Vaistoan asioita/ihmisiä voimakkaasti, tuntuu oudolta. Näkijöitä?

Mitä herkempi olet, sitä tärkeenpää on osata suojata oma aura, sun oma energiakenttäsi.

Muuten se näkeminen voi alkaa haitata arkea kun tunnet muidenkin tunteet niin selvästi.

Kaikissa meissä on kyky aistia muillakin kuin näillä ns tunnetuilla aisteilla.

On selvaa, ettei aika ole lineaarinen. Jos tama ymmarrettaisiin, niin moni muukin asia loksahtaisi kuin itsestaan kohdalleen.

Ai kun olis itselläkin tuollainen kyky! Ne teistä, jotka tuohon kykenevät, pitäkää siitä kiinni ja kääntäkää homma puolellenne tavalla tai toisella! Ammatinvalinta esim. tai muu sellainen.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 20:56"]

Ai kun olis itselläkin tuollainen kyky! Ne teistä, jotka tuohon kykenevät, pitäkää siitä kiinni ja kääntäkää homma puolellenne tavalla tai toisella! Ammatinvalinta esim. tai muu sellainen.

[/quote]

Ainakaan minä en tuota "kykyä" (en ajattele sen olevan sellainen) ole kyennyt mitenkään tietoisesti valjastamaan käyttööni. En tosin ole hirveästi yrittänytkään, mutta kyllä nuo ennalta aavistamiset ja muut vaan tulee jos on tullakseen. En sitten tiedä jos opettelisi meditoimaan tms, että vaikuttaisiko se. Mutta jos yrittämällä yrittää nähdä jotain ennalta, niin ei se toimi. Mulla on muutenkin ollut tosi hiljaista viime aikoina. Viitisen vuotta sitten ja sitä ennen tuli tosi paljon noita juttuja.

t. 13, joka puhui ajan epälineaarisuudesta

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 20:56"]

Ai kun olis itselläkin tuollainen kyky! Ne teistä, jotka tuohon kykenevät, pitäkää siitä kiinni ja kääntäkää homma puolellenne tavalla tai toisella! Ammatinvalinta esim. tai muu sellainen.

[/quote]

Tämä herkkyys ja kyky tuntea ja aistia, ei ole pelkästään mikään postitiivinen juttu. Herkkyys altistaa myös haavoittuvaisuudelle. Minut on helppo musertaa, koska suojamuurini ovat tavallista pehmeämmät. Tunnen syvästi, ja olen liiankin empaattinen ja ymmärtäväinen. Tästä on paljon haittaa itselleni. Toisaalta pystyn iloitsemaan toisten onnistumisista, ja sitten koen voimakkaasti myös toisten surut. Iän mukana tunteiden kontrolointi on helpompaa, mutta välillä maailman kovuus, kylmyys ja pahuus satuttaa, ja kovaa, vaikka yritänkin psyykata itseäni "teflonimaiseksi ja kovemmaksi".

Vaadin paljon myös hiljaisuutta ja yksinoloa. Jotta jaksan olla ihmisten parissa, minun täytyy päästä lataamaan akkujani välillä yksinäisyyteen. Ihmiset saattavat olla aika kuormittavia. Ja esim. olen ollut työpaikalla, jossa työilmapiiri oli huono. Esimies oli epäkypsä, huono johtaja, epäreilu ja erittäin kylmä ja kova ihminen. Tämä stressasi minua todella paljon. Kärsin suuresti huonossa ilmapiirissä. Ihmiset ovat niin sokeita sille, että eivät tajua, että jotkut pystyvät lukemaan heitä kuin avointa kirjaa. Negatiivinen energia ympärillä on todella kuormittavaa herkälle henkilölle.

Minä osaan myös aika suurella todennäköisyydellä ennustaa, kuinka ihmiset ja asiat etenevät. Tiedän ensi silmäyksellä työpaikan nokkimisjärjestyksen, selkäänpuukottajat jne. Osaan käsitellä ihmisiä oikein.

