja tienaamme keskiverroin joten tukein saamine taitaa jaada vahiin. Isyyslomaa mies saa 2 viikkoa joka on aivan mielettoman hyva kuulemma!



Vointi ollut ihan mukava. Etovaa oloa ollut aiva silloin talloin mutta ei ongelmaksi asti. Vasyttaa ihan hirveasti ja se onkin haitannut enemman. Mutta kaikki on otettava vastaan mita raskaus antaa....

Yritan kirjoitella enemman kun ehdin. Mutta tsemppia kaikille kanssasisarille!!!!

Morjens!



Olipa mukava neuvolakäynti kun kaikki oli hyvin niskapoimuakin alle sen yhden (vai oliko se 0,1?) Kuitenkin kaikki hyvin. Nyt vain odotellaan vielä verikokeiden tuloksia.



Eilen oli esikoisen vanhempainilta ja se vähän masentaa, kun kunnan raharesurssit ovat niin niukat, että koululaisten arjessa se tuntuu aika rajulla tavalla. Oikeastaan sen suhteen on niin avuton olo, kun ei asialle oikein voi mitään. Toivoisi vaan verorahoilleen vastinetta enemmän. Hassua kun ekaluokkaisen koulunkäynnistä voi keskustella 15 min opettajan kanssa henk.kohtaisesti, kun päiväkodissa esiopetusuunnitelmaan voidaan käyttää ruhtinaalliset 60 min.

terveisiä neuvolasta. Tänään oli ensimmäinen neuvolalääkärin käynti ja kaikki näyttää olevan hyvin. Paino oli hieman pudonnut (hyvä) ja hemppa aivan aavistuksen tullut alas ollen 122, joten kai noista multivitoista on ollut hyötyä. Vauvan sydän paukutti 142, joten mun poika fiilikset sai vahvistusta, vanhan kansan uskomusten mukaan. :) Joku kyseli aikoinaan noista erilaisista raskausoireista. Mulla on tämä raskaus ainakin olojen mukaan mennyt saman kaavan mukaan kuin edellinenkin. Eka oli siis poika ja nyt on myös voimakkaat poika olot.



Mimuskalla oli viikko lähteny mukavasti liikkeelle. Aina positiivista kun ruoka maittaa. Ufakuk myös voi jo parempia. Hyvä juttu. Miekin olen yrittänyt suosia noita terveellisempiä vaihtoehtoja. :) Huom. yrittänyt... :) Toivotaan taas Tytikälle parempia vointeja, että hänkin selviäisi pian ja kunnialla tuosta pahoinvoinnista. Jatkuva oksentaminen kuitenkin vie niiin paljon voia ja stressaavaa on muutnekin. Onneksi yleensä vauva kyllä ottaa tarvitsemansa, mutta äippä kuihtuu. Paljon hyviä vireitä ~ ~ ~ myös Elisabethille ja yritetään joukolla päästä nauttimaan viimein raskauksista. Mä kyllä olen huomannut, että tämän toisen kohdalla stressaa paljon enemmän kuin aikoinaan esikoista odotellessa. Ei silloin osannut pelätä kaikkea mahdollista. kai sitä nyt on vanhempi ja entistä hölömömpi.



Tervetuloa mukaan uudet Tammentaimi ja Fergal. Mukava kuulla odottajan tunnelmia muualta maailmalta. :)



Pitäisi jatkaa töitä, mutta muakin väsy vaivaa kuten Pahnua, eli mikään ei oikein kiinnostaisi. Yritetään kuitenkin tsempata, mietin vaan että kuinka sitä kohta väsyttää kun tulee entistä pimiämpi ja kylmempi. Huh, mua ahdistaa noi tulevat pakkaset jo nyt, sillä mua paleltaa aina ja jatkuvasti. Nänköhän tulee ulkoiltua entistä vähemmän ??



Hyvää viikkoa kaikille tasapuolisesti.



Jo-an rv 15+1 (jo!!!)

Heippa kaikille tasapuolisesti, tervetuloa uudet ja pahoittelut keskenmeneille! Niin Ja Wilmalle onnea tuplista!



