Tuo Samuli Putron Olet puolisoni nyt on kyllä ihmeellinen biisi
Mä olen sen tyypin musiikinkuuntelija, että en kuuntele sanoja kappaleissa juurikaan. Mutta tuo biisi saa mut itkemään joka kerta. Siinä on kyllä saatu sanat ja musiikki istumaan toisiinsa. Huh. Se toimii mulla ihan oudolla tavalla, kuin se painaisi mussa automaattisesti jonkin itkunapin pohjaan. Mikään muu biisi ei ole ikinä vaikuttanut tuolla tavalla (paljon on siis todella hyvää musiikkia, mutta tuo väistämätön itkuefekti on mulle aika uutta).
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 22:11"]
Joku oli sitten nostanut vanhan ketjun... Mun on jo pitkään tehnyt mieli purkaa aloituksessa mainittu kappale osiin. Kyseessä on "vain oma" tulkintani, joten en tietenkään poissulje muita mahdollisuuksia. :) Älkää siis loukkaantuko, vaikka tässä laitan oman versioni kappaleesta!
Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja
On kaupunki ja kaupungissa kaksi vanhusta
(ei asuta missään ns.kaukana ja vieraassa paikassa, vaan aivan tavallisessa kaupungissa. Vrt. eläkeläisten Espanjaan muutto tms.) (Ajattelin itse että preeria, pellot, vuorenhuiput on unissa)
Toinen herää painajaiseen toistuvaan ja nousee sängystä (puoliso on sairas, toinen pelkää jatkuvasti tämän kuolemaa)
Sudet eivät ulvo eikä vesi hyytävää (Painajainen olisi ollut jahtaavista susista ja kylmästä vedestä)
On puolisonsa vartalolla kaksi täkkiä (vaikka ei ole kylmä, on jo lopputalvi (myöhemmin kappaleessa on kevät) niin toinen puoliso nukkuu kahdella täkillä, toinen on antanut tälle omansa) (Mnjaa, ehkä kertoo vain siitä että vanhus on hauras...)
Toinen oli lahja jonka reuna repsottaa
(täkit vanhoja, muistaa vielä niiden tarinan kuitenkin)
Katse jähmettyy, kello ei
(nukkuvaa puolisoa voisi katsoa tuntikausia, kuunnella tämän hengitystä, mutta kello menee jatkuvasti ja aika kuluu.) (Ehkä herännyt tajuaa toisen kuolleen ja katse jähmettyy, tai ehkä toinen on kuollut ja katse on jo jähmettynyt, siksikö sanottiin nimenomaan että puolison vartalolla on kaksi täkkiä eikä vain että puolisolla on kaksi täkkiä. Tai ehkä unesta havahtunut jää vain tuijottamaan tyhjyyteen herättyään, joka tapauksessa kello tikittää tai ainakin elämä jatkuu ja maailma jatkaa menoaan.)
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
( toinen ei itke toisen nähden)
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
(tämä jää on kasvuvaiheen jään murtuminen ja hääkellot)
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Tapetoitu seinä on ja puinen lattia
Valokuvat koirasta ja lastenlapsista
Yläkerta yskii, askel ottamatta jää
( toinen katselee kotinsa yksityiskohtia kunnes pysähtyy kuullessaan kuinka sairas puoliso yskii henkitoreissaan ja kuolee) (Pysähtyy ainakin kuuntelemaan, kääntyykö ehkä takaisin yläkertaan)
Filmi pysähtyy
(Nytkö se sitten kuoli, vai jäikö vain muistelu kesken kun hereillä oleva keskittyi kuuntelemaan yskimistä)
Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen
Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en
(filmi pysähtyy kun toinen puoliso tajuaa toisen kuolleen ja haluaa tämän kanssa samaan paikkaan, ei kuitenkaan tee itsemurhaa vaan nukahtaa kuolleen rakkaansa viereen, viimeisenä ajatuksenaan rakkautensa rakastaan kohtaan.)
Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Kun väkivahva kevät puhkeaa
Ja aamu kantaa rautahaarniskaa
Kun vaja tehdään vuolukivestä
(kevät koittaa, mutta samalla koittaa hautajaisaamu, joka on raskas.) (Ehkä se pelätty kuolema tapahtui vasta myöhemmin, keväällä tuli se raskas aamu kun puoliso oli lopulta kuollut)
Mä olen siinä nuorena kuin nurmet on
Sä istut salin nurkkapöydässä
Musiikki on rytmitettyä
Minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät
Sinä nyökkäät
(tilanne on uusi kuin nurmet, hautajaiset viimeinen sientti sille että toinen on kuollut. Jäljelle jäänyt puoliso mielikuvamatkaa "taivaaseen", jossa toivoo/uskoo kohtaavansa rakkaansa. Tuo "taivaallinen kohtaaminen" on mielikuvana lohdullinen ja ehkä jokseenkin harhainen, ajattelee että kuollut puoliso odottaa jo, ja antaa "luvan" myös toiselle puolisolle kuolla. (Ns.taivassali, musiikki on kuin hengitys, rytmitettynä, saanko luvan tulla luoksesi, puoliso vastaa myöntävästi, hengitys loppuu.)
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
[/quote]
Laitoin omia tulkintojani kursiivilla. Kuolema on läsnä koko ajan, vaikka se ei juuri tai ihan vielä olisi tapahtunutkaan. Elämäkin on koko ajan läsnä. Minustakin tosi liikuttava.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 19:25"]Laitanpa minäkin itkubiisini tähän myös. Älkää heti lytätkö, vaikka onkin turkulainen... Yhtenä päivänä imetin vauvaani, kun tämä tuli radiosta, ja arvatkaa vaan, paruinko kuinkakin vuolaasti. Miehestä ja naisestahan tämä kertoo, mutta tuli siinä tilanteessa mieleen, että se voisi ihan yhtä hyvin kertoa äidistä ja lapsesta.
Kun viime yönä kainaalooni nukahdit
en unta saanut moneen, moneen tuntiin
niin lämpimänä vierelläni lepäsit
ja katsoit unten salaisimpiin nurkkiin
Mä itseäni ajatuksin vaivasin
ja eron hetken tuskaa silloin tunsin
jos menettäisin sinut miten jatkaisin
tai sinä jos mun vuoroni on ensin
Pidä itsestäsi huolta
jos lähden täältä ennen sua
kulje onnellisten puolta
älä katsettasi maahan luo
Pidä itsestäsi huolta
jos lähden täältä ennen sua
valo nousee aina tuolta
sitä kohti kulje
mulle lupaa tuo
En ennen enkä jälkeen sinun lähtisi
vaan korkeammat voimat siitä päättää
on tyytyminen siihen, vaikkei tahtoisi
ei kohtalolle selkäänsä voi kääntää
Taas itseäni ajatuksin vaivasin
ja eron hetken tuskaa silloin tunsin
jos menettäisin sinut miten jatkaisin
tai sinä jos mun vuoroni on ensin
[/quote]
Kenen laulu tämä on?
Onpa syvällistä tulkintaa.
Tää on todella liikuttava kappale. Mulle ei oo auennut, onko kyse dementiasta vai kuolemasta vaiko kenties molemmista, mutta en jaksa ylianalysoida sanoja niin paljoa. Tuo c-osa, jossa puhutaan rytmitetystä musiikista, mä ajattelen sen vain nuoruuden muistoina ja se on musta sellaisenaan tosi kaunis. Kuitenkin koko ajan muistellaan myös menneitä, kuten vimmaista nuoruutta ja kirkonkelloja.
Samuli Putron kohtuukummallisen tuotannon ehdoton helmi tää biisi kyllä on.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 22:25"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 18:29"]Tavalliset hautajaiset hämää muakin. Luulin ensin, että on naisen kertoma: "en tunne lapseni isää", mutta jotenkin viittaa mieheen, kun "oli pelireissulla rakkaus suojaamatonta". [/quote] Mä ymmärrän niin, että kertoja ei ole lapsensa isä. Eli vaimo pettänyt ja siitä lapsi, jota kertoja on pitänyt omanaan.
[/quote]
Kertoja on nainen. Sillä se selittyy.
Voi nainenkin pelata pöytätennistä, mutta (hetero)miestä taas ei vähääkään kiinnosta hautajaiskynttilät, kahvikekkerit ja Liisan tarjoilut.
On sitä mies ennenkin naisen suulla laulanut (esim. J. Karjalaisen Ankkurinappi tai Anssi Kelan Milla).