MUTTA siinä ei ole kerrassaan mitään yliluonnollista :) Olen vain luontaisesti hyvä tulkitsemaan ilmeitä ja eleitä, asentoja, äänenpainoja. Näkemään ne olevinaan kätketyt vilkaisut.

Jonkun aiemman esittämä teoria rehellisyydestä itselleen kiinnosti :) Olen itselleni umpirehellinen (ja kun valehtelen itselleni, myönnän senkin mutta teen sen silti esim. saadakseni suklaata;). Uskon, että juuri tämä ominaisuus saa näkemään helposti läpi muidenkin valheista!

Ja sinulle herkkä, joka kärsit kamalasti ilkeistä ihmisistä: etkö tosiaan näe, että oikein käsittelemällä heille tulee parempi olo ja ilkeys vähenee?!

Ymmärrän kyllä sen, että jotkut ihmiset ovat herkempiä lukemaan toisia ihmisiä non-verbaalisin viestein ja sen myötä taitavampia myös käsittelemään ihmissuhteita. Ja kyllä, koen itsekin olevani hyvin haavoittuvainen usein.

Mutta minulla tähän liittyy myös tuo ajatuspuoli, sitä on vaikea selittää ja se tulee melko harvakseltaan, mutta sitäkin kovempia jysäyksiä ne aina ovat. EHkä tämä voi liittyä tuohon aikakäsitykseen... Ja toinen, yliluonnolliselta tuntuva, vaikka en usko yliluonnolliseen, piirre on se, että ennakoin asioita. Siis ihan mahdottoman tuntoisia asioita. Siis sellaisia, joita ei pitäisi voida ennakoida. Ja lisäksi tietysti tuo kuolemantapausten ennakointi, mutta se tietysti voi liittyä ihan tuohon nonverbaalisten viestien lukemiseen.

ap

Herkkis vastaa.

Ongelmani on, että olen jotenkin aseeton ilkeitä, ja veemäisiä ihmisiä vastaan. EX-Työpaikalla esim. tilanteessa jossa toinen on suorastaan veemäisesti käsitellyt asian ja tilanteen, olen suoraan ja rehellisesti kysynyt: onko kaikki hyvin? Mikä nyt on, kun on niin ikävä tämä tilanne? 100%:sti joka kerran EN ole saanut suoraa ja rehellistä vastausta. Ihminen haluaa vain siis ilkeillä, eikä muuttaa käytöstä tai vitutuksen aiheuttanutta asiaa. Itse olen pyrkinyt olemaan rakentava, rehellinen ja ystävällinen, kannustavakin, mutta hyvät pyrkimykseni ovat valuneet kuin vesi hanhen selästä.  (siksipä vaihdoinkin työpaikkaa).

Sinä, joka tulet hyvin toimeen kaikkien kanssa, mikä on metodisi? Miten ikävissä tilanteissa käyttäydyt, tai kohtelet ikävästi käyttäytynyttä ihmistä?

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 20:56"]

Ai kun olis itselläkin tuollainen kyky! Ne teistä, jotka tuohon kykenevät, pitäkää siitä kiinni ja kääntäkää homma puolellenne tavalla tai toisella! Ammatinvalinta esim. tai muu sellainen.

[/quote]

Tämä ois voinut olla aivan ku mun suusta! Ja ap:lle, älä ikinä ajattele, että olisit jotenkin poikkeava. Minä jouduin niin ajattelemaan kunnes täytyin yli 30v, kukaan ei koskaan usonut minua ei vaikka tiesin oman isäni kuoleman ennen kuolemaa.

Yhtään samanlaista ei tullut koskaan kohdalleni ja luulin olevani jotenkin outo, kun tiedän jo puhelimen äänestä kuka soittaa, ovikellosta/koputuksesta kuka on oven takana, kavereista kuka on raskaana ja kuolemat ovat olleet ikävä kyllä osa tätä hommaa. Meitä herkkiä on olemassa. Sen kanssa oppii elämään vaikka toisinaan tulee kauheita tunteita. Itse meinasin tukehtua kun juoppo poltettiin, aistin vaan sen kauhun vaikka en tuntenut edes ihmistä.

