Lue keskustelun säännöt.
Tuo Samuli Putron Olet puolisoni nyt on kyllä ihmeellinen biisi
25.02.2013 |
Mä olen sen tyypin musiikinkuuntelija, että en kuuntele sanoja kappaleissa juurikaan. Mutta tuo biisi saa mut itkemään joka kerta. Siinä on kyllä saatu sanat ja musiikki istumaan toisiinsa. Huh. Se toimii mulla ihan oudolla tavalla, kuin se painaisi mussa automaattisesti jonkin itkunapin pohjaan. Mikään muu biisi ei ole ikinä vaikuttanut tuolla tavalla (paljon on siis todella hyvää musiikkia, mutta tuo väistämätön itkuefekti on mulle aika uutta).
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 19:46"]
Minä taas en pidä Putron biisistä ollenkaan. Ärsyttää kun siinä sanotaan niin selkeästi, ihan kuin olisi rautalanka käytössä. Siinä kerrotaan liikaa, mun mielestä. En nyt osaa fiksummin selittää miksi ärsyttää. Mun itkubiisi voisi olla esim. Jenni Vartiaisen Missä muruseni on
[/quote]Jos joku itkeskelee Vartiaisen tahtiin muuten kuin säälistä laulajan huonoutta kohtaan, niin minä huutonauran. Tästä 'wanna-be-todesta-otettavasta tyttösestä on ihan turha puhua samassa yhteydessä oikeasti itse musiikkinsa tekevien artistien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan hiljattain vasta alkanut kiinnittämään koko biisiin mitään huomiota. Yhdessä kuolinilmoituksessa oli pätkä tästä laulusta ja se vähän kuin herätti minut kuuntelemaan kappaleen kunnolla.
Nykyään aina kun kuulen tämän kappaleen, tulee mulle se kuolinilmoitus mieleen.
Ilmoituksen mukaan kuollut oli noin nelikymppinen mies ja ilmoituksen oli laatinut miehen vaimo.
Stellan Häävalssi on kaikkein koskettavin! Ihanan vähäeleiset sanat, ei mitään kauheaa tarinankerrontaa.
Laulu on hyvä, kun jokainen voi täyttää sen puuttuvat palaset itse.
Jenni Vartiaisen ongelmana on kehnot sanoitukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 14:55"][quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 14:34"]
Mä en taas tajua tota biisiä lainkaan, vaikka muusta Putron tuotannosta pidänkin. Mistä se siis kertoo? Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa - kuoliko se puoliso sinne yläkertaan vai? On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista - viittais et äijä jäi yksin?
[/quote]
Siis onko näin vajukkeja ihmisiä oikeasti olemassa..,.?!
Ei minusta kukaan ole kuollut vaan laulu kertoo vanhasta avioparista jotka ovat olleet yhdessä nuoruudesta asti. Ja nyt on hiljaisuus ja vanhuus, sairaudet tulleet asumaan heidän kotiinsa. Ei enää paljon sanottavaa toisilleen :(
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 14:55"][quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 14:34"]
Mä en taas tajua tota biisiä lainkaan, vaikka muusta Putron tuotannosta pidänkin. Mistä se siis kertoo? Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa - kuoliko se puoliso sinne yläkertaan vai? On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista - viittais et äijä jäi yksin?
[/quote]
Siis onko näin vajukkeja ihmisiä oikeasti olemassa..,.?!
