Kaikille meille, joilla on oma, ikääntyvä äiti.

Tosin tuli mieleeni, että eiköhän meillä kaikilla joilla on elossa oleva äiti, ole nimenomaan ikääntyvä äiti. En ole pahemmin kuullut nuorevista äideistä. Tai isistä. Tai lapsistakaan.

Kyllä kai useimmat äidit anelevat lapsiaan käymään eivätkä suinkaan pidättäydy syyllistävistä moitteista.



Tuo teksti pätee meillä enemmänkin anoppiini.

Vierailija:

Tosin tuli mieleeni, että eiköhän meillä kaikilla joilla on elossa oleva äiti, ole nimenomaan ikääntyvä äiti. En ole pahemmin kuullut nuorevista äideistä. Tai isistä. Tai lapsistakaan.

Sen sivaan 80-vuotias on jo ikääntyvä.

Mietihän sitä kakkonen.

Vierailija:

Ei moiti, jos käyt niin harvoin,

vain hiljakseen huoahtaa.

Hän lahjaa ei muuta kaipaa,

kun sinut vain nähdä saa.

Ei utele sinulta mitään,

hän sydämin käsittää,

nyt riemuko paisuttaa rintaa

vai kipuko kirveltää.

Olen erimieltä:

Äitini moittii aina, että käyn liian harvoin, vaikka kävisin miten usein. Hän odottaa kovasti lahjoja. Jo pienenä tyttönä annoin tavallaan viikkorahani hänelle takaisin joululahjojen muodossa. Hänellä onkin vaikka mitä minun ostamaani jos niillä viikkorahoilla: paljon astioita, silitysrauta, Iittalan ja Nuutajärven lasia...

Hän utelee kaikki asiani hyvin tarkkaan. Kun irtaannuin lankapuhelimesta häntä ärsytti suunnattomasti jopa se, kun ei tiennyt missä huoneessa olin puhelun aikana. Kaikewn mahdollisen hän kyselee.

Näinkin voi olla, kaikki ei mene kuin runossa.

Jos Äiti ei olisi maailman suurin marttyyri.

Jos äitiä joskus kiinnostaisi kuulla muutakin kuin omaa ääntänsä

jos jokainen vieraiolu ei olisi pelkkää uikutusta ja valitusta ilman että äiti oikeasti haluaa mitään apua mihinkään.

jos äitijoskus antaisi meidän itse päättää koska haluamme tulla, eikä aina syyllistäisi ja pakottaisi.



Nyt en ihan hirveästi jaksa häntä nähdä, saati puhelimessa puhua. Mä en jaksa kuunnella samoista asioista itkua ja uikutusta. Paha minä.

Vierailija:

Vierailija:

Tosin tuli mieleeni, että eiköhän meillä kaikilla joilla on elossa oleva äiti, ole nimenomaan ikääntyvä äiti. En ole pahemmin kuullut nuorevista äideistä. Tai isistä. Tai lapsistakaan.

Sen sivaan 80-vuotias on jo ikääntyvä.

Mietihän sitä kakkonen.

Mutta hölmöä se mielestäni on. Sillä jokainenhan meistä ikääntyy, ihan joka päivä. Iäkäs sitten onkin eri asia.

t. 2. (31v, 2 kk, 3 päivää, huomenna jo päivää iäkkäämpi kuin tänään)

kiitos 6 ja 7. Oma äitini on vanhahko, sairas ja rasittava. Rasittava hän on ollut jo 30 vuotta (= niin kauan kuin muistan). Käyn kyllä usein katsomassa, mutta aloittajan runo ei kyllä kolahtanut.

Ja varmaan aika monen kohdalla täyttä puppua. Hienoa jos sinulla on tuollainen äiti, mutta älä nyt vain yritä syöttää muille tuollaista asennetta ja syyllistä heitä siitä jos he eivät ole saaneet yhtä hienoa äitisuhdetta.



t. Alkoholistiäidin tytär jonka runo voisi kuulua vaikka näin:



Käy äidillä vieraissa silloin,

jos äitisi selvänä on.

Hän odottaa sinua, aina

häiritsee ja humalassa soittelee.



Hän moittii ja syyllistää sinua,

varsinkin jos alkoholista mainitset.

Hän aina muistaa muistuttaa,

kuinka on muka huolehtinut.



On pullo hälle tärkein,

ja kaikki muu vain välinettä,

ei lapsiaan arvosta lain

vaan marttyyriä esittää ain.



Ei utele sinulta mitään,

hänen omat asiansa tärkeitä on vain,

niin huonokin lapseni oot,

äitisi mielestä ain.



Ei lohduta. Hänhän osaa

kuin äidit osaavat vain

sanoin kovin pahoittaa mielen

pois ilosi karkoittain.



Kun ovelle lähdet niin hän

uuden pullon aukaisee,

ei muista sinua, ei lapsias

on viina tärkein ain.



Ja taas hänen ikkunassaan

valo lepattaa levoton...

Pitkin yötä hän ryyppää vain

mitä seuraavaksi loukkaakaan.

Mulla kuoli vajaa 2 vuotta sitten äiti, 63 vuotiaana. Kyllä sitä äiti kaiholla muistelee...

[quote author="Vierailija" time="06.10.2007 klo 15:22"] Käy äidillä vieraissa silloin,

kun äitisi elossa on.

Hän odottaa sinua, aina

on sinusta levoton.

Ei moiti, jos käyt niin harvoin,

vain hiljakseen huoahtaa.

Hän lahjaa ei muuta kaipaa,

kun sinut vain nähdä saa.

Ei iloaan ilmi tuo sanoin,

mut silmistä huomaat sen,

kun sinua kestittää teellä

hän hellästi hymyillen.

Ei utele sinulta mitään,

hän sydämin käsittää,

nyt riemuko paisuttaa rintaa

vai kipuko kirveltää.

Ei lohduta. Hänhän osaa

kuin äidit osaavat vain

sanoin arkisin keventää mielen

pois murheesi karkoittain.

Hän ovelle saattaa sinut

ja kuuntelee huokaistuaan,

miten etääntyy askelet tutut

ja istuu taas odottamaan.

Ja taas hänen ikkunassaan

valo lepattaa levoton...

Käy äitisi luona silloin,

kun äitisi elossa on.

(Taisto Summanen)

[/quote]