Ystävätoiminnasta.
Onko ketään, joka olisi Punaisen ristin ystävätoiminnassa mukana? Olen jo jonkin aikaa harkinnut liittymistä ja haluaisin kuulla kokemuksia.
Vähän minua tosin arveluttaa. Olen nimittäin toipuva masennuspotilas ja raitis alkoholisti. Mutta oma elämäni on nykyään kyllä ihan hyvin reilassa ja kun kerran tiedän, millaista todellinen yksinäisyys on, haluaisin lievittää sitä tunnetta edes joltain ihmiseltä. Luulisin, että voisin ymmärtää yksinäisen ihmisen tunteita ihan hyvin ja samaistua. Samalla olisi mahdollisuus tuoda iloa toisen elämään ja samalla saada itselle uusi ystävä.
Mitä luulette, pääsisinkö mukaan ystävätoimintaan, vaikka menneisyyteni on, mitä on?
Kommentit (30)
Onko ollut tilanteita joissa ei ole mitään yhteistä ystävän kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Onko ollut tilanteita joissa ei ole mitään yhteistä ystävän kanssa?[/quote
Kyllä, minulle kävi näin. Olin mukana koulutuksessa, jossa koulutettiin ystäviä maahanmuuttajille (tästä on siis aikaa jo 15 vuotta). Olin tuolloin juuri 18-vuotta täyttänyt tyttölikka, ja kuvittelin saavani kaveriksi suurinpiirtein samanikäisen maahanmuuttajanuoren. Vaan toisin kävi. Sain ystäväksi noin 40-vuotiaan maahanmuuttajanaisen, jonka kanssa minulla ei ollut kerta kaikkiaan mitään yhteistä. Nainen oli juuri eronnut suomalaisesta miehestään, muttei puhunut juuri yhtään suomea, eikä sen puoleen englantiakaan. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, eikä yhteistä puhuttavaa. Emme olleet yhtään samalla aaltopituudella. Tapasimme muutamia kertoja ja soittelimme toisinaan. Keskustelu oli kauhean vaikeaa kielimuurin vuoksi. Lopulta lopetin vastaamasta tämän puheluihin. Tiedän, että oli typerästi toimittu.
Nyttemmin haluaisin kokeilla uudestaan ystävätoimintaa, kun on enemmän vuosia mittarissa ja järkeä päässä. Haluaisin vanhusystävän, kun omista isovanhemmista ja vanhemmista on jo aika jättänyt.
Kuulin että kestää vähintään kolme kuukautta kunnes saa ystävän SPR kautta.
Miksi näin ? Kolme kuukautta on pitkä aika.
Kysymys kirjoitti:
Kuulin että kestää vähintään kolme kuukautta kunnes saa ystävän SPR kautta.
Miksi näin ? Kolme kuukautta on pitkä aika.
Meidän kaupungissa on mennyt yli vuosikin, se johtuu siitä kun spr ystäviä on niin vähn ja sitten ystäväasiakkaita niin paljon.
Monet kyllä käyvät sen koulutuksen, mutta sitten eivät otakaan ystävää.
(Luvut muutettu, ettei tunnisteta)
Olin vasta koulutuksessa ja tapaamassa niitä uusia ystäviä spr tiloissa, meille kerrottiin, että asiakasystäviä oli n. 20 ja meitä ystäviä 10, no eräs sitten intoa puhkuen sanoi: no meistä jokainen ottaa 2 niin saadaan kaikille ystävä!
Tämä intoa puhkuva ihminen ei sitten edes ottanut itse asiakasystävää, ja meistä 10 henkilöstä minun lisäkseni 2 otti asiakasystävän, muut toimivat muissa jutuissa.
Että ihmisluonto on sellainen, halu on auttaa, mutta sitten ei enää ole kun tositoimeen pitäisi ryhtyä.
Me kuitenkin tehdään tätä omilla voimavaroilla, vapaaehtoisesti ja pyyteettömästi.
Kyllä minäkin säikähdin kun asiakasystäväni olisi halunnut tavata minua kahdesti viikossa, kun itse ajattelin kahden viikon välein. Hän tosin luuli, että olisin tavallaan kuin hoiva-avustaja ja saisin palkkaa, siihen kun totesin, että ihan ilmaiseksi ystävänä toimin sinulle, en ole hoitaja tms, niin ymmärsi yskän, ehkä. Kun kuitenkin ikäihmisestä on kyse.
Onneksi spr ystävävälittäjä kuitenkin on siinä taustatukena.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinulla voi olla hyvätkin lähtökohdat.