Tämä herkkyys ja kyky tuntea ja aistia, ei ole pelkästään mikään postitiivinen juttu. Herkkyys altistaa myös haavoittuvaisuudelle. Minut on helppo musertaa, koska suojamuurini ovat tavallista pehmeämmät. Tunnen syvästi, ja olen liiankin empaattinen ja ymmärtäväinen. Tästä on paljon haittaa itselleni. Toisaalta pystyn iloitsemaan toisten onnistumisista, ja sitten koen voimakkaasti myös toisten surut. Iän mukana tunteiden kontrolointi on helpompaa, mutta välillä maailman kovuus, kylmyys ja pahuus satuttaa, ja kovaa, vaikka yritänkin psyykata itseäni "teflonimaiseksi ja kovemmaksi".

Vaadin paljon myös hiljaisuutta ja yksinoloa. Jotta jaksan olla ihmisten parissa, minun täytyy päästä lataamaan akkujani välillä yksinäisyyteen. Ihmiset saattavat olla aika kuormittavia. Ja esim. olen ollut työpaikalla, jossa työilmapiiri oli huono. Esimies oli epäkypsä, huono johtaja, epäreilu ja erittäin kylmä ja kova ihminen. Tämä stressasi minua todella paljon. Kärsin suuresti huonossa ilmapiirissä. Ihmiset ovat niin sokeita sille, että eivät tajua, että jotkut pystyvät lukemaan heitä kuin avointa kirjaa. Negatiivinen energia ympärillä on todella kuormittavaa herkälle henkilölle.

[/quote]

Mitä tarkoitat ap noiden mahdottomien asioiden aistimisella?

Itse olen hyvin aistinut myös laajempia yhteiskunnallisia asioita, kuten poliittisia liikehdintöjä.Tämäkin käsittääkseni perustuu alitajunnan kykyyn yhdistellä pieniä tiedonjyviä+ihmisluonnon tuntemukseen.

Tässä hetkessä on katastrofin ainekset ilmassa, ja olen ollut siksi stressaantunut. Toisaalta olen aloittanut varautumisen, ja voinhan olla väärässäkin. Tunnelma voi muuttua vaikka ensi viikolla.

Uskon 110% siihen, että tulevan kuoleman aistiminen perustuu vain ja ainoastaan alitajuisiin havaintoihin. Monista niistä emme tiedä mitään, emme ole koskaan kuulleetkaan, mutta se eläin joka olemme tietää kyllä.

t.27

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 21:32"]

Sinä, joka tulet hyvin toimeen kaikkien kanssa, mikä on metodisi? Miten ikävissä tilanteissa käyttäydyt, tai kohtelet ikävästi käyttäytynyttä ihmistä?

[/quote]

Tärkeintä on se, että toinen A) saa sinulta positiivista energiaa jo paljon ennen kuin konflikti on käsillä. Usein, tosin ei 100% aina, nämä ihmiset ovat epävarmoja. Vahvista hänen minäkuvaansa, mutta älä siten kuin hän haluaa! Nämä ihmiset eivät ole kyenneet näkemään omaa vajavaisuuttaan rehellisesti, he eivät tiedä mitä korjata ja toimivat siksi niin väärin. Jos sinä olet herkkä, sinä näet sen oikean kohdan ja voit auttaa. Tämä keino myös vahvistaa sinua, sillä sinä olet se joka antaa jotain tärkeää tuolle henkilölle.