Ei minusta kukaan ole kuollut vaan laulu kertoo vanhasta avioparista jotka ovat olleet yhdessä nuoruudesta asti. Ja nyt on hiljaisuus ja vanhuus, sairaudet tulleet asumaan heidän kotiinsa. Ei enää paljon sanottavaa toisilleen :(
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan samaan. Mistä kummasta se Putron "Tavalliset hautajaiset" kertoo teistä? Tulee outo fiilis kun mies laulaa mutta kuulostaa ihan naisen suulla lauletulta. Ei aukea minulle vaikka lyriikka ja rytmiikka toimii yhteen. Häiritsee kamalasti tämmöttiset kun kuuntelen sanoituksia yleensä hyvin tarkkaan. Tämä stoori ei vaan aukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekaan kappaleen sanat eivät ole kunnolla auenneet, mulle kun runojen ja biisien (ylipäätänsä taiteen) tulkinta on aina ollut vähän hankalaa. Mutta silti, itken aina kun kuuntelen kappaletta, ja tuntuu etten kyllästy siihen ollenkaan! Ihana, parasta Putrolta.
Aivan ihana kappale. Ehkä paras ja koskettavin minkä olen koskaan kuullut.
Itse tulkitsen kappaleen niin, että on vanha aviopari ja mies kertoo tarinaa. Vaimo on ehkä dementiaa sairastava ja mies hoitaa vaimoaan kotona. Vaimo on jo tavallaan pois, mutta aviomiehen rakkaus puolisoaan kohtaan on vielä vahvaa. Vanha mies muistelee kappaleessa heidän kohtaamistaan ja nuoruutta, kun kaikki oli niin ehdotonta.
En voi kuunnella tätä kappaletta liikuttumatta ja jos olen yksin, niin annan kyynelten tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku oli sitten nostanut vanhan ketjun... Mun on jo pitkään tehnyt mieli purkaa aloituksessa mainittu kappale osiin. Kyseessä on "vain oma" tulkintani, joten en tietenkään poissulje muita mahdollisuuksia. :) Älkää siis loukkaantuko, vaikka tässä laitan oman versioni kappaleesta!
Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja
On kaupunki ja kaupungissa kaksi vanhusta
(ei asuta missään ns.kaukana ja vieraassa paikassa, vaan aivan tavallisessa kaupungissa. Vrt. eläkeläisten Espanjaan muutto tms.)
Toinen herää painajaiseen toistuvaan ja nousee sängystä (puoliso on sairas, toinen pelkää jatkuvasti tämän kuolemaa)
Sudet eivät ulvo eikä vesi hyytävää
On puolisonsa vartalolla kaksi täkkiä (vaikka ei ole kylmä, on jo lopputalvi (myöhemmin kappaleessa on kevät) niin toinen puoliso nukkuu kahdella täkillä, toinen on antanut tälle omansa)
Toinen oli lahja jonka reuna repsottaa
Katse jähmettyy, kello ei
(nukkuvaa puolisoa voisi katsoa tuntikausia, kuunnella tämän hengitystä, mutta kello menee jatkuvasti ja aika kuluu.)
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
( toinen ei itke toisen nähden)
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Tapetoitu seinä on ja puinen lattia
Valokuvat koirasta ja lastenlapsista
Yläkerta yskii, askel ottamatta jää
( toinen katselee kotinsa yksityiskohtia kunnes pysähtyy kuullessaan kuinka sairas puoliso yskii henkitoreissaan ja kuolee)
Filmi pysähtyy
Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen
Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en
(filmi pysähtyy kun toinen puoliso tajuaa toisen kuolleen ja haluaa tämän kanssa samaan paikkaan, ei kuitenkaan tee itsemurhaa vaan nukahtaa kuolleen rakkaansa viereen, viimeisenä ajatuksenaan rakkautensa rakastaan kohtaan.)
Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Kun väkivahva kevät puhkeaa
Ja aamu kantaa rautahaarniskaa
Kun vaja tehdään vuolukivestä
(kevät koittaa, mutta samalla koittaa hautajaisaamu, joka on raskas.)