Me ollaan oltu kotona taalla Saudeissa nyt jo reilu viikko ja aika on mennyt hujauksessa.. Ollaan nahty kavereita, oli yhdet 1-vuotissynttarit ja muutakin pienta juttua ja sit olin pari paivaa toissa tekemassa keikkaa (muuten siis viela ' hoitovapaalla' ). Nyt siis mulla ei ole koneessa enaa skandinaaveja, joten yrittakaahan lukea ilman niita ;)



BURDE mainisti vertaistuen puuttumisesta. Tottahan se on, mutta kylla siihen ryhman muodostumiseen ja tutustumiseen menee oma aikansa, nain alussa ei edes valttamatta muista kaikkien nimia ja kai se eka 12 vkoa varsinkin on aika paljon oman navan ymparilla ja jonkinasteisessa jannityksessakin liikkuu. Varmasti meistakin ihan hyva ryhma muodostuu :)



Kiva etta muitakin ulkosuomalaisia tullut mukaan, eli tervetuloa FERGAL! Nyt voidaan sitten verrata aitiyshuoltoa Suomen, Englannin, Ruotsin ja Saudi-Arabian valilla. Mulla tietty jalkimmaisesta jo aikaisempaa kokemusta, kun esikoinen syntyi jo taalla. No mun kavereista moni englantilaisia taalla ja siella asunut muutamia vuosia, joten kaytanto sieltakin tullut tavallaan tutuksi.



Nauratti tuo TAMMENTAIMI05 kommentti viikkojen unohtumisesta.. Mulla on ihan sama. Itseasiassa unohdan valilla olevani jopa raskaana!!! Sita en olisi esikoisen kanssa voinut kuvitellakaan tapahtuvaksi, kun asia oli mielessa 24/7 ja ensimmaisena kun aamulla herasi. Nyt siis todellakin pitaa muistuttaa itseaan, kuten kun kaveri suunnittelu citybreikkia ensi kesaksi, olin ilman muuta lahdossa mukaan, kunnes muistin et hei, meillahan on tosiaan vauvakin sitten kesalla ;)



Mut kiva on olla kotona ja on ihanan lamminta! Esikon kanssa ollaan kayty uimassa lahes paivittain. Oikein hyvaa viikonalkua kaikille huhtikuisille!!!



Browniette 13+5 ja pikkuneiti 19kk tanaan!

Tässä vaiheessa toivoo tosiaankin, että nämä viikot menisivät nopeaan, jotta me kaikki Huhtihippuset pysymme joukossa mukana. Surunvalitteluni niille muutamille, jotka ovat joutuneet jäämään joukosta pois viime aikoina. Toivottavasti niitä uutisia ei tule enää! Yhdellä läheiselläni tuli keskenmeno pari vuotta sitten juuri viikoilla 13-14 ja sen vuoksi mä pelkään vieläkin keskenmenoa. Joku mainitsikin kolmatta lasta odottaessaan, että nyt entisestäänkin pelkää, ettei lapsi ole terve. Mäkin olen peruspositiivinen ihminen, mutta jotenkin nyt (taas) miettii, että ollaanko tosiaankin ansaittu kolmaskin terve lapsi. Onneksi kukaan ei ansaitse onneaan tai epäonneaan, vaan täytyy vain luottaa, että asiat menevät niin kuin on tarkoitettu. Nyt niskapoimu-ultrassakin mulle ehti jo nousta pienoinen hiki otsalle, kun kätilö oikein suurensi kuvan ja tutkiskeli sitä ihan hiljaa kauan, kun mittasi sitä niskapoimua. Sanoi, että " ihan hyvä on" , mutta sitten vielä ultrauksen lopuksi päätti mitata sen uudelleen! Ja samat suurennokset ja ikuisuudelta tuntuva hiljaisuus... Mitaksi sai ekalla kerralla 1,5mm ja toisella kerralla 1,7mm ja sanoi, että oikein hyvältä näyttää, kun raja-arvo on 2,6 ja " nämähän ovat varmasti alle 2" . Silti jäi vielä mietityttämään, että oliko siinä niskapoimussa nyt sitten jotain muuta epämääräistä, kun hän sitä jopa kahdesti tutki ja pitkään. Inhottavaa. Vaikutti kuitenkin muuten oikein kokeneelta (reilu 40v) kätilöltä, joten en uskoisi, että siitäkään oli kyse. Aikaisemmilla kerroilla ei kätilö ole ikinä jäänyt mitään kohtaa tutkimaan tuolla tavalla eikä ole edes koskaan suurennellut sitä kuvaa missään vaiheessa... Taidan olla vähän turhan epäluuloinen, mutta niin kai useat odottavat äidit ovat aina kun lapsista on kyse ;-)