Mistä pääsemme kohtaan B) anna AINA tilaisuus perääntyä menettämättä kasvojaan. Nyt siis ollaan ristiriitatilanteessa. Tässä on nyt tärkeää, että olet ottanut vahvan roolin jo aiemmin. Muuten tarkoitus ei toteudu. Oikein hoidettuna tilanne on se, että kiusaaja alkaa väkisinkin miettiä, miksi teit häntä kohtaan niin? Miksi et nolannut, et nöyryyttänyt? Miksi sinä pystyt olemaan olematta kostonhimoinen? Edes vähän terveessä henkilössä tämä poikkeuksetta käynnistää alitajuisia prosesseja, joiden aikana hän alkaa nähdä oman toimintansa uudessa valossa. Tämä on kuitenkin sikäli riskialtista, että vaikutat alistuvalta. Ja se valitettavasti vesittää koko homman :/

Jossain ihan äkillisessä tilanteessa, esim. kaupan kassa puhuu töykeästi, ei minun tarvitse tehdä mitään. Pitää vain huolen siitä, että on itse asiallinen niin eiköhän sitä toista nolota jälkeenpäin ja muistaa jatkossa paremmin.

Esimerkiksi tuolla tavoin, toki kaikki ovat yksilöitä ja sen mukaan mennään. On myös ihmisiä, jotka tyydyn pitämään "kurissa" ja näihin saatan sitten käyttää vähän vähemmän yleviä keinoja. En ole mikään koko maailman parantaja kuitenkaan. Enkä edes kauhean kiltti.

Sinänsä mielenkiintoinen aihe ja uskon "näkemiseen".

Mutta tämä mainitsemasi, eivätkö kaikki aisti sen jos tulet huoneeseen ja sinusta on puhuttu pahaa tai katseet heidän välillä, jotka ovat juoruneet asioistasi? Ei kai tämä vaadi muuta kuin ihan normaaleja sosiaalisia taitoja. Tätä en koe uuvuttavana vaan jään aina ihmettelemään eivätkö ihmiset osaa peittää ajatuksiaan ollenkaan? Heitähän on tavattoman helppo harhauttaa ja näin olen tehnytkin monta kertaa.

Minua siis moni LUULEE lukevansa kuin avointa kirjaa. Annan hienovaraisia eleitä ja vihjeitä siitä kun ajattelisin tietyllä tavalla ja suurin osa haksahtaa. Omituinen huvi, tiedän, enkä todellakaan aliarvioi ketään vaan testailen vain miten ihmiset reagoivat.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 19:52"]

Se on ajoittain ollut myös erittäin raskasta, esimerkiksi nähdä, miten joku ihminen ei pidä sinusta tai nähdä, miten sinusta on puhuttu (jotain mitä ei ole tarkoitettu korvillesi) kun saavut paikalle. Ihmiset luulevat peittävänsä hämmentyneisyytensä taitavasti, mutta luen ihmisiä kuin avointa kirjaa.Se todella on välillä hyvin uuvuttavaa.

 ap

[/quote]

Hienoja juttuja toit esille! Ongelmani siis yleensä on se ylikiltteys. Toiset pitävät kiltteyttä heikkoutena. Ja työpaikalla, missä on huonoilmapiiri, on voimassa viidakonlait. Osaan kyllä ottaa ikävät asiat esille, esim. sanoa ja kysyä suoraan asioita (asiallisesti, ja nolaamatta toista), mutta ongelmani on sitten se, että se TOINEN ei halua olla rehellinen/avoin/reilu. Vaan hänen tarkoituksensa on vain alistaa, tylyttää ja nähdä asiat vain tietyssä valossa (hänen motiiviensa kautta).

Miten tällaisessa tilanteessa itse käyttäydyt? Onko vain hankittava toisten kunnioitus olemalla itsekin hankala? Olen huomannut, että tosi pomottavat ja hankalat ja suorastaan epäreilut ja ilkeät ihmiset alkavat kunnioittaa toista vasta, kun itse on tosi vaativa, ikävä ja kova heitä kohtaan (näin minun näkövinkkelistäni). Kiltin ja suoran ihmisen on todella energiaa syövä ikään kuin pukea ne ikävät asiat ylleen ja "olla" kovis. En vain ole kovin agresssiivinen, dominoiva ja hyökkäävä luonteeltani, vaan itselleni olisi tyypillistä olla se diplomaatti ja mukautuja. On raskasta olla jotakin muuta kuin on.