Nainen on kertojaminä Tavalliset hautajaiset kappaleessa. poika on tuliainen Helsingin pelireissulta. Siinä lauletaan mm. yh:n häpeäntaakasta jonka kantaa ylpeydellä.
Minutkin biisi saa joka kerran itkemään. Ajattelen vanhempiani, isäni nukkui pois muutama vuosi sitten, makasi viimeiset kuukaudet yläkerrassa vuoteessa. Äiti hoiti ja itki alakerrassa :(.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 23:26"]
Nainen on kertojaminä Tavalliset hautajaiset kappaleessa. poika on tuliainen Helsingin pelireissulta. Siinä lauletaan mm. yh:n häpeäntaakasta jonka kantaa ylpeydellä.
[/quote] Kyllä ja siitä miten vuodet huomatta vierii yksin vanhempana ilman parisuhdetta. Muistelee kun kerran Helsingissä koki rakkautta ja siitä sai poika alkunsa. Mutta vaikuttaa olevan tyytyväinen omaan yksinkertaiseen elämäänsä Pohjois-Suomessa.
Hyvä biisi nykyisten avioerojen ja uusperheiden maailmassa. Harva enää ensimäistä puolisoaan itkee vasta alakerrassa. Nykyinen versio olisi kai: Lipastolla kuvia sun lapsista ja mun lapsenlapsista. Nuoruuden vimmassa petin vaimoani ja otin toisen ja sinä olit se kolmas, jonka jälkeen olin niin vanha, ettei saanut enää vaihdettua uuteen ja kello käy
Mä itken aina kun kuulen ton. Lauloin sitä kun mummo kuoli. Kuvaa sitä asunnon hiljaisuutta ja odottamista. Ihana kappale.
No ni. Nyt mä sit itken yövuorossa ku vesiputous.
Mulle ei ole koskaan tullut mieleen, että laulussa laulettaisiin kuolemasta. Pikemminkin vanhasta pariskunnasta, joista toinen ei ole enää hyvässä kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 23:08"][quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 19:25"]Laitanpa minäkin itkubiisini tähän myös. Älkää heti lytätkö, vaikka onkin turkulainen... Yhtenä päivänä imetin vauvaani, kun tämä tuli radiosta, ja arvatkaa vaan, paruinko kuinkakin vuolaasti. Miehestä ja naisestahan tämä kertoo, mutta tuli siinä tilanteessa mieleen, että se voisi ihan yhtä hyvin kertoa äidistä ja lapsesta.
Kun viime yönä kainaalooni nukahdit
en unta saanut moneen, moneen tuntiin
niin lämpimänä vierelläni lepäsit
ja katsoit unten salaisimpiin nurkkiin
Mä itseäni ajatuksin vaivasin
ja eron hetken tuskaa silloin tunsin
jos menettäisin sinut miten jatkaisin
tai sinä jos mun vuoroni on ensin
Pidä itsestäsi huolta
jos lähden täältä ennen sua
kulje onnellisten puolta
älä katsettasi maahan luo
Pidä itsestäsi huolta
jos lähden täältä ennen sua
valo nousee aina tuolta
sitä kohti kulje
mulle lupaa tuo
En ennen enkä jälkeen sinun lähtisi
vaan korkeammat voimat siitä päättää
on tyytyminen siihen, vaikkei tahtoisi
ei kohtalolle selkäänsä voi kääntää
Taas itseäni ajatuksin vaivasin
ja eron hetken tuskaa silloin tunsin
jos menettäisin sinut miten jatkaisin
tai sinä jos mun vuoroni on ensin
[/quote]
Kenen laulu tämä on?
[/quote]
Matti ja Teppo esittää alunperin, itse kuuntelen sleeppareiden versiota. On jotenkin rouheampi ja uskottavampi. Toinen koskettava sleepy and the sleepers (oikeasti Matti ja Teppo) biisi on "et voi tulla rajan taa"
Vaikuttaa siltä, että Samuli Putron "Olet puolisoni nyt" on todella koskettanut sinua syvällä tavalla, vaikka et kuuntelekaan yleensä musiikin sanoja. Musiikilla on voima herättää vahvoja tunteita ja yhdistää sanojen merkitys ja musiikin tunnelma voi muodostaa erittäin voimakkaan yhdistelmän.