Mä olen siinä nuorena kuin nurmet on
Sä istut salin nurkkapöydässä
Musiikki on rytmitettyä
Minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät
Sinä nyökkäät
(tilanne on uusi kuin nurmet, hautajaiset viimeinen sientti sille että toinen on kuollut. Jäljelle jäänyt puoliso mielikuvamatkaa "taivaaseen", jossa toivoo/uskoo kohtaavansa rakkaansa. Tuo "taivaallinen kohtaaminen" on mielikuvana lohdullinen ja ehkä jokseenkin harhainen, ajattelee että kuollut puoliso odottaa jo, ja antaa "luvan" myös toiselle puolisolle kuolla. (Ns.taivassali, musiikki on kuin hengitys, rytmitettynä, saanko luvan tulla luoksesi, puoliso vastaa myöntävästi, hengitys loppuu.)
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 22:11"]Joku oli sitten nostanut vanhan ketjun... Mun on jo pitkään tehnyt mieli purkaa aloituksessa mainittu kappale osiin. Kyseessä on "vain oma" tulkintani, joten en tietenkään poissulje muita mahdollisuuksia. :) Älkää siis loukkaantuko, vaikka tässä laitan oman versioni kappaleesta!
Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja
On kaupunki ja kaupungissa kaksi vanhusta
(ei asuta missään ns.kaukana ja vieraassa paikassa, vaan aivan tavallisessa kaupungissa. Vrt. eläkeläisten Espanjaan muutto tms.)
Toinen herää painajaiseen toistuvaan ja nousee sängystä (puoliso on sairas, toinen pelkää jatkuvasti tämän kuolemaa)
Sudet eivät ulvo eikä vesi hyytävää
On puolisonsa vartalolla kaksi täkkiä (vaikka ei ole kylmä, on jo lopputalvi (myöhemmin kappaleessa on kevät) niin toinen puoliso nukkuu kahdella täkillä, toinen on antanut tälle omansa)
Toinen oli lahja jonka reuna repsottaa
Katse jähmettyy, kello ei
(nukkuvaa puolisoa voisi katsoa tuntikausia, kuunnella tämän hengitystä, mutta kello menee jatkuvasti ja aika kuluu.)
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
( toinen ei itke toisen nähden)
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Tapetoitu seinä on ja puinen lattia
Valokuvat koirasta ja lastenlapsista
Yläkerta yskii, askel ottamatta jää
( toinen katselee kotinsa yksityiskohtia kunnes pysähtyy kuullessaan kuinka sairas puoliso yskii henkitoreissaan ja kuolee)
Filmi pysähtyy
Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen
Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en
(filmi pysähtyy kun toinen puoliso tajuaa toisen kuolleen ja haluaa tämän kanssa samaan paikkaan, ei kuitenkaan tee itsemurhaa vaan nukahtaa kuolleen rakkaansa viereen, viimeisenä ajatuksenaan rakkautensa rakastaan kohtaan.)
Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Kun väkivahva kevät puhkeaa
Ja aamu kantaa rautahaarniskaa
Kun vaja tehdään vuolukivestä
(kevät koittaa, mutta samalla koittaa hautajaisaamu, joka on raskas.)
Mä olen siinä nuorena kuin nurmet on
Sä istut salin nurkkapöydässä
Musiikki on rytmitettyä
Minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät
Sinä nyökkäät
(tilanne on uusi kuin nurmet, hautajaiset viimeinen sientti sille että toinen on kuollut. Jäljelle jäänyt puoliso mielikuvamatkaa "taivaaseen", jossa toivoo/uskoo kohtaavansa rakkaansa. Tuo "taivaallinen kohtaaminen" on mielikuvana lohdullinen ja ehkä jokseenkin harhainen, ajattelee että kuollut puoliso odottaa jo, ja antaa "luvan" myös toiselle puolisolle kuolla. (Ns.taivassali, musiikki on kuin hengitys, rytmitettynä, saanko luvan tulla luoksesi, puoliso vastaa myöntävästi, hengitys loppuu.)
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
[/quote]
Ja keväällä viitataan usein runoudessa kuolemaan ja tuonpuoleiseen.
Voi apua kun mä rääyn täällä, onneksi en taida olla ainoa jolla kyseisen biisi vaikuttaa näin voimakkaasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja näköjään voisin opetella lainaamaan... sorit!