Hauskaa lukea jonkin muunkin tekevän näin! En toki luullut olevan ainoa.

Mutta jos minua kohtaan ollaan epäkohteliaita nolaan toisen positiivisesti. En ole yliällöystävällinen vaan ihan normaali ja katson ystävällisesti silmiin, hymyilen nätisti. Moni töykeä ihminen häkeltyy täysin ja menettää kasvonsa omissa silmissään. Tämä vaatii kyllä jonkinlaista älyllistä toimintaa vastapuolelta (ja itseltäni aikamoista itsevarmuutta, mikä on kehittynyt vuosien saatossa). Vähemmän älykkäällä menee koko juttu ohi.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 21:32"]

Sinä, joka tulet hyvin toimeen kaikkien kanssa, mikä on metodisi? Miten ikävissä tilanteissa käyttäydyt, tai kohtelet ikävästi käyttäytynyttä ihmistä?

[/quote]

Tärkeintä on se, että toinen A) saa sinulta positiivista energiaa jo paljon ennen kuin konflikti on käsillä. Usein, tosin ei 100% aina, nämä ihmiset ovat epävarmoja. Vahvista hänen minäkuvaansa, mutta älä siten kuin hän haluaa! Nämä ihmiset eivät ole kyenneet näkemään omaa vajavaisuuttaan rehellisesti, he eivät tiedä mitä korjata ja toimivat siksi niin väärin. Jos sinä olet herkkä, sinä näet sen oikean kohdan ja voit auttaa. Tämä keino myös vahvistaa sinua, sillä sinä olet se joka antaa jotain tärkeää tuolle henkilölle.

Mistä pääsemme kohtaan B) anna AINA tilaisuus perääntyä menettämättä kasvojaan. Nyt siis ollaan ristiriitatilanteessa. Tässä on nyt tärkeää, että olet ottanut vahvan roolin jo aiemmin. Muuten tarkoitus ei toteudu. Oikein hoidettuna tilanne on se, että kiusaaja alkaa väkisinkin miettiä, miksi teit häntä kohtaan niin? Miksi et nolannut, et nöyryyttänyt? Miksi sinä pystyt olemaan olematta kostonhimoinen? Edes vähän terveessä henkilössä tämä poikkeuksetta käynnistää alitajuisia prosesseja, joiden aikana hän alkaa nähdä oman toimintansa uudessa valossa. Tämä on kuitenkin sikäli riskialtista, että vaikutat alistuvalta. Ja se valitettavasti vesittää koko homman :/

Jossain ihan äkillisessä tilanteessa, esim. kaupan kassa puhuu töykeästi, ei minun tarvitse tehdä mitään. Pitää vain huolen siitä, että on itse asiallinen niin eiköhän sitä toista nolota jälkeenpäin ja muistaa jatkossa paremmin.

Esimerkiksi tuolla tavoin, toki kaikki ovat yksilöitä ja sen mukaan mennään. On myös ihmisiä, jotka tyydyn pitämään "kurissa" ja näihin saatan sitten käyttää vähän vähemmän yleviä keinoja. En ole mikään koko maailman parantaja kuitenkaan. Enkä edes kauhean kiltti.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 21:58"] Annan hienovaraisia eleitä ja vihjeitä siitä kun ajattelisin tietyllä tavalla ja suurin osa haksahtaa. Omituinen huvi, tiedän, enkä todellakaan aliarvioi ketään vaan testailen vain miten ihmiset reagoivat.

[/quote]

Ha haa, minäkin teen tuota :D Toivottavasti ei koskaan satuta samoihin ympyröihin. Tai sehän voisi olla kamalan hauskaakin, kun kumpikin luulisi vedättävänsä toista :D

t.27

No niin, testataan. Huomasin pari tuntia sitten yhden seikan sukulaispariskunnastamme. Minkä seikan huomasin?