Sukupuolesta: Burde kyseli viime viikon pinossa, onko raskaudet olleet samanlaiset, kun molemmat aiemmat lapsemme ovat poikia. Itse asiassa ne molemmat raskaudet olivat hyvin samankaltaisia ja mulla oli " hytinä" , että toinenkin tulokas on poika - ja niinhän se oli! Nyt on ollut enemmän pahoinvointia kuin edellisissä, joten sen puolesta veikkasin varsinkin alussa tyttöä (kai vähän toivoinkin...), mutta nyt kun pahoinvointi on jo helpottamassa, niin ajattelen, että ehkäpä tämä kolmaskin on sittenkin poika. Aiemmissa raskauksissa olin töissä, joissa en varmaankaan niin paljon ehtinyt kiinnittää huomiota pahoinvointiini ja nyt kotona sitä enemmänkin pohtii vointiaan jne. Vatsan muodostahan en voi vielä tässä kolmannessa sanoa mitään enkä siitä, tuleeko sitä " napaviivaa" ollenkaan tai kuinka voimakkaana. Veikkaanpa, että vatsan muotokin (mulla aika pysty ja kapea) johtuu enemmän kohdun kallistumisesta taaksepäin. Vatsaviiva mulla oli voimakas ja pitkä molemmista pojista, mutta nyt ei vielä näy tietenkään. Jännityksellä itsekin analysoimme tilannetta ja yritämme malttaa olla selvittämättä sukupuolta etukäteen :-) Vauvasykkeitä ei olla seurailtu, mutta jota kuinkin samoissa ne pyöri ainakin poikien kohdalla. Yhdellä mammaporukalla (n. 15 kahden lapsen äitiä) tehtiin " tieteellinen tutkimus" juuri näistä eri oireista ja totesimme, ettei mitään logiikkaa löytynyt ainakaan näin pienestä otoksesta. Useille kuitenkin syntyi samaa sukupuolta oleva pikkusisarus ja harvemmin tuli " tyttö/poika" -yhdistelmiä. Joku on sanonutkin, että joillakin miehillä on taipumus tuottaa enemmän tai jopa pelkästään esim. poikasiittiöitä ja toisilla taas tyttösiittiöitä. Se vanha sanonta, että " suuret rakastajat tekevät tyttöjä" ei mun mielestä pidä paikkaansa, mutta mullahan onkin vain kokemusta poikien isästä ;-D Noh, leikki sikseen... Onneksi mies ei lue näitä mun höpötyksiäni täältä Vauva-palstalta!

Asunto-gallup: Viime viikolla jäi vastaamatta, että meillä ei ole tarvetta isompaan asuntoon, tässä on hyvä olla sitten keväälläkin viisihenkisenä perheenä.

Mammavaatteet: Mulla on edellisiltä kerroilta mammavaatteita reilusti, joten yritän kaikkeni, etten enää mitään uutta ostaisi. Korkeintaan joitakin halpoja H&M:n T-paitoja, koska niitä mammaversioita olen tykännyt käyttää myös ei-raskaana! Niissä on niin mukavan pitkä helma, ettei pesussa ja kuivausrummussa kutistuttuaankaan nouse liian ylös :-) Nyt kun en ole töissäkään, niin vaatevaraston ei tarvitse olla niin erikoinen. Työvaatteitakin mulla on niin monet, että juhliakin sopii tulla eikä tarvitse kauppaan mennä. Ainoastaan talvitakkiongelma saattaa tulla, mutta sitä katsotaan sitten vasta sen hetken koittaessa. Aikaisemmin olen ollut isomahaisena vain lämpimillä säillä, mutta nythän sitä ollaan muhkeimmillaan juuri lumiseen ja kylmään aikaan. Talviraskaudessa pelottaa kyllä se, että miten pysyn pystyssä ison mahani kanssa, kun normaalikokoisena aina liukastelen ja täällä pk-seudulla ei maa pysy lumisena, vaan pikemminkin loskaisena ja loskan alla on kivoja mustia jääalueita piilossa...