Mua liikuttaa tossa biisissä se, että vaikka on vaikeaakin ollut, yhdessä on pysytty - ja siitä on syntynyt jotain koko elämän kestävää, todella lujaa ja ainutkertaista.... Jotenkin surullinen ja silti voimakas mutta haikea. Tulee mieleen omat appivanhemmat, ei aina ole ollut helppoa mutta yhdessä vanhenevat ja mikään muu ei voi enää liittoa hajottaa kuin kuolema. Snif.
No kiitti, oli pakko laittaa juutube toiselle välilehdelle soimaan ;)
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 18:29"]Tavalliset hautajaiset hämää muakin. Luulin ensin, että on naisen kertoma: "en tunne lapseni isää", mutta jotenkin viittaa mieheen, kun "oli pelireissulla rakkaus suojaamatonta".
[/quote]
Mä ymmärrän niin, että kertoja ei ole lapsensa isä. Eli vaimo pettänyt ja siitä lapsi, jota kertoja on pitänyt omanaan.
Ketjuhan on vanha kuin mikä mutta osoittaa, että hyvät biisit kestää aikaa.
Kuulin tän ekan kerran tv:n kautta. Oli ollut vähän jääkautta avioliitossa. Mieheni oli kanssani kahdestaan kotona, jäätiin sanattomina halimaan sohvalle. Siihen loppui kriisi.
Toinen kerta jäi mieleen, kun olin menossa äitini kanssa katsomaan isää (tukipilaria, jonka syöpä mursi muutamssa kuukaudessa) viimeistä kertaa ja soi autoradiossa...sopi niin hyvin siihen tilanteeseen vanhempien kannalta. Itketti muutenkin ja etenkin silloin.
Tuo painajainen, hyytävä vesi, murtuva jää ja kirkonkellot kertoo mielestäni miehen nuoruuden uhkarohkeudesta joka palaa uniin. Kaveri tms on kuollut, mutta hän on jäänyt henkiin ja ehkä seuraavana keväänä löytänyt vaimonsa.
On voinut asettautua vaaraan jo nuorena aviomiehenä eikä vaimo ole hylännyt miestä. Nyt mies hoivaa vastalahjaksi vaimoaan. Hän pysyy tämän edessä vahvana eikä näytä ahdistustaan, vaan itkee salaa.
Talonrakennus ehkä myös vihjaa (tässä puhutaan vuolukivestä, mutta itselle tulee mieleen 50-luvun rappaus) , että mies on tavannut vaimonsa sodan jälkeen ja painajaisissa vihollinen näyttäytyy sutena. Vaimokin on ollut uuden ajan symboli.
Lahjatäkki on tyypillinen vanhojen ihmisten esine- kuluneenakin se tuo dementikolle turvaa.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 19:24"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 19:13"][quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 15:53"]
Toinen mikä liikuttaa on tämä Kaksi Puuta
Minä rakastan näitä
iltojani kanssans sun
kun hetken päässä aamu odottaa
ja me nauramme ja
silmiämme pyyhimme ja
helppo huominen on unohtaa
oomme taas kuin kaksi lasta
jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan
ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaan kantta kohti kasvaneet
http://www.6lyrics.com/kaksi_puuta-lyrics-juha_tapio.aspx
ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet
kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet
ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
[/quote]Voi nyt helve... Et oikeasti ala vertaamaan Putroa ja jotain juha tapiota (tahallaan kirjoitin pienellä, niin on iso ero).
[/quote]
Hyvin samantyylisiä artisteja ovat, tosin Tapio osaa laulaa paremmin
[/quote]Eli sulla ei ole minkäänlaista korvaa, saati 'yleistuntumaa' musiikkiin. Kukaan täyspäinen ei vertaa näitä kahta. Saati sano heitä samantyylisiksi. Toinen on taiteilija ja toinen on 'kaikkien keski-ikäisten, radio-novaa kuuntelevien ja vain elämää-katsojien' suosikki.