Olen itse mukana vapaaehtoistyössä mutta erilaisessa kuin tuo mainittu. Kerron oman näkemykseni. Vapaaehtoistyössä oleellista on se, että olet niin hyvässä kunnossa, että voit sitoutua, ihan esimerkiksi aikatauluihin ja muihin muita ihmisiä huomioivaan. Toinen juttu on se, että teet kuitenkin sellaista työtä, jota itse pidät tärkeänä, pelkkä pyyteetön auttaminen on huono lähtökohta. Vapaaehtoistyökin voi tuntua ajoittain työltä (toki se on palkitsevaa sellaista) mutta jos oma olo ei ole jaksava, voi olla vaikea toimia muiden kanssa.
Olen vain itse pistänyt merkille, että joskus vapaaehtoistyöhön hakeutuu myös ihmisiä, joilla on epävakaampi elämäntilanne ja tarvitsevat itse piristysruisketta. Jos kuitenkin pitää tulla toimeen muiden ihmisten kanssa, voi kovin ongelmainen ihminen joutua helpommin törmäyskurssille, koska vapaaehtoistyökin on vain työtä ja sitä kohtaan pitää osoittaa samanlaista sitoutumista kuin jotain muutakin harrastusta kohtaan.
En siis halua pelotella sinua, mutta halusin tuoda esiin sen näkökohdan, että vapaaehtoistyössäkin on arkensa.
Itse koen vapaaehtoistyön tosi antoisana.
Tämä varmaan johtuu osittain siitä, että jopa jotkut ammattiauttajat tuputtavat vapaaehtoistyötä "lääkkeeksi" mt-ongelmista kärsiville. Yleinen käsitys on, että kun auttaa muita, auttaa samalla itseään. Todellisuudessa kovin pahasti hukassa olevan ja ahdistuneen ihmisen pitäisi keskittyä ensisijaisesti omaan hyvinvointiinsa. Tyhjästä kaivosta ei voi ammentaa toisille. Epätasapainoinen ja pahoinvoiva ihminen voi tahtomattaan saada aikaan ikävää jälkeä, jos lähtee ystävätoiminnan kaltaiseen ihmisläheiseen, sosiaalista ja henkistä joustavuutta vaativaan vapaaehtoistyöhön.
Harkitsin joskus ystävätoimintaan mukaan lähtemistä mutta tulin siihen tulokseen, että en sittenkään ole sosiaalisesti niin joustava ja avaramielinen kuin mitä siinä tehtävässä olisi ehkä hyvä olla. Tylsistyn ja turhaudunkin helposti, jos joudun viettämään aikaa hyvin eri aaltopituudella olevan ihmisen kanssa. Pelkkä arkinen jutustelu ja puuhastelu ei myöskään motivoi riittävästi vaan tarvitsen aitoa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja pintaa syvemmälle menemistä. Sen sijaan olen vapaaehtoistyöpohjalta ohjannut paria harrastusryhmää ja se taas sopi minulle, koska siinä ei vaadita tiivistä kontaktia vain yhteen ihmiseen ja on siksi sosiaalisesti kevyempää toimintaa.
Up! Lisää kokemuksia ja millainen tuo ystävä koulutus on?
Hei!
Minä kävin SPR:n ystäväkoulutuksen (toteutui kahtena iltana) ja sen jälkeen täytin itsestäni omat tietoni SPR:n profiiliin.hetken aikaa kului ja ystävävälittäjä otti minuun yhteyttä, että olisinko valmis ryhtymään ystäväksi ja etsittiin yhteistyössä minulle mahdollisesti sopiva henkilö, joka kaipaa ystävän seuraa. Nyt olen käynyt hänen luonaan noin joka toinen viikko tai vähän harvemmin (tiheyden saatte itse päättää) ja meille on muodostunut hyvä suhde. Minun ystäväni on ikäihminen ja olen ollut hänelle lähinnä juttu- ja ulkoiluseurana. Yhdessä olemme myös laulaneet, kun musiikki on meille molemmille lähellä sydäntä.
Rohkaisen kiinnostuneita lähtemään mukaan tähän toimintaan ja luomaan siitä itsellenne sopivan tavan auttaa ja olla toiselle läsnä ystävänä. Siinä molemmat voittavat.
Nykyään ystävänä voi toimia myös etänä, jos ei pysty menemään ystävän luo konkreettisesti eli yhteyttä voi pitää halutessaan myös puhelimitse tai vaikka tietokoneen kautta.
Maahanmuuttajissa on paljon miehiä jotka kaipaavat ystävää.