Tuplavaunuista: Me hankittiin semmoiset peräkkäin olevat muistaakseni Marconi- tms. italialaiset todella näppärät ja hyvännäköiset vaunut. Edessä on vain istuinpaikka (isommalle lapselle) ja takaistuimen saa haluttaessa makuuasentoon ja siihen mahtui sopivasti Emman kovapohjainen, pehmeäreunainen kapea lämpöinen koppa. Olivat vielä todella edulliset tuplarattaat (218¿ Lastenvaunutukusta) ja menevät oikeasti (!) yhtä pieneen tilaan kuin Emman yhden hengen matkarattaat (joihin tuo kantokoppakin kuului). Ovat olleet meidän paras kärryostos tähän mennessä ja ehdottomasti meidän 2v-esikoisemme tarvitsi välillä myös kärrykyytiä, kun pikkuveli syntyi. Nykyisin esikoinen jaksaa kävellä lähestulkoon kaikki pidemmätkin matkat, mutta tiesimme tarvitsevamme noita kaksosrattaita vielä sitten kolmannelle (kun tiesimme haluavamme kolmannen heti perään ja toivoimme, että tärppää kuten isoveljensäkin). Suosittelen kyllä jonkinlaisia tuplarattaita, jos ikäeroa on 2v tai varsinkaan vähemmän. Meidänkin esikoinen käveli yllättävän pitkiä matkoja 1,5v alkaen, mutta ei kuitenkaan aina jaksanut/huvittanut ja välillä pitikin kävellä pidempiä matkoja. Ja esikoisen istuimenkin paikalle sai välillä lastattua hyvin tavaraa esim. Muumimaailmassa tms, jos poika käveli ja me ostettiin jotain tai oli vaippoja/varavaatteita/eväitä enemmän kuin alas mahtui. Joillekin tutuilleni on riittänyt pelkkä seisomalauta esim. Brion isojen vaunujen takana, mutta monet ovat silti muutaman kuukauden käytön jälkeen hankkineet tuplarattaat. Useimmat tutuistani ovat hankkineet vierekkäin olevat tuplarattaat, joihin ovat olleet kai muuten ihan tyytyväisiä, mutta ovat vähän valittaneet siitä, että niiden kanssa on vaikeampaa mahtua kaikkiin liukuportaisiin, hisseihin, isojenkin ruokakauppojen porteista sisään ja pujottelu ahtailla vaatekauppojen käytävillä on hankalaa. Vastaavasti me huomasimme useimmissa peräkkäin olevissa tuplarattaissa akselivälin olevan niin pitkä, että niiden kääntäminen oli todella työlästä ja niissä olisi vaunujen pituuskin voinut tulla ongelmaksi joissakin hisseissä. Nämä meidän löytämät kärryt olivat vain n. 10 cm pidemmät kuin esim. ne meidän yhdenhengen Emma-rattaat, joten mitään tämmöisiä ongelmia ei ole tullut. Ovat tosiaan ainoat rattaamme, joita voin kaikin puolin suositella, joten nyt sen teen, että joku teistä voisi hyötyä näistä vinkeistäni! Harmittaa, kun esim. ensimmäiset Brio Kombi-vaunumme jäivät lähes käyttämättä, kun olivat vähän turhan massiiviset vaikka ennen esikoisen syntymää lukemissani arvioissa/mielipiteissä oli usein korostettu vaunujen suuren koon tärkeyttä...

Tämä onkin ollut historiallisen hiljainen hetki, kun olen voinut tunnin verran lueskella viestejänne ja kirjoitella! Molemmat lapset nukkuvat yllättävän hyvin :-) Pelkäänpä, ettei tämä tule toistumaan useasti...

Burden miehelle vielä voimia sairasteluun. Toivottavasti kyseessä on vain pitkittynyt syysflunssa jälkitauteineen tms.