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 22:02"]

Hienoja juttuja toit esille! Ongelmani siis yleensä on se ylikiltteys. Toiset pitävät kiltteyttä heikkoutena. [/quote]

Mun vahvuus ehkä tosiaan on se, että en loppujen lopuksi ole kiltti. En varsinaisesti tarvitse muita ihmisiä, ja yleensä heissäkin on sen verran näkijän vikaa että aistivat sen.

Silti en ole ilkeä tai epäkohtelias, vaan ihan aidosti siinä hetkessä kun olen ihmisen kanssa, haluan hänelle hyvää. Ja senkin varmasti vaistoaa.

Osaan myös erittäin hyvin katsoa ihmistä silmiin ja hymyillä aidosti. Ja osaan suorittaa "huonosti peitellyn" tekohymyn silloin, kun haluan viestiä sillä jotain.

Koska tilanteet ja ihmiset on aina ainutkertaisia, en voi oikeasti enempää neuvoa. Mutta mieti erityisesti sitä kohtaa A, se kantaa sut elämässä pitkälle ilman että potkit muita matkalla päähän :)

t.27

Heh, ehkä on jo törmätty. :D

Tämäkin vaatii joissakin tilanteissa sen, ettei oma itsetunto romutu siitä, että vastapuoli luulee väärin, tulkitsee käytöksesi väärin ja juoruaa tulkintansa eteenpäin totuutena. Jutun juju onkin siinä, kun totuus jonakin päivänä paljastuu. Haluaisin niiiiiin olla kärpäsenä katossa kun asioiden oikea laita selviää. Kerran olin ihan vieressä ja nauraa hytkyin sisäisesti kun naks naks naks vieruskaverin aivot raksutti ja lopulta tajusi miten olin vedättänyt. Makeinta tässä oli se, että kyseessä oli fiksu ihminen. Sattui vain olemaan liian ylimielinen makuuni.

Useimmat tilanteet ovat taas nopeampia eikä niissä ole sen kummempaa kliimaksia. Mutta: älkää aliarvioiko muita, ennemminkin yliarvioikaa! ;D Elämästä saa enemmän irti ja kanssaeläjät viihtyvät seurassanne, opitte muista ihmisistä enemmän. Toisin sanoen arvostakaa muita niin saatte samaa kaipaamaanne arvostusta takaisin.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 21:58"] Annan hienovaraisia eleitä ja vihjeitä siitä kun ajattelisin tietyllä tavalla ja suurin osa haksahtaa. Omituinen huvi, tiedän, enkä todellakaan aliarvioi ketään vaan testailen vain miten ihmiset reagoivat.

[/quote]

Ha haa, minäkin teen tuota :D Toivottavasti ei koskaan satuta samoihin ympyröihin. Tai sehän voisi olla kamalan hauskaakin, kun kumpikin luulisi vedättävänsä toista :D

t.27

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 22:16"]

Heh, ehkä on jo törmätty. :D

Tämäkin vaatii joissakin tilanteissa sen, ettei oma itsetunto romutu siitä, että vastapuoli luulee väärin, tulkitsee käytöksesi väärin ja juoruaa tulkintansa eteenpäin totuutena.

[/quote]

Elän siinä vakaassa uskossa, että minusta liikkuu mitä ihmeellisimpiä juttuja :D

Ehkä huvittavinta arkielämässä on se, että puhun aina totta. Minkä seurauksena minua pidetään äärimmäisen hauskana tyyppinä. Jo tämä seikka itsessään kertoo lajitovereistani verrattoman paljon. Tosin toisinaan lienee niinkin, että häkellyksissään eivät voi uskoa minun tarkoittaneen mitä sanoin. Mutta ehkä joku joskus miettii asioita eri tavalla sen jälkeen, toivon ainakin.

Ja olet tosi oikeassa siitä toisten arvostamisesta; väitän että maailma olisi aika erilainen paikka, jos jokainen saisi arvostusta juuri sellaisena kuin on.

Pakko nyt vielä lisätä, että toi totuuden puhuminen ei ole sitä että kaveri kysyy mielipidettä uudesta paidasta ja sanot "vitun ruma". Sellaiset ihmiset on vähän jonkun tarpeessa.

27