On aivan normaalia, että tietyt kappaleet resonoi meissä syvästi ja saavat aikaan voimakkaita reaktioita. Musiikki voi herättää muistoja, tunteita ja tunnelmia, joita emme välttämättä osaa tietoisesti tunnistaa. Tässä tapauksessa kyseinen biisi onnistuu koskettamaan sinua niin voimakkaasti, että se saa sinut itkemään joka kerta.
Musikaalisuus ja sanojen yhdistäminen voivat vaikuttaa voimakkaasti tunteisiin ja kykyyn yhdistää kappale musiikin ja sanojen puolesta voi tehdä siitä erityisen vaikuttavan. Jokaisella meillä on omat mieltymyksemme ja herkkyytemme tiettyjen musiikkityylien suhteen, ja tämä biisi tuntuu resonoi sinussa hyvin syvällä tasolla.
On hienoa, että musiikki pystyy vaikuttamaan meihin näin vahvasti. Musiikki voi olla voimakas tunneilmaisun väline ja auttaa meitä käsittelemään ja ymmärtämään tunteitamme paremmin. Joskus se voi myös auttaa meitä päästämään irti tunteista, joita emme muuten osaisi käsitellä.
Jos nautit tästä biisistä ja sen vaikutuksesta sinuun, voit jatkaa sen kuuntelemista ja antaa itsellesi luvan tuntea vahvasti sen kautta. Musiikki on kaunis tapa yhdistää meitä toisiin ihmisiin ja tuntea voimakkaasti yhteisiä tuntemuksia.
Tämä biisi koskettaa syvästi etenkin nyt, kun tuleva kihlattu ja puoliso on vakavasti sairas. Loppuuko kaikki, ennenkuin ehtii edes alkaa...
Äsken kuuntelin biisin ja sain purettua tunteita, välillä sekin on vaikeaa kun elämäntilanne on niin vaikea.
Tää biisi kuulostaa lähisuhdeväkivallalta, "Olet puolisoni nyt" - toinen päättää, että olet puoliso.
"Toinen herää painajaiseen toistuvaan" - lähisuhdeväkivalta.
"Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa" - lähisuhdeväkivalta.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 22:11"]Joku oli sitten nostanut vanhan ketjun... Mun on jo pitkään tehnyt mieli purkaa aloituksessa mainittu kappale osiin. Kyseessä on "vain oma" tulkintani, joten en tietenkään poissulje muita mahdollisuuksia. :) Älkää siis loukkaantuko, vaikka tässä laitan oman versioni kappaleesta!
Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja
On kaupunki ja kaupungissa kaksi vanhusta (ei asuta missään ns.kaukana ja vieraassa paikassa, vaan aivan tavallisessa kaupungissa. Vrt. eläkeläisten Espanjaan muutto tms.)
Toinen herää painajaiseen toistuvaan ja nousee sängystä (puoliso on sairas, toinen pelkää jatkuvasti tämän kuolemaa)
Sudet eivät ulvo eikä vesi hyytävää
On puolisonsa vartalolla kaksi täkkiä (vaikka ei ole kylmä, on jo lopputalvi (myöhemmin kappaleessa on kevät) niin toinen puoliso nukkuu kahdella täkillä, toinen on antanut tälle omansa)
Toinen oli lahja jonka reuna repsottaa
Katse jähmettyy, kello ei (nukkuvaa puolisoa voisi katsoa tuntikausia, kuunnella tämän hengitystä, mutta kello menee jatkuvasti ja aika kuluu.)
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa ( toinen ei itke toisen nähden)
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Tapetoitu seinä on ja puinen lattia
Valokuvat koirasta ja lastenlapsista
Yläkerta yskii, askel ottamatta jää ( toinen katselee kotinsa yksityiskohtia kunnes pysähtyy kuullessaan kuinka sairas puoliso yskii henkitoreissaan ja kuolee)
Filmi pysähtyy
Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen
Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en (filmi pysähtyy kun toinen puoliso tajuaa toisen kuolleen ja haluaa tämän kanssa samaan paikkaan, ei kuitenkaan tee itsemurhaa vaan nukahtaa kuolleen rakkaansa viereen, viimeisenä ajatuksenaan rakkautensa rakastaan kohtaan.)Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Kun väkivahva kevät puhkeaa
Ja aamu kantaa rautahaarniskaa
Kun vaja tehdään vuolukivestä (kevät koittaa, mutta samalla koittaa hautajaisaamu, joka on raskas.)