Äiti_1976 (rv 13+3)burde:

Sori, mutta en jaksa hakee tähän sitä linkkii viime viikkosiin... Mut ompahan ainakin pino pystyssä. :D

[color=limegreen] Mimuska mietti maitojuttuja. Mä en sitä tarkkaa määrää tiedä, mutta terkka sano, että raskaana ollessa maitoo pitäis juoda 2-3 lasillista enemmän ku normaalisti. Voithan sä vaikka jatkossa ottaa vaan puolikkaan kalsium tbl:n päivässä...

Mä katoin kans, että Hullujen päivien kuvastossa oli Teutoniat.. Tosin me ei kyllä semmosia tarvita, vaan hakusessa olis tuplarattaat. :)



Tytikkä oli joutunu heittää mutkan sairaalassa. :( Tosi kurjaa. Onneks nyt voit jo paremmin. Ihana se sun mies kun se on sua hoivannu ja hemmotellu. :)



Wilma: Onhan se ihan ymmärrettävää, että kun kaksosia odottaa niin murehtii ehkä enemmän sitä raskauden kulkua ym., mut jos se käynti siellä tyksissä vähän helpottais kun saat kunnon infoo kaksosraskaudesta jne.. Ja tietty kannatta varmaan hyödyntää just kaikki tutut jotka on saanu kaksosia ja kerätä niiltä vinkkejä.



TT: Tervetuloa Huhtihippusiin. :) Ompa kiva kuulla, että tää raskaus on ollu helpompi kun se eka, vaikka ei kellekkään toivo semmosta kun sulla oli siinä ekassa raskaudessa, mut ehkä " kivempi" näin päin... Olis varmaan extra kurjaa jos toka raskaus olis järkyttävistä järkyttävin ja samalla pitäis esikoisesta huolehtia.



Ufa & Elisabeth & June & äiti1976 oli käyny np-ultrissa hyvin " tuloksin" . Hienoa!!! Mitenhän Pahnun tän päivänen ultra meni? Onkos vielä muita np-ultrassa käymättömiä kuin tytikkä? (muistinkohan ton oikein?)



Pahnu kyseli ulkoilusta ja liikunnasta... Siis sitä tulee tehtyä ihan liian vähän!!! Mä just miehelle ihmettelin, että mikä siinä on ettei pihalle pääse vaikka mäkin rakastan syksyä. Ihan hölmöä. Pitäis vaan ottaa ja lähtee kävelylle jne.



Fergal: Sullekin tervetulo toivotukset.. vaikka ootkin jo aiemmin tänne kirjottanu! :) Oli kiva lukee englannin systeemejä. Eikös englannissa oo niitä " synnytyskoteja" ?



Browniette & TT kirjotteli raskaana olemisen ja raskausviikkojen unohtelusta. Mulla on ihan samaa " vikaa" . En meinaa pysyä viikoissa kärryillä ja raskaana olo tuntuu vieläkin ihan (melkeenpä) oudolta, vaikka mahaakin jo on. Ei sitä vaan oikeen käsitä vielä. Mä vaan ootan sitä kun liikkeet alkaa, ni sit ehkä tuntee olevansa paremmin yhteydessä masukin kanssa. :)



Omaa napaa sen verran, että töissä on nyt ihan hullun rankkaa. Mä siis teen " intensiivistä (päihde-)ryhmäkuntoutusta" ja nyt asiakkailla on aika " huonosti asiat" + sit meidän uudet hoidon sisältöön liittyvät jutut on murroksessa ja sekin lisää työn raskautta. Noh.. onneks on tiedossa yksilö- ja ryhmätyönohjauksia jne.. ni eiköhän se siitä taas. =)



Mies kävi tänään labrassa ja huomenna tai ylihuomenna saadaan taas lisäinfoo sen tilanteesta. Toivottavasti ne nyt olis kondiksessa, ettei tartteis alkaa ihan tosissaan tutkii tota ukkelia. Se ite just tänään luki teksti-tv:ltä jostain jääkiekkoilijasta jolla on joku hitaasti etenevä valkosolu-syöpä, ja oli sitä mieltä että sillä on kanssa se. Noh. Mä en kyl enää aattele pahinta. Täytyy vaan toivoo, et ne veriarvot olis ok.



Meidän pikku neiti on ollu kipeenä ja tehny hammasta.. Luulen, että se on jo huomen aamuna kokonaan puhjennu. :) Sit se on tässä isänsä kanssa kotona ollessa oppinu kiipeemään keittiön tuolille seisomaan + kiipeemään meidän sänkyyn. *huoh* Lisää siis vahdittavaa tolle hurjalle kiipeilijälle. :)



Eipä täs kai muuta. Pitää varmaan mennä hetkeks ukon viereen, sit pesulle ja nukkumaan ni jaksaa taas huomenna töissä.



burde 14+2

Äsken oli vielä hirveesti asioita mistä piti kirjoitella mut kaikki ehti jo unohtua..



Burde: Tsemii koetulosten odotteluun. Voin kertoa omakohtaisia kokemuksia et lääkäreille saa välillä kiukuta ihan kunnolla jotta laittaisivat asiallisiin jatkotutkimuksiin. Toivottavasti saisitte syyn pian selville ja toivottavasti ei olisi mitään vakavaa.



Tuikku73: Kyselit D-vitamiineista. Mulle terkkari sanoi vaan et niitä pitäis syödä. Ei se mulle maininnu mistään päivämääristä. Mulla on sellasia kuin DeviSol 7.5mg. Kai ne ihan hyviä on, maistuvat ihanasti sitruunalle. Mulla on selkä reistaillut jo jonkin verran. Mulla meni selkä aika pahasti rikki alkuvuodesta eikä oo ihan 100% palautunu siitä. Työn laatu on vielä sellanen et harkitsen vakavasti mammaloman alkuun kestävää saikkua. Ei oo vauvan eikä munkaan etu vetää duunipäivää vahvojen särkylääkkeiden voimalla. Toivottavasti sun selkä kestää huomattavasti paremmin kuin mun..



Ja sit viel vähän enemmän omaa..

Mulla melkein (onneksi..) murtui oikeen käden peukalo eilen duunissa (oikee kätinen) ja loppuviikko onkin vaihtelun vuoksi saikkua. Kiva kun mieskin kotona vaan virnuilee et mitähän seuraavaksi saan aikaan. Tietää erittäin hyvin kuinka tapaturma altis olen.. No, onneksi se sentään jaksaa hemmotella ja piristää mua.



Joku kyseli mammavaatteista. Mä jouduin ostaan jo housut kun entiset alkoi tuntua tosi epämukavilta päällä. Olihan vaikeeta löytää sopivan pituisia housuja. Suunnilleen kaikissa lahje jäi polven ja nilkan puoliväliin. Mun on muutenkin vaikee löytää housuja itselleni kun vyötärö on kokoa 36 ja lahkeen pituus 44. Onko jollain jotain vinkkiä mistä kannattais kysellä tällaisia omituisen kokoisia mammahousuja?



Wilmalle onnea tuplista!!



Ai niin, meillä oli np- ultrassa viikko sit turvotusta 0.1mm. Oli ihanaa nähdä otus ja todeta että sydän sykki edelleen. Mies oli myös valtavan liikuttunut näkemästään.



Paco rv 12+6

Äsken oli vielä hirveesti asioita mistä piti kirjoitella mut kaikki ehti jo unohtua..



Burde: Tsemii koetulosten odotteluun. Voin kertoa omakohtaisia kokemuksia et lääkäreille saa välillä kiukuta ihan kunnolla jotta laittaisivat asiallisiin jatkotutkimuksiin. Toivottavasti saisitte syyn pian selville ja toivottavasti ei olisi mitään vakavaa.



Tuikku73: Kyselit D-vitamiineista. Mulle terkkari sanoi vaan et niitä pitäis syödä. Ei se mulle maininnu mistään päivämääristä. Mulla on sellasia kuin DeviSol 7.5mg. Kai ne ihan hyviä on, maistuvat ihanasti sitruunalle. Mulla on selkä reistaillut jo jonkin verran. Mulla meni selkä aika pahasti rikki alkuvuodesta eikä oo ihan 100% palautunu siitä. Työn laatu on vielä sellanen et harkitsen vakavasti mammaloman alkuun kestävää saikkua. Ei oo vauvan eikä munkaan etu vetää duunipäivää vahvojen särkylääkkeiden voimalla. Toivottavasti sun selkä kestää huomattavasti paremmin kuin mun..



Ja sit viel vähän enemmän omaa..