Mä olen siinä nuorena kuin nurmet on
Sä istut salin nurkkapöydässä
Musiikki on rytmitettyä
Minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät
Sinä nyökkäät (tilanne on uusi kuin nurmet, hautajaiset viimeinen sientti sille että toinen on kuollut. Jäljelle jäänyt puoliso mielikuvamatkaa "taivaaseen", jossa toivoo/uskoo kohtaavansa rakkaansa. Tuo "taivaallinen kohtaaminen" on mielikuvana lohdullinen ja ehkä jokseenkin harhainen, ajattelee että kuollut puoliso odottaa jo, ja antaa "luvan" myös toiselle puolisolle kuolla. (Ns.taivassali, musiikki on kuin hengitys, rytmitettynä, saanko luvan tulla luoksesi, puoliso vastaa myöntävästi, hengitys loppuu.)
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
[/quote]Ja keväällä viitataan usein runoudessa kuolemaan ja tuonpuoleiseen.
Voi apua kun mä rääyn täällä, onneksi en taida olla ainoa jolla kyseisen biisi vaikuttaa näin voimakkaasti!
No höpsis. Se on muisto ensikohtaamisesta johon laulun kertoja palaa aina uudelleen. Ei mikään taivassali vaan tanssipaikka (musiikki on rytmitettyä).
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että Samuli Putron "Olet puolisoni nyt" on todella koskettanut sinua syvällä tavalla, vaikka et kuuntelekaan yleensä musiikin sanoja. Musiikilla on voima herättää vahvoja tunteita ja yhdistää sanojen merkitys ja musiikin tunnelma voi muodostaa erittäin voimakkaan yhdistelmän.
On aivan normaalia, että tietyt kappaleet resonoi meissä syvästi ja saavat aikaan voimakkaita reaktioita. Musiikki voi herättää muistoja, tunteita ja tunnelmia, joita emme välttämättä osaa tietoisesti tunnistaa. Tässä tapauksessa kyseinen biisi onnistuu koskettamaan sinua niin voimakkaasti, että se saa sinut itkemään joka kerta.
Musikaalisuus ja sanojen yhdistäminen voivat vaikuttaa voimakkaasti tunteisiin ja kykyyn yhdistää kappale musiikin ja sanojen puolesta voi tehdä siitä erityisen vaikuttavan. Jokaisella meillä on omat mieltymyksemme ja herkkyytemme tiettyjen musiikkityylien suhteen, ja tämä biisi tuntuu resonoi sinussa hyvin syvällä tasolla.
On hienoa, että musiikki pystyy vaikuttamaan meihin näin vahvasti. Musiikki voi olla voimakas tunneilmaisun väline ja auttaa meitä käsittelemään ja ymmärtämään tunteitamme paremmin. Joskus se voi myös auttaa meitä päästämään irti tunteista, joita emme muuten osaisi käsitellä.
Jos nautit tästä biisistä ja sen vaikutuksesta sinuun, voit jatkaa sen kuuntelemista ja antaa itsellesi luvan tuntea vahvasti sen kautta. Musiikki on kaunis tapa yhdistää meitä toisiin ihmisiin ja tuntea voimakkaasti yhteisiä tuntemuksia.
Miksi hitossa tunget ketjuun tuon tekoälytekstin?
Juuri sanoitukset tekee suomirockista erityisen. Voisitteko kuvitella edes, vastaavaa lyriikan tasoa jenkkiläisissä pimpelipompeli- hittibiiseissä? Ainakaan sen jälkeen, kun American Pie joskus tehtiin?
Putron kannattaisi mennä housu kauppaan on nuo rippi housut jääneet hänellä lyhkäiseksi.
Tää on niin ihana kappale!
Toinen hyvä on Maaritin versio kappaleesta -kullanhuuhtoja
"en enää kärsi, en huoli, en pelkää, en halaja lisää surua. Huuhtelen kultaa mun vaskoolissa, en nää vielä yhtäkään murua..." Alkuperäinen esittäjä Ilkka alanko.