Mulla melkein (onneksi..) murtui oikeen käden peukalo eilen duunissa (oikee kätinen) ja loppuviikko onkin vaihtelun vuoksi saikkua. Kiva kun mieskin kotona vaan virnuilee et mitähän seuraavaksi saan aikaan. Tietää erittäin hyvin kuinka tapaturma altis olen.. No, onneksi se sentään jaksaa hemmotella ja piristää mua.



Joku kyseli mammavaatteista. Mä jouduin ostaan jo housut kun entiset alkoi tuntua tosi epämukavilta päällä. Olihan vaikeeta löytää sopivan pituisia housuja. Suunnilleen kaikissa lahje jäi polven ja nilkan puoliväliin. Mun on muutenkin vaikee löytää housuja itselleni kun vyötärö on kokoa 36 ja lahkeen pituus 44. Onko jollain jotain vinkkiä mistä kannattais kysellä tällaisia omituisen kokoisia mammahousuja?



Wilmalle onnea tuplista!!



Ai niin, meillä oli np- ultrassa viikko sit turvotusta 0.1mm. Oli ihanaa nähdä otus ja todeta että sydän sykki edelleen. Mies oli myös valtavan liikuttunut näkemästään.



Paco rv 12+6

Äsken oli vielä hirveesti asioita mistä piti kirjoitella mut kaikki ehti jo unohtua..



Burde: Tsemii koetulosten odotteluun. Voin kertoa omakohtaisia kokemuksia et lääkäreille saa välillä kiukuta ihan kunnolla jotta laittaisivat asiallisiin jatkotutkimuksiin. Toivottavasti saisitte syyn pian selville ja toivottavasti ei olisi mitään vakavaa.



Tuikku73: Kyselit D-vitamiineista. Mulle terkkari sanoi vaan et niitä pitäis syödä. Ei se mulle maininnu mistään päivämääristä. Mulla on sellasia kuin DeviSol 7.5mg. Kai ne ihan hyviä on, maistuvat ihanasti sitruunalle. Mulla on selkä reistaillut jo jonkin verran. Mulla meni selkä aika pahasti rikki alkuvuodesta eikä oo ihan 100% palautunu siitä. Työn laatu on vielä sellanen et harkitsen vakavasti mammaloman alkuun kestävää saikkua. Ei oo vauvan eikä munkaan etu vetää duunipäivää vahvojen särkylääkkeiden voimalla. Toivottavasti sun selkä kestää huomattavasti paremmin kuin mun..



Ja sit viel vähän enemmän omaa..

Mulla melkein (onneksi..) murtui oikeen käden peukalo eilen duunissa (oikee kätinen) ja loppuviikko onkin vaihtelun vuoksi saikkua. Kiva kun mieskin kotona vaan virnuilee et mitähän seuraavaksi saan aikaan. Tietää erittäin hyvin kuinka tapaturma altis olen.. No, onneksi se sentään jaksaa hemmotella ja piristää mua.



Joku kyseli mammavaatteista. Mä jouduin ostaan jo housut kun entiset alkoi tuntua tosi epämukavilta päällä. Olihan vaikeeta löytää sopivan pituisia housuja. Suunnilleen kaikissa lahje jäi polven ja nilkan puoliväliin. Mun on muutenkin vaikee löytää housuja itselleni kun vyötärö on kokoa 36 ja lahkeen pituus 44. Onko jollain jotain vinkkiä mistä kannattais kysellä tällaisia omituisen kokoisia mammahousuja?



Wilmalle onnea tuplista!!



Ai niin, meillä oli np- ultrassa viikko sit turvotusta 0.1mm. Oli ihanaa nähdä otus ja todeta että sydän sykki edelleen. Mies oli myös valtavan liikuttunut näkemästään.



Paco rv 12+6

Äsken oli vielä hirveesti asioita mistä piti kirjoitella mut kaikki ehti jo unohtua..



Burde: Tsemii koetulosten odotteluun. Voin kertoa omakohtaisia kokemuksia et lääkäreille saa välillä kiukuta ihan kunnolla jotta laittaisivat asiallisiin jatkotutkimuksiin. Toivottavasti saisitte syyn pian selville ja toivottavasti ei olisi mitään vakavaa.



Tuikku73: Kyselit D-vitamiineista. Mulle terkkari sanoi vaan et niitä pitäis syödä. Ei se mulle maininnu mistään päivämääristä. Mulla on sellasia kuin DeviSol 7.5mg. Kai ne ihan hyviä on, maistuvat ihanasti sitruunalle. Mulla on selkä reistaillut jo jonkin verran. Mulla meni selkä aika pahasti rikki alkuvuodesta eikä oo ihan 100% palautunu siitä. Työn laatu on vielä sellanen et harkitsen vakavasti mammaloman alkuun kestävää saikkua. Ei oo vauvan eikä munkaan etu vetää duunipäivää vahvojen särkylääkkeiden voimalla. Toivottavasti sun selkä kestää huomattavasti paremmin kuin mun..



Ja sit viel vähän enemmän omaa..

Mulla melkein (onneksi..) murtui oikeen käden peukalo eilen duunissa (oikee kätinen) ja loppuviikko onkin vaihtelun vuoksi saikkua. Kiva kun mieskin kotona vaan virnuilee et mitähän seuraavaksi saan aikaan. Tietää erittäin hyvin kuinka tapaturma altis olen.. No, onneksi se sentään jaksaa hemmotella ja piristää mua.



Joku kyseli mammavaatteista. Mä jouduin ostaan jo housut kun entiset alkoi tuntua tosi epämukavilta päällä. Olihan vaikeeta löytää sopivan pituisia housuja. Suunnilleen kaikissa lahje jäi polven ja nilkan puoliväliin. Mun on muutenkin vaikee löytää housuja itselleni kun vyötärö on kokoa 36 ja lahkeen pituus 44. Onko jollain jotain vinkkiä mistä kannattais kysellä tällaisia omituisen kokoisia mammahousuja?



Wilmalle onnea tuplista!!



Ai niin, meillä oli np- ultrassa viikko sit turvotusta 0.1mm. Oli ihanaa nähdä otus ja todeta että sydän sykki edelleen. Mies oli myös valtavan liikuttunut näkemästään.



Paco rv 12+6

Tosiaan eilen tuli käytyä th:n luona. Oma terkka sairaslomalla ja tilalla sijainen. Todella inhottava sellainen, ei edes koneelta katsonut että esikoinen on nyt 7,5kk vaan alkoi kyselemään työtilanteesta, asumisesta ja suhteesta mieheen. Sitten vielä kehtasi kysyä onko lapsilla sama isä! Pissanäytteen kävin antamassa, mut terkka ei edes käyny kattomassa tuloksia. Eikä kuunnellut sydänääniä. Hb oli 107 ja 110. Sano mulle ettei voi pakottaa syömään rautaa (ei auttanu edellisessäkään raskaudessa ja on muutenki alhanen, 118 max.), mutta syö rautaa. ¤#¤" ! Sama juttu painosta, alkoi kyselemään että syönkö kunnolla, kun paino oli tippunut -200g/vko. Oikeastaan syön kuin hevonen, joten minkä tuolle painon tippumiselle voi.. RR sentään ok.



Viivillä on tänään klo.10.40 8kk lääkärineuvola, niin ajattelin kysyä terkalta josko voisi samalla kuunnella äänet ja katsoa sen pissan.



Viime yönä pitkästä aikaa neiti nukkui kunnon yöunet, lähes kokonaan ilman itkuja. Kiva vaan, että naapurit pitivät meteliä 02-07 aikana, siinä paljon saanut itse nukuttua kun seinän takana soittivat musiikkia! Ajattelinkin soittaa isännöitsijälle ja tehdä pienen valituksen, kun ei sentään ollut ensimmäinen kerta..



ASUNTOG: me asutaan tällä hetkellä 41m2 kaksiossa, ja ollaan etsitty isompaa jo melkein vuoden. Toivotaan että 6kk sisällä löytyisi kriteereihin sopiva kolmio tai isompi. Haaveissa joko rivari tai omakotitalo muulta paikkakunnalta.



Jaahas sitä täytynee alkaa pian pukeutua ja laittaa reppua lähtökuntoon.. Hyvät päivänjatkot kaikille ja anteeksi tämä omanapaisuus!



t.Ufa (11+6)